Apua

Tyttö pieni, olen pahoillani ja kovin surullinen siitä, mitä olet joutunut kokemaan noin nuorena. Sinun on saatava nyt kaikki mahdollinen apu, että pääset masennuksestasi ja pahasta olostasi eroon. Ymmärsin, ettet ole käynyt terapiassa sen jälkeen? Jos asia on näin, niin neuvoisin sinua puhumaan ensiksi äitisi kanssa, jos vain voit. Olen itse nuoren tytön äiti ja tiedän, että äiti haluaa sydämensä pohjasta auttaa lastaan ja tietää lapsensa ongelmista ja pahasta olosta. Tietääkö äitisi, että sinua itkettää ja olet masentunut, jos ei tiedä, niin kerro kaikki hänelle. Jos et ole vielä käynyt psykologin puheilla, pyydä äitiäsi varaamaan aika sellaiselle. Psykologille voit kertoa kaikki huolesi, heillä on täysi vaitiolovelvollisuus, he eivät kerro kenellekään, mitä sinä heille kerrot. He ovat aivan ihania ihmisiä. Kun pääset puhumaan asioista ja käytte asioita yhdessä läpi psykologin kanssa, alat päästä pahasta olostasi pikku hiljaa eroon.

Jos et voi puhua äitisi kanssa, niin voisitko tilata ajan itsellesi terveyskeskukseen? Olisiko se mahdollista, voisitko käydä siellä yksin, kun nyt kesällä ei ole kouluterveydenhoitoakaan? Voisit vaikka tulostaa nämä kirjoitukset mukaan ja näyttää lääkärille, jos sinun on hankala kertoa asiasta.
Tärkeintä on että, puhut jollekin sellaiselle, joka auttaa sinua saamaan apua, asiasta.

Vapiseminen voi liittyä masennukseen ja yleensä pahaan oloon ja ahdistukseen. Mutta se katoaa, kun vointisi helpottuu.

Olen kovin huolissani sinusta. Lähetän sinulle pienen halauksen.

Kirjoitellaan...

Kiitos sanoistasi, se jo itsessään antaa voimia kun joku välittää.. Tuo lastensuojeluilmoitus tehtiin uudestaan viime pääsiäisenä, ja silloin minulle ja pikkusiskolleni otettiin tukihenkilöt. Hänen kanssaan olisi tarkoitus jutella kun tutustutaan ensin vähän, mutta ajatus ei oikein houkuttele, koska hänellä on lupa kertoa äidille asioista joista puhun. Tukihenkilöni epäilee masennusta, luulen että hän on jo varannut minulle ajan psykiatrille. Tein kyllä mielialakyselyn hänen pyynnöstään, mutta koska kesäloma oli juuri alkanut, olin hiukan iloisemmalla mielellä joten tulos oli 'ei lainkaan depressio-oireita'.
En ole puhunut asiasta oikein kenenkään kanssa, en edes äitini, ajatus tuntuu aika vieraalta. Luonnollisemmalta minulle tuntuu omiin oloihini käpertyminen, ajatusten kirjoittaminen ja piirtäminen paperille, vaikka tiedän ettei sellaisesta ole apua.. Joillainhan masennus on kestänyt monta kymmentä vuotta, sen ajatteleminenkin ahdistaa!

Et tiedäkään kuinka monet sinusta välittävät ja rakastavat. Äitisi ja pikkusiskosi rakastavat sinua ja muut sukulaisesi ja monet ihmiset pitävät sinusta. Et vain tunne sitä jostain syystä nyt. Olet tärkeä ja ainutkertainen ihminen.

On hyvä, että sinulla ja pikkusiskollasi on tukihenkilöt. Ymmärrän, ettet halua puhua tukihenkilölle asioistasi, jos äitisikin saa tietää niistä. Oikea tapa olisi se, että voisit puhua psykologin kanssa luottamuksella. Kun käydään psykoterapiassa, niin käydään yleensä psykologin luona, ei siis psykiatrin. Minä tiedän sen, koska olen itsekin joskus käynyt psykologilla. Aluksi tuntui vaikealta puhua asioista ja minua itketti kamalasti, mutta sitten kun olin käynyt monta kertaa ja puhunut pois pahaa oloani ja psykologi oli jutellut kanssani, oloni helpottui ja alkoi naurattaakin. Ja sinä voit vielä itsekin varmistaa psykologilta, ettei hän kerro asioitasi kenellekään. Niin sitten voit rohkeasti puhua kaiken, mikä sinua painaa.

