Hyperventilaatio-oireyhtymä?

Jos ei muita oireita oo ni vois hyvinkin olla kyseessä vaan hyperventilointi tai paniikkikohtaus tms mutta kannattaa nyt ainakin siellä sydänfilmissä käydä kyllä mun mielestä aina jos on mahdollisesti sydämeen viittaavia oireita pitäisi tutkia.
Mutta jos tosiaan muuta ei ole niin ei kannata liikaa murehtia sillä helposti saat itsellesi paniikkihäiriön/kohtauksia kun liikaa murehdit, tiedän tosin että se on melkein mahdotonta olla murehtimatta kun joku on vialla ja vaikuttaa vakavalta.
Ei sillä sydämen kuuntelulla vielä edes parhain spesialisti voi kertoa paljoa ihme ettei ne ole sitä ekg ottanut vielä.

:D se asiantuntija tohtori sano et "Sun elimistös ajattelee ettei oo parempaa tekemistä niin se reagoi tuolla tavalla, hyperventiloimalla." :D siis tuommoinen kohtaus tulee vaikka en tekis mitää. Ja olen rauhallinen :) ehk mun elimistöllä on sit tylsää :D mietin vain et tämmönen iski yks kaks ja jatkuu. Puolen vuoden aikana tullu jo 6 kohtausta ja se ihan eka kohtaus kesti 2-3tuntia jolloin mikään asento ei auttanut/helppottanut oloa.
Mietin viel kans et kaua tätä jatkuu..? :) no sain kuitenkin tuolta tohtorilta "lähetteen"terveyskeskukseen missä hän sanoo että minulle tehtäisiin parempia tutkimuksia :) ja kun tosiaan kuitenkin haluan olla varma ettei ole mitää sen suurempia. Ja mistään rasitusvammasta en ole varma koska en ole tehnyt mitää sellaista mistä voisin rasittua,ellei sohvalla istuminen sitte rasita mua :D Tälläki hetkellä on vähä väliä pistää rinnoista :)

Muita oireita on kun kohtaus tulee niin se kipu säteilee kurkkuun ja molempiin kainaloihin. Kurkkuun tulee tunne että siellä on joku möykky ja kova tarve röyhtäillä mutta mitään ilmaa ei tule edes kummastakaa päästä. Tuskahikiki iskee päälle. Ja se kohtaus tulee ihan yhtäkkiä ja loppuu yhtäkkiä.

No joo lääkäreillä on aina todella viisaita "selityksiä" jos ne ei tiedä mistä on kyse.
Hirmu vaikee sanoo kylllä tietysti se ei oikeen vaikuttas hyperventilointiin viittaavalta jos tulee ihan puskista esim telkkaria kattellessa mutta ei sekään sitä poissulje.
Yks mikä tuli mieleen olisi ruokatorvi/vatsapuoli, onko sinulla ollut närästystä tjsp vatsavaivoja?
yksi myös että jos kehosi tai hermostosi alkaisi jostain syystä vetää ylikierroksia joka voisi johtua stressistä ta iahdistuksesta tai jostain muustakin ja tämä ei edellytä hyperventilaatiota joka enemminkin on liikahengitystä.
No mene ja tiedä mutta hyvä sinun on niissä kokeissa ainakin käydä.

Närästystä se ei ole kun en tunne mitää poltetta missään ja vatsa toimii todella hyvin :) Molemmat päät toimii moitteetomasti :)

Hmm, mieleeni on myös käyny tämmönen teoria; Ennen ensimmäistä kohtausta olin eronnut kihlatustani ja olin aika masentunut sen takia(koska loppu suhteessa tapahtunu minuun kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa)joten olin todella katkera erosta koska kukaan ei auttanut minua missää asiassa, ei edes ollut minun puolellaniku kerroin esim äidilleni.
Ja kohtauksen jälkee siit kk eteenpäin sain kuulla et isosiskollani ja entisellä on tunteita toisiaan kohtaan(näin oletan että he molemmat pettivät minua selkäni takana ja nyt he seurustelevat ja tietty laitoin kokonaan välit poikki siskooni( joka oli myös mun elämäni paras ystävä!)). En koskaan saanut kuulla totuutta, eli asia jäi pimentöön/selvittämättä. Joten mun elimistöni käsittelee tätä hyperventiloimalla vaikka en itse tiedosta jos olen ahdistunut/(vieläkin)masentunu...? tämmönen mun toinen teoria :) Voi olla, mutta aion kuitenkin käydä ihan varmuuden vuoks otattamassa sen sydänfilmin :)

