Olen tehnyt tässä kehäpäätelmän, jonka toivoisin jonkun oikaisevan:
Lastensuojelusta, sen tasosta ja tekijöistä valittavat vain ne, jotka
a) ovat itse kasvattaneet lapsensa niin kieroon, että lapset ovat omista lapsistaan huolehtimaan kykenemättömiä
b) ovat itse kasvattaneet lapsensa niin kieroon että lapsi otetaan huostaan omien tekojensa tai tekemättä jättämiensä vuoksi
c) vetävät jotain kamaa, oli se sitten viinaa tai tiukempaa. Kuvittelevat silti olevansa hyviä vanhempia, jos kerran tuli pikku Maikki-Julle jätettyä yksin kotiin kun käytiin "yhdellä kaljalla".
d) hakkaavat lapsiaan tai "vähän tukistavat" niin kuin eräs kanssahuostaanotetun isä väitti, kun tytön kallo oli murtunut neljästä kohtaa.
e) eivät voi tunnustaa tehneensä virhettä. Se on lastensuojelun vika, että lapset on huostaanotettu. Mitä nyt naapuritkin ajattelevat. Entä sukulaiset? Ja lapsilisätkin menevät, asumistukea ei saa enää isompaan asuntoon.. Sossusta ei voi ruinata "lapsille vaaterahaa"..
f) kuvittelevat, että lapsi puhuu totta. Tottakai teini-ikään tuleva täysin rajoja vailla oleva lapsi haukkuu sijaisperhettä vanhemmilleen. Sijaisperhe kun huolehtii lapsesta asettamalla rajoja, mm. kotiintuloajan. Onhan se alkoholisti-äidin tarjaville 14-veelle kova paikka kun ei saakaan vetää kaljaa ja lintsata koulusta.
Olen itse aikoinaan huostaanotettu lapsi ja kyllä kaikkea ihme paskanjauhamista kuuli sekä lapsilta että näiden vanhemmilta.
Se vaan oli ihme, että lasten koulumenestys parani kun pääsi sijaisperheeseen. Enää eivät juosseet joka ilta puoleen yöhön kaupungilla.. oppivat tapoja. Ne taas, jotka pääsivät kotiinsa... huh.
Omasta "porukastani" ne, jotka asuivat vierailla ovat nyt kunnollisia työssäkäyviä perheellisiä ihmisiä. Ne raasut, jotka joutuivat vanhemmilleen takaisin. No, yksi ei näe selvää päivää, yksi makaa mullan alla ja yksi on menossa vankilaan.
Ja nämä "olen tehnyt parannuksen, lapseni on annettava takaisin" - vanhemmat. Kuukauden selvinpäin niin heti pitäisi lapsi kiikuttaa takaisin. Ensi retkahdus kun tulee niin se on stressin syytä ja sekin on jollain tapaa lastensuojelun vika. Minun mielestäni lapsi saisi palata vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhempi on ollut kaksi vuotta vesiselvä ja on joko työssä tai vakituisessa päivätehtävässä, esimerkiksi koulussa tai kuntoutuksessa.
Tapaamisoikeudenkin voisi tehdä niin, että vanhempi puhallutetaan tai pikatestataan aineiden varalta.
Jos äitini (hän oli nimittäin noita sosiaaliviranomaisia syytteleviä kaikkea paskaa keksivä maanvaiva) tekoset, kuten sijaishuollosta tekaisemat rikosilmoitukset toimineet en tiedä eläisinkö enää. Minuthan huostaanotettiin siksi, että hän hakkasi minut kirjaimellisesti muussiksi ja olisi puukottanutkin jos en olisi päässyt pakoon... mutta kyllä HÄNEN oikeuksiaan omiin lapsiinsa olisi pitänyt huomioida. Väliäkö lasten turvallisuudesta.
En salli mitään pahaa sanottavaa lastensuojelutyöstä. Olen omakohtaisesti nähnyt ja kokenut 10-21 -vuotiaana miten arvokasta työtä siellä tehdään ja kuinka paljon ne ihmiset antavat itsestään.