Sinä voisit ehkä nyt sittenkin kertoa tukihenkilöllesi, että tunnet olevasi masentunut ja haluaisit päästä psykologin vastaanotolle. Jos tukihenkilösi sanoo, että voi hänellekin jutella, voisit sanoa vain että haluat psykologille. Ellei hän ole jo varannut aikaa sinulle, kuten mainitsit.

Ajatustesi kirjoittaminen ja piirtäminen, toisin kuin uskot, auttavat sinua. Joten jatka ihmeessä niitä. Ja yksi asia mikä helpottaa masennusta on luonnossa liikkuminen, kävely. On tutkittu, että liikunta vaikuttaa samalla tavalla, kuin masennuslääkkeet. Kävely saa liikkeelle mielihyvähormoneja ja raikas ilma tuo keuhkoihin happea, jolloin tulee virkeämpi olo. Yhdelle masentuneelle ystävälleni lääkäri määräsi reseptillä kävelyä puoli tuntia päivässä.

Pidetään nyt huoli siitä, että sinun masennuksesi saadaan paranemaan. Äläkä ajattelekaan turhaan, että se kestäisi monta kymmenen vuotta! Ystävälläni oli vaikea masennus ja hän parantui siitä täysin kolmessa vuodessa.

Oletko muuten tietoinen, että netissä on Tukinet-palvelu, missä voi saada ilmaiseksi henkilökohtaista tukea, kun on surullinen. Siellä kohdassa "Oma tuki" löytyy ensin

Net-tuki, jossa voit käydä kahdenkeskistä ja luottamuksellista keskustelua Tukinetin tukihenkilön kanssa, ja toiseksi löytyy

Net-tuki Live -palvelu, jossa voit päivystysaikana keskustella reaaliajassa tukihenkilön kanssa. Tukihenkilölläsi voi olla myös varattavia aikoja päivystysaikojen ulkopuolella.

Päivystysajat löytyvät ensimmäiseltä sivulta. Tuolta löydät ensi alkuun luottamuksellista keskusteluapua, jos haluat. Jos olet kiinnostunut asiasta, lue ensin huolellisesti kohdat "Tietoturva" ja "Ohjeet". Laitan tähän linkin sivulle https://www.tukinet.net/

Jos voisin, poimisin nyt sinulle kimpun kauniita niittykukkia, kissankelloja, päivänkakkaroita, leinikkejä ja hentoja heiniä. Kun en voi sitä tuoda, niin voit piirtää sen itsellesi, jos haluat!

Sinulle "Mustamieli" toteaisin, että näin voit myös netin välityksellä löytää henkilöitä, jotka välittävät sinusta, tahtovat sinun parastasi. Myös tuntematon ihminen voi rakastaa sinua, toivoa sinun parasta, lohduttaa vaikeuksien keskellä.

Kiitos sinulle "Huolissani sinusta", kirjoitat kauniisti ja kannustavasti! Itku tulee minulle kommenttejasi luettuani. En ole käynyt tällä palstalla paljoa, mutta täällä voi tutustua pahoinvoiviin, ja siten olla tavallaan nettitukihenkilönä.

Olen samaa mieltä, pahaa mieltä voi purkaa esim. piirtäen ja kirjoittaen, se on terapeuttista. Mutta myös luonnossa kävellen, istuen ja kuunnellen luonnon, lintujen ääniä. Samaistuen siihen, ne elävät omaa elämäänsä, luonnon oikut koettelee, mutta kaikki palautuu entiselleen.

Mutta sinulle "Mustamieli", yritä vähentää herkkujen syöntiä, sillä makea helpolla vetää oloa vetämättömäksi, ja siten tavallaan syventää tilannetta miinuksen puolelle. Liikunnan halu vähenee, yleiskunto heikkenee, ja ne samalla tukevat pahanmielen ja passiivisuuden pysymistä. Mielialasi voi kirkastua pelkästään jo sillä, jos pystyt herkutteluja vähentämään minimiin.

