Oikeaan aikaan

Pitkälti juuri näin

Kyllä se monesti näin on.

Mutta myös aivan nuorilla voi olla vaikeuksia saada lasta. Olen yrittänyt vauvaa ensimmäistä kertaa jo 18-vuotiaana (silloin kaksi vuotta yritettiin exän kanssa). Nyt olen 23-vuotias ja olemme aloittaneet nykyisen puolisoni kanssa vauvan tekemisen, vaan ei se aivan helppoa nyt ole, kun on paha PCO ja joudutaan käymään ties minkälaisissa hoidoissa. Eli omalla kohdallani ei valitettavasti nuorena äidiksi yrittäminenkään ole riittänyt. Ja näin nuorena, on vielä vaikeaa saada rahoja riittämään kalliisiin hoitoihinkin, mutta nyt tuhlaan kaiken, koska on vielä parhaat mahikset onnistua... Olen tiennyt aina haluavani äidiksi, ja joskus unelmien eteen on annettava oikeasti kaikkensa, ja luovuttava 1)matkoista 2)vaatteista 3)ylellisyyksistä 4) juhlista 5)omaan kotiin säästämisestä, jotka ovat muille ikäisilleni lähestulkoon itsestään selviä... ja siis töissä ollaan tottakai, mutta kaikki säästöt menee hoitoihin. Silti en kadu yhtäkään hoitokertaa. Rukoilen vain päivittäin, että onnistutaan vauvan saamisessa ennen konkurssia.

Tulit sitten tännekin mukavuusaborttiesi kanssa.

Nykypäivänä kun jo suurempi osa avio- ja avoliitoista päätyy eroon, on ihan hyvä että lapsia hankitaan vasta myöhemmällä iällä ja ehkä perusteellisemmin harkittuna kuin 18-vuotiaana.

Niin...tottakai jos asiaa katsotaan vain biologiselta puolelta, nuorena hankitut lapset on hyvä juttu mutta onko se sitten lapsille mukavaa kun vanhemmat päätyy nuoruudenliitostaan eroamaan; kuvaan astuu äiti- ja isäpuolten kavalkadi, kassien kanssa reissaaminen kodista toiseen ja mahdolliset huoltajuusriidat kun äiti ja iskä on tukkanuottasilla.