Kuulostaa kyllä, että kyseessä hyperventilaatio-oireyhtymä. Minäkin sairastuin sinun iässäsi siihen ja ensimmäinen kohtaus tuli ihna puskista. En edes tajunnut olevani ahdistunut tai muutakaan, mutta loppujen lopuksi asioita aukomalla tajusin, ettei psyykeeni ollut ihan kunnossa. Minulle tuli ensimmäisen vuoden ajan koko aika niitä kohtauksia ja en voinut enää paljoa liikkuakaan missään. Jos taskussa ei ollut rauhoittavaa lääkettä kohtauksen varalle, oli kohtaus ainakin siten taattu, sillä pelkäsin niitä niin kovin. Kohtauksia tuli milloin ja missä vaan...se oli kauheaa aikaa, mutta loppujen lopuksi niistä selvisin. Olin varma, että olen vakavasti sydänsairas ja tuhlasinkin satoja euroja erilaisiin sydäntutkimuksiin yksityisellä puolella, vaikka kaikki vakuuttelivatkin, että olin terve. Perus-EKG sentäs otettiin julkisella puolella ja sehän oli ok. Nyt tuosta aikaa jo 13 vuotta ja kohtaukset pysyneet poissa :) Tsemppiä sulle!

Olen huomannut kun kiihdyn niin alkaa rinnoista pisteleen, kuuluuks seki tähän? :) stressiä se ei ole vaan kun suutun jostakin asiasta (:

Eli sisko ja entinen aiheutti minulle tämän tavallaan koska joudun yksikseni koittaa selvitellä näitä asioita kun noi kaks on niin luuserimaisia ihmisiä tai "ihmisiä" ettei uskalla tulla sanomaa päin naamaa mistään mitää vaikka olen heiltä yrittänyt kysellä totuuksia,mutta ei.

Tosin se voi vielä laittaa suututtaan entistä enemmän jos kuulisin totuuden.Mutta toisaalta se voi auttaa kuitenkin parantumaan.

Psykiatrille en tykkäisi mennä kun olen jo siellä käynyt ja tuntu ettei kiinnosta ku se koitti naurattaa mua ja oli itse niin pirteä ja pirtsakka et huhhuh. Tuli tunne ettei kiinnosta vaik itse olin itku kurkussa :) Ehk uus yritys jos se sit auttais vaik eihän toinen osapuoli voi auttaa mua siin et oma sisko puukotti mua selkään ja käytti mun hyväsydämisyyttä hyväkseen ja vielä 3kertaa ja otti mielummi semmoisen miehen joka satutti mua kuin itse minut. Entiseni oli siskolle se tärkeämpi. :(

hmm no onha tuo ihan mahollista tuo teoria ja kyllähän nuo voi aiheuttaa vaikka mitä nuo ahdistus/paniikki kohtaukset.
Jos ei missään fyysisissä kokeissa löydy mitään niin kannattaa kysellä lääkäriltä jos ne määrää lääkettä joka on tarkoitettu paniikkioireisiin ja jos se auttaa niin tapaus on selvä.
Tosi paskamainen homma kyllä ikävää että sulle on tehty tuollein : /
Vaikutat kuitenkin aika positiiviselta ihmiseltä kun tälläisiin ikävämpiinkin kirjoituksiin laitat esim hymiöitä ja seon tietysti hyvä ominaisuus :)
Kaiken paras ois kun voisit puhua jonkun hyvän ja luotettavan tuttusi kanssa mieltäsi painavista asioista, mielipiteeni on se että ei se psykiatri ole sen kummempi voi olla vaan rasittavaa käydä siellä, toki se voi olla myös iso apu monissa tapauksissa.
Vituttaa kyllä suoraan sanottuna tuo miten sinua on kohdeltu, mutta kyllä se siitä unohda tollaset kusipää jätkät ja eteenpäin elämässä vaan.
Voit ajatella etä säästyitpähän vaan esim väkivallalta jos sillä jätkällä oli sellaiseen taipumusta, sellaista ei pidä sietää yhtään.
Kyllä se siitä : )