Nyt luonto on kauneimmillaan ja aktiivisimmillaan. Jos katsot vaikka yhtä piharatamon lehteä, tai mitä tahansa luonnossa kasvavaa, vaikka ahomansikan kukkaa. Ajattelet, miten ne tahtovat kasvaa ja antavan parastaan, ovat energisimmillään. Mansikka kukkii, jotta se voisi tuottaa hyvältä maistuvan mansikan, jonka voit poimia sen kypsyttyä. Piharatamon lehden voit poimia, painaa vaikka poskellesi, se tahtoo tuottaa omalla tahdonvoimallaan sinulle hyvää oloa. Olethan osa luontoa, samoista aineksista kuten esim. tuo piharatamo, mansikka tai taivaalla liitelevä, tai puun oskalla livertelevä lintu. Luonto ja me ihmiset olemme yhtä!

Ihmiset, monesti jo lapsena joutuvat kokemaan asioita, jotka voi järkyttää hänen mieltä. Koettelemukset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta niiden käsittely (mm puhuminen, kirjoittaminen, piirtäminen) vie sinua koko ajan voiton puolelle, kun teet itsellesi hiljaisen lupauksen, että haluat voittaa ne kokemukset ja ponnistaa entistä vahvempana elämässä eteenpäin. Elämän voima voittaa, kun sitä jaksaa "ruokkia".

Kaikkea hyvää sinulle "Mustamieli" toivoen rakkaudella simppu!

Niin, se että on hiljainen ja arka on huono homma kontaktien luomisen kannalta. Mutta kiusaaminen ei välttämättä johdu sinusta. Eli sinussa ei ole mitään muuta "vikaa" tai erilaisuutta kuin hiljaisuutesi tai vetäytyvyytesi. Niinpä teini-ikäisille kiusaaminen voi olla tapa jollakin tavalla ottaa jonkinlaista kontaktia sinuun. Pitäisi vain osata antaa samalla mitalla takaisin, niin siitä se lähtisi. "Murrettaisiin jää", niin sanoakseni. Ehkä tulevana vuonna tämä on jo historiaa?

Syöt ehkä suklaata ja leivoksia murheeseen. En kuitenkaan suosittele, koska niillä saat vielä ylipaino- ja ulkonäköongelman kaiken lisäksi.

Nyt on kesäloma! Otahan iisisti ja nauti kesästä, kerää voimia. Jospa uusi kouluvuosi olisi helpompi, ja kaikki ehkä kesässä vähän kypsyneet?

Hei Mustamieli,

Ajattelin kirjoittaa sinulle koska asia koskettaa minua silläkin tavoin että eräälle ystävälleni on tapahtunut samankaltaisia asioita kuin sinulle. En tahdo säikähdyttää sinua mutta olen sitä mieltä että aina kun on kokenut jotain samankaltaista olisi hyvin tärkeää ja välttämätöntä päästä puhumaan siitä psykologin kanssa. Vaikka tuntuisikin, että voisi pärjätä ilman. On hienoa että olet voinut läpikäydä tapahtunutta ystäviesi kanssa. Heidän tukeaan yhtään aliarvioimatta voit kuitenkin saada ammattilaiselta apua joka olisi sinulle hyvin arvokasta ja tärkeää. Ammattilaiselle voit myös kertoa aivan kaikesta, niistä ikävimmistäkin tunteistasi joita on ehkä vaikea hyvin läheisellekin ystävällesi kertoa. Hän ottaa kaiken vastaan turvallisessa ympäristössä ja voitte yhdessä hoitaa ja suojella niitä kohtia sinussa jotka ovat haavoittuneet.

Olisi hienoa jos voisit tosiaan saada apua tukihenkilöltäsi avun hakemiseen. Voisit sanoa hänelle että arvostat hänen tukeaan mutta tahtoisit ja tarvitset hoitosuhteen, psykologiin. Hän ymmärtää varmasti.

Kiusaamisesta vielä sen verran, että aika surullista jos se on joillekin ihmisille tapa "ottaa kontaktia muihin". Kyllä siinä tapauksessa ovat näiden ihmisten sosiaaliset taidot todella hakusessa. On olemassa kiusimista, eräänlaista pienimuotoista kiusoittelua ja KIUSAAMISTA. Joskus rajat tosin ovat aika häilyvät mutta minusta kuulostaa siltä että sinua on kiusattu eikä ns. kiusoiteltu. Kiusoittelu voi olla hyväntahtoistakin, kiusaaminen on aivan eri juttu. Se on toisen henkistä tai jopa fyysistä kiduttamista ja alistamista.

