Luin tuossa wikipediasta artikkelia 'Lääkärit Suomessa', jonka mukaan:
"Suuri osa lääkäreistä jatkaa kouluttautumista erikoislääkäriksi. Erikoisaloja on Suomessa tällä hetkellä 49, ja niiden pituus on viisi tai kuusi vuotta. Erikoistumiskoulutus sisältää lähinnä käytännön työntekoa sairaalalääkärinä, esitelmiä ja teoriakoulutusta. Erikoistumisen lisäksi lääkäri voi suorittaa lisäansiona erityispätevyyden (noin kaksi vuotta), jonka tarkoituksena on täydentää lääkärin koulutusta suppealla osa-alueella."
Nyt sitten herää kysymys mitä käytännössä tarkoittaa kaksivuotinen erityispätevyys vs. normaali erikoistuminen? Jos ajatellaan esim. leikkaavia kirurgeja, niin ovatko he aina erityispätevyydellä varustettuja? Siis onko esim. polvea leikkaava heppu todennäköisesti lääketieteen lisensiaatin tutkintonsa lisäksi erikoistunut 5 vuotta ortopediaan ja sitten vielä hankkinut kahden vuoden erityispätevyyden polvikirurgiassa tjms.?
"Suuri osa lääkäreistä jatkaa kouluttautumista erikoislääkäriksi. Erikoisaloja on Suomessa tällä hetkellä 49, ja niiden pituus on viisi tai kuusi vuotta. Erikoistumiskoulutus sisältää lähinnä käytännön työntekoa sairaalalääkärinä, esitelmiä ja teoriakoulutusta. Erikoistumisen lisäksi lääkäri voi suorittaa lisäansiona erityispätevyyden (noin kaksi vuotta), jonka tarkoituksena on täydentää lääkärin koulutusta suppealla osa-alueella."
Nyt sitten herää kysymys mitä käytännössä tarkoittaa kaksivuotinen erityispätevyys vs. normaali erikoistuminen? Jos ajatellaan esim. leikkaavia kirurgeja, niin ovatko he aina erityispätevyydellä varustettuja? Siis onko esim. polvea leikkaava heppu todennäköisesti lääketieteen lisensiaatin tutkintonsa lisäksi erikoistunut 5 vuotta ortopediaan ja sitten vielä hankkinut kahden vuoden erityispätevyyden polvikirurgiassa tjms.?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän erikoistuminen jutussa tarkoita väitöskirjan tekoa eli tohtoriksi kouluttautumista. Valmis lääkäri on lisensiaatti eli lääk. lis ja tohtoriksi sitten erikoistutaan työn ohella tutkien ja väitöstä tehden. Eli se polvea leikkaava heppu on erikoistunut ortopediaan lisensiaattinsa lisäksi.
Ei ei ja ei.
Erikoislääkäri on ammatillinen jatkotutkinto, väitteleminen lääketieteen tohtoriksi on tieteellinen jatkotutkinto. Tällöin siis erikoislääkäri, joka ei ole väitellyt on vaikkapa esimerkiksi LL, sisätautien erikoislääkäri. Puolestaan väitellyt erikoislääkäri saisi nimikkeeseensä LT.
Tässä on oiva linkki erityispätevyyksiin;
http://www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/ohjeet.html
Tuolta voitkin lukea sitten että kaksivuotinen erityispätevyys hankitaan yleensä aina erikoistumisen jälkeen alalta, joka tukee omaa erikoisalaa.
Tällöin leikkaavalla ortopedillä ei välttämättä erityispätevyyttä ole, erityispätevyys kuitenkin luetaan lisä-ansioksi, joka tukee yksilön omaa ammatillista kehitystä.
No sieltähän se asia selvisi. Eli erityispätevyys on tavallaan keino pysyä mukana alan kehityksessä ja se on vähintään kahden erikoisalan yhteinen. Siis haetaan synergiaetuja kouluttamalla lääkäreitä myös oman erikoistumisalansa ulkopuolelta, jolloin toivon mukaan lopputuloksena on entistä vahvempi osaaminen (=erityispätevyys). Linkissä mainittu päihdelääketieteen erityispätevyys lienee sopiva esimerkki sillä mallikkokin tajuaa, että päihteiden lääketieteellisten vaikutusten kattava arviointi vaatii todella laaja-alaista ymmärrystä.