joo,itse luulin olevani kunnossa ja enkä ole masentunu/ahdistunu :) joten ihmettelin et miks tuli tämmöset.. :) en ois ikinä uskonut et mulle kävis tällei et keho/elimistö antaa varotusmerkkejä siitä etten voi hyvin, ei se vastustuskyky näköjää tepsi niihin :D noo,kai sitä vois kokeilla psykiatria et jos se edes auttais asiaan. Koska mulla ei oo tällä hetkellä ketää kelle kertois paitsi nykyinen kumppani mutta hänelle olen jo kertonut kaiken mutta ei se autta ja äiti - hän ei jaksa kuunnella tilitystäni tästä samasta aiheesta. Tosin ymmärrän häntä kun omat tyttäret on riidoissa niin pahasti ettei he puhu toisilleen mitää(tai oikeestaan minä en puhu enkä ole väleissä häneen)

Jotai hyvää koitui tuosta erosta, nyt on parempi mies ja saan olla paljon vapaampi tekemisissäni :) Ja sisko sai tai otti sen miehen keltä napsahtaa helposti hermot tai kyky pettää kumppania :P

Ajattele niin et sä vaan voitit kun pääsit eroon sellasesta jätkästä ja että siskos sai vaan rangaistuksen siinä kun sen itelleen sai : )
Ihan hyvähän se on jos psykiatrilla voit käydä, vaikka eihän se tietysti varmaa ole vielä mistä nuo sinun oireesi johtuu mutta luultavasti sitä kautta selviää asioita ja voit saada apua.
harmi että äitisikään ei jaksa kuunnella, eikö sulla oo sitten ketään tosi hyvää kaveria jolnka kanssa voisit puhua ikävistäkin asioista?

tällä hetkellä vain tuo nykyinen kumppani joka on ollu mun tukenani ihan koko ajan :) Ja hän tekee kaikkensa mun eteen että voisin hyvin.

Ja taas tuli stressiä/murhe lisää ku entises vuokra-asunnossa on mun entisen miehen takuuvuokrarahat kiinni. Nyt olen muuttamassa siitä pois. Entinen sanoi että saan pitää ne rahat. Eilen nykyinen mieheni soitti siskolleni tästä mutta kumppaanini joutu puhumaa entiselle ja entinen alkoi heti huutamaa(hän on koht 30v) ja löi luurin korvaan. Kui lapsellista :D eksäni on aina ollu semmonen häntä ei saa haukkua ja hänelle ei saa huutaa mut hän saa tehä noita muille. Nyt kuitenkin yritin saada hänet luopumaan noista rahoista vedoten siihe että hän sai sen kenet eniten halus maailmassa; eli minun siskoni. Kysyin kyl etteikö mun siskoni riitä hänelle. Ei näköjää ku ei voi antaa mun pitää rahoja :D Nyt äiti yrittää puhua mun siskolleni et sisko puhuis entiselle et antais asian olla ja antaa mun pitää rahat. En sit tiiä toimiiko. Sisko ei ole ikinä ollut kenenkää puolella missää asiassa ja mä ku oon aina häntä puolustellu hänen entisessä suhteessa,kuuntelin hänen murheita ja haukuin hänen entistä miestä vaikka kyseinen tyyppi tehny mulle mitää. Eli sisko vois tajuta ja olla välillä mun puolella, kyllä hänen nykyinen ja minun entine ymmärtää että siskoni haluaa minun parasta ja että oisin onnellinen. Ja ku sisko kuitenkin varmaa tajuaa jos ajattelis että hänen tekonsa satutti mua. Jos oisin sisko niin pyytäisin miestäni luopumaan rahoista. Meinaan mun entisen pitäisi olla onnellinen siitä että sai siskoni ja olla siitä maailmassa eniten onnellinen eikä kinuta rahoja. He molemmat kuitenkin käyvät töissä ja heillä on enemmä rahaa ku meillä. Olemme työttömiä ja turha sanoa että menkää töihin, koska töihin ei tuosta noin vain pääse vaikka kävis haastatteluissa.