Olen huomannut että ainakin osa kiusaavista ihmisistä on itse hyvin epävarmoja ja yrittää kiusaamalla kohottaa omaa itsetuntoaan ja/tai hakea huomiota. Kiusaajan motiivit ja syyt ovat todella moninaiset. Yleensä syrjäänvetäytyvä ja ujo ihminen on heille helppo "uhri" koska hän ei niin todennäköisesti puolusta itseään kuin tempperamenttisempi ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita että tällaisessa ihmisessä olisi mitään vikaa! On oikeus olla hiljaisempi, ei kaikkien tarvitse olla niin hurjan sosiaalisia ja reippaita. :) Muutto on aina ihmiselle valtava muutos elämässä ja olet varmasti Mustamieli ollut jollain tavoin hyvin haavoittuvainen muuton jälkeen (ja myös kokemasi jälkeen) ja jostain syystä nämä kiusaajatyypit ovat havainneet sen ja valinneet sinut uhrikseen. Oletko puhunut kiusaamisesta kenellekään? Onko siihen puututtu? Olisi hyvin tärkeää että voisit puhua myös siitä ammattilaisen kanssa koska se on selkeästi satuttanut sinua syvästi.

En usko että samalla mitalla takaisin antaminen olisi ratkaisu kiusaamiseen, ainakaan tässä tapauksessa. Riippuu tietenkin hieman tapauksesta mutta en suosittelisi sitä lähtökohtaiseksi ratkaisuksi. Kiusaajat voivat olla todella ilkeitä ja jos heille sanoo jotain vastaan he voivat vain riehaantua siitä, ikävä kyllä. Se voi olla kiusatulla traumaattista. Asiaa olisi mielekkäämpää käsitellä vaikka kuraattorin kautta tai kertoa siitä ensiksi opettajalle.

Tarkoituksenani ei ole näillä ajatuksilla mitenkään väheksyä minua aiemmin kirjoittaneen henkilön ajatuksia, tahdoin vain tuoda oman näkemykseni asiasta ennen kiusattuna lapsena ja nuorena.

Voimia! Kirjoittele tänne lisää jos siltä tuntuu. Jos haluat vaikka jutella mesessä niin laita osoitteesi. :)

Huolissani sinusta:
Ah, en tiennyt että psykologi ja psykiatri on eri asia :D Mutta kiitos kun kerroit tuosta Tukinet- sivustosta! Uskon sen auttavan minua paljonkin.. ♥

Simppu:
Kiitos sullekin kauniista sanoistasi :) ♥ Näin untakin viime viikolla, että olin lihava herkkujen ahmimisen vuoksi, ja sen jälkeen en ole syönytkään melkein yhtään niitä..

♥♥:
Olen kyllä aina ollut tällainen, hiljainen ja arka mutta olen viihtynytkin sellaisena. Ja voivathan sosiaalisetkin ihmiset masentua? Ei, en usko kiusaamisen todellakaan johtuvan minusta. Edellisessä koulussani minun annettiin olla sellainen kuin olin, kaikki luokkalaiseni olivat ystäviä kaikkien kanssa.. Se oli kristillinen koulu, ja koulu johon vaihdoin oli "tavallinen", luulen sen johtuvan siitä. Ja jos heidän tapansa tutustua minuun on pilkkaaminen ja mollaaminen ja syrjiminen, en tahdo edes tutustua heihin. Mutta hain toiseen kouluun kesäloman alussa ja pääsin sinne! Se on kristillinen koulu ja siellä on paljon harrastusmahdollisuuksia, toivottavasti siellä minut hyväksytään tällaisena.. En voi vain päättää olevani sosiaalisempi ja iloisempi vaan tällainen on luonteeni ja sellaisena pysyn ♥ Kiitos sinullekin kun välität :)