Lastensuojelusta, sen tasosta ja tekijöistä valittavat vain ne, jotka
a) ovat itse kasvattaneet lapsensa niin kieroon, että lapset ovat omista lapsistaan huolehtimaan kykenemättömiä
b) ovat itse kasvattaneet lapsensa niin kieroon että lapsi otetaan huostaan omien tekojensa tai tekemättä jättämiensä vuoksi
c) vetävät jotain kamaa, oli se sitten viinaa tai tiukempaa. Kuvittelevat silti olevansa hyviä vanhempia, jos kerran tuli pikku Maikki-Julle jätettyä yksin kotiin kun käytiin "yhdellä kaljalla".
d) hakkaavat lapsiaan tai "vähän tukistavat" niin kuin eräs kanssahuostaanotetun isä väitti, kun tytön kallo oli murtunut neljästä kohtaa.
e) eivät voi tunnustaa tehneensä virhettä. Se on lastensuojelun vika, että lapset on huostaanotettu. Mitä nyt naapuritkin ajattelevat. Entä sukulaiset? Ja lapsilisätkin menevät, asumistukea ei saa enää isompaan asuntoon.. Sossusta ei voi ruinata "lapsille vaaterahaa"..
f) kuvittelevat, että lapsi puhuu totta. Tottakai teini-ikään tuleva täysin rajoja vailla oleva lapsi haukkuu sijaisperhettä vanhemmilleen. Sijaisperhe kun huolehtii lapsesta asettamalla rajoja, mm. kotiintuloajan. Onhan se alkoholisti-äidin tarjaville 14-veelle kova paikka kun ei saakaan vetää kaljaa ja lintsata koulusta.
Olen itse aikoinaan huostaanotettu lapsi ja kyllä kaikkea ihme paskanjauhamista kuuli sekä lapsilta että näiden vanhemmilta.
Se vaan oli ihme, että lasten koulumenestys parani kun pääsi sijaisperheeseen. Enää eivät juosseet joka ilta puoleen yöhön kaupungilla.. oppivat tapoja. Ne taas, jotka pääsivät kotiinsa... huh.
Omasta "porukastani" ne, jotka asuivat vierailla ovat nyt kunnollisia työssäkäyviä perheellisiä ihmisiä. Ne raasut, jotka joutuivat vanhemmilleen takaisin. No, yksi ei näe selvää päivää, yksi makaa mullan alla ja yksi on menossa vankilaan.
Ja nämä "olen tehnyt parannuksen, lapseni on annettava takaisin" - vanhemmat. Kuukauden selvinpäin niin heti pitäisi lapsi kiikuttaa takaisin. Ensi retkahdus kun tulee niin se on stressin syytä ja sekin on jollain tapaa lastensuojelun vika. Minun mielestäni lapsi saisi palata vanhemmilleen vasta sitten, kun vanhempi on ollut kaksi vuotta vesiselvä ja on joko työssä tai vakituisessa päivätehtävässä, esimerkiksi koulussa tai kuntoutuksessa.
Tapaamisoikeudenkin voisi tehdä niin, että vanhempi puhallutetaan tai pikatestataan aineiden varalta.
Jos äitini (hän oli nimittäin noita sosiaaliviranomaisia syytteleviä kaikkea paskaa keksivä maanvaiva) tekoset, kuten sijaishuollosta tekaisemat rikosilmoitukset toimineet en tiedä eläisinkö enää. Minuthan huostaanotettiin siksi, että hän hakkasi minut kirjaimellisesti muussiksi ja olisi puukottanutkin jos en olisi päässyt pakoon... mutta kyllä HÄNEN oikeuksiaan omiin lapsiinsa olisi pitänyt huomioida. Väliäkö lasten turvallisuudesta.
En salli mitään pahaa sanottavaa lastensuojelutyöstä. Olen omakohtaisesti nähnyt ja kokenut 10-21 -vuotiaana miten arvokasta työtä siellä tehdään ja kuinka paljon ne ihmiset antavat itsestään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehdottomast samaa mieltä. Hyvä kirjoitus!