Miten saisin tuon entisen miehen tajuamaa että hänellä on jo kaikki. Toivottavasti äiti saisi siskon pään käännettyä ja sisko sais entiseni tajuamaa myös asian. Mut se on se oma napa tärkein. Ja entinen haukku mua itsekkääks :D ihanaa ku toisen oma pilkka osuu omaa nilkkaan :D

Hitto ku en pysty todistaa mitenkää että hän sanoi että saan pitää ne takuuvuokrarahat ku juteltii eron jälkee fasen keskustelu-luukussa,eksäni tietty heti kumos sen ettei mukamas oo sanonu :D

Sais se jätkä kasvaa aikuiseks :D

no on kyllä tosiaan erikoiset kuviot siellä teillä meneillään meinas mennä pää pyörälle tota lukiessa :p
mutta joo mä kyllä toivon että sä ensinnäkin saat terveysongelmat kuntoon ja sit myös kaikki muutkin.
Mut hei nyt oot saanu ainakin tänne purkaa asioitas mä oon aimakin kuunnellu toivottavasti on ollu jotain apua : )
se kyllä tekee omasta mielestä ainaki hyvää kun saa purkaa paineita jollekin joka kuuntelee ja jota kiinnostaa, psykiatritkin voi olla vähän sama kun puhus seinille ni ei sellanen ainakaa mua itteeni hirveesti nappais paljon parempi puhuu asioista jonkun sellasen kaa jota kiinnostaakin.
Mäkin sairastui tossa puol vuotta sitten flunssaan ja siitä alko joku mystinen jälkitauti joka sisältää laidasta laitaan esim sydänoireita kuumetta heikotusta jne ja siten pakotettu vaan sairastamaan kotona ja pelkäämään noita välillä pahoja sydänoireita, eipä oo helppoo tälläselle ihmiselle joka on tottunu elämään aktiivisesti ja olemaan aina menossa.
Kyllä tälläne pistää myös pääkopan koetukselle eikä vaan ihan vähän mutta paljon enemmän on apua kun asiasta juttelee läheisille kuin että käy psykiatrin puheilla.
Noh se on vaa sillee et nuo nallekarkit ei tunnu menevän usein ihan tasan ei auta kun kammeta eteenpäin
nii ja sori voi olla että tuli vähän epämääräsesti kirjotettu teksti kun puhelimella näpyttelin.
Mut joo hei, kyl mä luulisin ainaki et se sun siskos ainakin yrittää puhuu sille siitä.
Toivotaan parasta :)

Mun elämä alkaa muistuttaa jotai Kauniita/Rohkeita :D kuten Omo-mainoksessa sanotaan "Anna rakkauden kiertää" joten niin tein ;D Elämä on monimutkanen.

Tosin pelkään myöskin sitä et eksäni ja siskoni tuppaa elämääni jotenki. "minkä taakseen jättää - sen edestä löytää" ainaki helpottaa se ku nykyinen kumppaniki inhoaa siskoani ja vihaa eksääni. Edes joku mun puolella :)

Nyt muutin kumppanini luokse, siskoni/eksäni takia jouduin tavallaan muuttamaa synnyin kunnastani missä olin koko ikäni asunut(n.2 tuhannen ihmisen kunta) koska en halunnut ottaa sitä riskiä että törmäisin heihin jossakin. Muutin 85kilsan päähän. Nyt ehk saan pääkoppani selväksi täällä uudessa ympäristössä ja pääsen oikein kunnolla keskittyyn itseeni ja elämiseen. :) mulla tapana murehtia ihan pienistä asioista niin paljon :) mulla tulee varmaa 3-kymppisenä sen takia ekoja harmaita hiuksia :)

Nyt minua ei sido mikää enää tuohon entiseen kotikuntaani,paitsi äiti ja mamma :) Nyt se elämä alkaa :)