-Nyyti-:
Olen kertonut äidilleni kiusaamisesta, mutta koska olen pitänyt puoleni heidän mollatessaan minua, äiti varmaankin ajattelee etten välitä kiusaamisesta lainkaan.. Tukihenkilöllekin kerroin siitä, mutta ei hän sille mitään mahda. Antoi vain neuvoja ettei sellaisesta pitäisi välittää ja että pitäisi tutustua mukavamman tuntuisiin ihmisiin, mutta ei se enää ole oikein ajankohtaista kun vaihdan koulua ♥

Mutta ihmettelen, mitä minulle oikein aina välillä tapahtuu.. Aina muutaman viikon välein on aivan kamalia päiviä, joskus jopa viikkoja joina tuntuu juuri siltä ettei minusta ole mihinkään eikä tulevaisuus tule olemaan sen parempi, viiltelen itseäni, nukun ja ahmin herkkuja pitkin päivää, ajattelen vain negatiivisia asioita ja muuta sellaista, mutta nyt taas tuntuu tosi ihanalta, ei väsytä yhtään ja energiaa on välillä liikaakin! Voiko se olla sitä kaksisuuntaista mielialahäiriötä? :(

Ja kiitos tosi paljon siitä kun välitätte :)

Tuntui hyvältä kuulla sinusta Mustamieli! Minä kyllä ajattelen sinua "Keijukaisena" enkä "Mustamielenä". Ensiksi onnittelut, että pääset kristilliseen kouluun syksyllä, siellä sinulla on varmasti hyvä olla.

Ja sitten sinun on heti luvattava minulle yksi asia, lopeta tuo viiltely. Tiedän, että se tuntuu hetkellisesti hyvältä, mutta siitä jää pysyvät jäljet. Minä tiedän, että sinä pystyt siihen. Ja jos se tuntuu vaikealta, sinun on puhuttava siitä jollekin mahdollisimman pian. Siksikin sinun olisi tärkeää päästä keskustelemaan psykologin kanssa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on netissä sivut vanhemmille, lapsille ja nuorille ym. Nuorille on http://www.mll.fi/nuortennetti/ , josta löytyy kaikenlaisia ohjeita nuorille. Ja heillä on myös maksuton, päivystävä puhelin.

Mielenterveys kohdasta löytyy mm. viiltelystä tietoa:
http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/miksi_joku_viiltelee/
http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/mista_apua_viiltelyyn/

Mieli maassa - kohdassa puhutaan masennuksesta.

Ja siellä Tukinetissä voit tietysti puhua tuosta viiltelystä.

Kun mietit olisiko sinulla tuota kaksisuuntaista mielialahäiriötä, niin epäilen vahvasti, ettei ole. Tietenkään en voi sanoa sitä ihan varmasti. Mutta niinkuin noilla MLL:n sivuilla sanotaan, niin "Lyhytkestoisessa masennuksen tunteessa ei ole kyse mielen sairaudesta. Ihan päinvastoin, terve ihminen kokee välillä iloa ja energisyyttä, välillä masennusta ja väsymystä. Tytöillä on masentunut olo ennen kuukautisia. Ihan tavallinen levon puutteesta johtuva väsymys voi tuntua masennuksena."

Sinä olet juuri murrosiässä, jolloin kehossasi tapahtuu hormonaalisia muutoksia kasvaessasi nuoreksi naiseksi. Ja yleensähän murrosikä on tunnettua siitä, että mieliala saattaa vaihdella kovastikin. Tämänkin voit huomioida miettiessäsi masennuksen aiheuttajia.

Me välitämme sinusta niin paljon ettet osaa ajatellakaan. Minäkin olen joka päivä ajatellut sinua, ja toivonut sinun voivan hyvin!

Lähetän sinulle halauksen ja Tähtisadetta tuomaan valoa mieleesi!

Mustamieli,

En myöskään usko että sinulla olisi kaksisuuntaista. Minusta tuntuu että olet ehkä lukenut esim. netistä sairaudesta ja alkanut pelätä sitä? Niin käy varsin helposti jos on paha olla. On kuitenkin hyvä muistaa että hyvin useissa ihmisissä on piirteitä eri psyykkisistä sairauksista ja esim. persoonallisuushäiriöistä mutta se ei kuitenkaan tarkoita että ihmisillä olisi nämä sairaudet. Yleensä ne luokitellaan sairauksiksi vain jos oireet ovat hyvin voimakkaat ja vain ammattilainen voi antaa diagnoosin. Mutta diagnoosisi ei ole olennaista vaan se että voi voida paremmin ja saada apua. :)

Hienoa kuulla että pääset uuteen kouluun!

Tuosta viiltelystä, olisi todellakin tärkeää että voisit lopettaa sen tai ainakin näin aluksi vähentää sitä. Se voi olla hyvin addiktoivaa. Olen ymmärtänyt että viiltely tuo yleensä helpotusta koska se muuttaa ihmisen psyykkisen ja henkisen kivun konkreettiseksi kivuksi. Konkreettista, fyysisesti tunnettavissa olevaa kipua on helpompi käsitellä kuin psyykkistä kipua ja näin se työntää psyykkisen kivun syrjään hetkeksi. Se ei kuitenkaan saa psyykkistä kipua katoamaan vaan se nousee yhä uudelleen pintaan. Viiltely on varsin kurja keino käsitellä tai purkaa ahdistusta koska se vahingoittaa kehoasi ja jättää pysyvät jäljet. Sinun on mahdollista oppia erilaisia, lempeämpiä keinoja käsitellä ja kohdata ahdistusta. Viiltelyn taustalla on usein myös kuin isoksi sotkuiseksi lankakeräksi kerääntynyt ahdistus josta ei itse oikein tunnu saavan otetta. Mutta kun saat keskusteluapua ammattilaiselta, voitte yhdessä purkaa tuota lankakerää, avata solmuja. :)

Joitain vinkkejä mitä voisit kokeilla jos sinulle tulee olo että tahdot viillellä;
- Lupaa itsellesi että odotat vaikka 10 minuuttia ja katsot millainen olo sitten on. Kymmenen minuutin päästä odotat jälleen 10 minuuttia. Ja niin edelleen. Jossain vaiheessa on hyvin todennäköistä että sinun ei enää tee mieli viillellä ja ahdistus on ehkä jossain määrin helpottanut...
- Odottaessasi voit yrittää purkaa pahaa oloa jollain muulla tavoin mikä ei vahingoita sinua. Ota vaikka tyyny ja heitä se yhä uudelleen lattialle! Paiskaa se oikein kovasti ja yhä uudelleen!
- Jos teillä on esim. vanhoja sanomalehtiä, voit repiä niitä kappaleiksi. Sekin on hyvä tapa purkaa negatiivisia tunteita.
- Voit pitää pakastimessa jääkuutiota ja ottaa yhden esille jota voit kuljettaa sillä alueella itseäsi mitä muuten viiltelisit. Tai voit puristaa jääkuutiota nyrkissäsi.
- Jos sinulla on vaikka punaista vesiväriä, voit piirtää sillä viivoja niihin alueisiin mitä muuten viiltelisit ja pestä ne myöhemmin pois.

Nämä vinkit ovat siksi että viiltelyä voi olla vaikea lopettaa kuin seinään. Jos sinusta lopettaminen tuntuu vaikealta tuolla neuvomallani odotus-metodilla (se voi olla raskasta kun ahdistus käy suureksi) niin kokeile aluksi ns. korvaavaa tapaa joka ei kuitenkaan satuta sinua. Voit siitä hiljalleen siirtyä odottamiseen jos tuntuu että olet valmis. MUTTA muista että olisi ensisijaisen tärkeätä että puhuisit viiltelystä ammattilaisen kanssa niin saisit muita keinoja käsitellä ahdistusta. Nämä ovat vain vinkkejä, mutta ajattelin antaa näin ensiavuksi. :) Jokainen viiltelijä on yksilö ja tarvitsee yksilöllistä apua ja tukea.
Ja yksi vinkki, jos sinulla on jokin terävä esine jolla viiltelet, heitä se pois! Älä säilytä sellaisia esineitä huoneessasi tai paikoissa joissa viiltelet.

Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon jos sinusta tuntuu ettet pysty lopettamaan viiltelyä. Se vain tarkoittaa sitä että tarvitset todella keskusteluapua jotta voitte käsitellä syitä sen taustalla. Sinun ei tarvitse hävetä viiltelyä, se on keinosi käsitellä pahaa oloa. Sinun on vain hyvä tietää että niitä keinoja on paljon muitakin.

Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua. :)