Elikä jos nyt kuolisit, niin montako ihmistä todennäköisesti saapuisi hautajaisiisi?
Jos minä kuolisin nyt, niin hautajaisiini tulisi todennäköisesti vain 2-4 henkilöä
( vanhemmat ja siskot)
Jos minä kuolisin nyt, niin hautajaisiini tulisi todennäköisesti vain 2-4 henkilöä
( vanhemmat ja siskot)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla kyllä tulis populaa, mutta mitä sitte jos niistä 95% tulisi ns. muodollisuudesta, ei tuntisi mua ollenkaan tai tietäis musta juur mittää.. Saati et oikeasti suris. ainoot todelliset olis vanhemmat, isäpuoli, avokki, isovanhemmat
omiini ei saavu yhtään ketään! En kuulu kirkkoon joten ruumiin voi dumpata palamaan tuhkaksi ja viskata vaikka taivaan tuuliin sen jälkeen! En halua typerää muistokiveä enkä muutakaan!
Äiti, sisko, veli, lapset (4) ja ehkä mieheni, eli 8.
Poika, äiti, sisko... muutama veljistäni. Hyvällä tuurilla 1-3 kaveriakin.
äiti, isä, veljet, avomies... ja lähisuku tulisi, vaikka ei läheisiä olla ollenkaan, muodonvuoksi nähdään joissain pikku juhlissa muttei sanaakaan sanota keskenämme... serkut...tädit ja enot... n. 16 henkeä, joista läheisiä edes jollakin tavalla peräti 3.
Jos nyt kuolisin niin mua ei löydettäisi ainakaan vuoteen. Niin yksin oon. yks ihminen tulis mun hautajaisiin
Jos nyt kuolisin, mut haudattaisiin vasta parin kuukauden kuluttua. Isännöitsijä olisi käynyt katsomassa kun naapurit valittais hajusta...
Veli perheineen tulisi hautajaisiin ja poikani. Ehkä yksi ystäväni, jos jälkeen jääneet osaavat ottaa häneen yhteyttä. Mahdollisesti veljeni kutsuisi lapsuuden kodin naapureitamme hautajaisiin että edes vähän väkeä tulisi.
Mitäpä noista hautajaisista, kun niitä ei ole enää itse juhlimassa. Sen sijaan on ikävää olla aina juhlapäivinä yksin. Tai siis kaikki päivät ovat samanlaisia. Joinakin päivinä on vaan kaupat kiinni... Tuleva juhannuskin surettaa. Tuntuu että kaikki muut tapaavat sukulaisiaan ja ystäviään, viettävät mökkilomaa ja pitävät hauskaa. MInulla ei ole varaa lähteä mihinkään vuokramökeille yksinäni. Tuttavilla on perheensä, elämäntilanteet ovat kaikilla niin erilaiset kuin minulla. Olisipa tämäkin pyhä pian ohi :(
" Olisipa tämäkin pyhä pian ohi :("
Juuri niin, pyhäisin tämä yksinäisyys vain korostuu
Kun olisi edes varaa lähteä käymään jossain! Nolottaa kököttää koko vkl kotona. Mun tekosyyyni kotona oleiluun on opiskelut, jos joku kysyy... Metsäretken teen joku päivä, jos vain sää sallii :)
Voisi sitä ehkä poiketa kaupungin baareissa... jokunen on kuulemma auki! Pitäisi vaan hakeutua ihmisten seuraan, mutta tämä ikä on paha. Ei missään käy minun ikäisiäni ihmisiä, kaikki ovat parikymppisiä tai eläkeläisiä.
No, kohta nämäkin päivät ovat ohi. Seuraavaksi harmittaa syysloma, sitten itsenäisyyspäivä, joulu, uusivuosi... Paha, ei olis pitänyt ajatella ollenkaan!
Niinhän se on että nelikymppisiä ei oikei oo missään, suurimmalla osalla perheet ja ovat perheidensä parissa.
Itsekin olen ajatellut että täytys varmaan lähteä käymään jossakin, Tallinnan reissun lähitulevaisuudessa olen suunnitellut tekeväni - se kun ei ole kovin kallis.
olen vain taakka kaikille, eli ei ketään..
Varmaan ainaki puolet jos sitäkään sukulaisista pelkän velvollisuuden takia.
Ainakin isä,äiti ja veli. Ehkä hyvällä tsäkällä serkut ja ehkä siinä ja siinä niiden vanhemmat.
Tosin olisi outoa, että kaikki sukulaiset ryntää hautajaisiin kun ei elämässäkään kovin olla puhuttu keskenään. Serkkuja ei olla nähtykkään aikoihin...
Kavereista ehkä 1 tulisi juhliin, muut ei joko kerkeä tai sitten ei "päästä".
Vaikka olisivat tosissaan surullisia kuolemasta.
Hankala kyllä mennä sanomaan...
Mutta mulle tärkeimmät olisi vanhemmat,veli ja ystävät.
Tosin ei ole hajuakaan onko sillä enää kuolleena väliä kuhan nyt haudataan, ettei ruumis maanpäällä mätäne ja jää eläinten ruuaksi.... Vissiin
Eikö sama kuinka montaa hautajaisiin tulee ethän itse siitä enää tiedä kuinka monta ystävää eli sukulaista siellä itkee. Jos ei ole muita murheitä eläesse niin miksi kuollena ?
Mä menin naimisiin yksinäisen eronneen miehen kanssa, jolla ei ole yhtään ystävää, tuttua tai kaveria jota tapaisi (työn ulkopuolella). Lapsi on edellistä liitosta. Miehen äiti soittaa viikottain ja lastaan tapaa säännöllisesti. Mies oli elänyt avioerosta asti näin eli 7-vuotta ennen kuin tapasimme, ehkä avioliiton aikana sosiaalinen elämä oli vilkkaapaa, en tiedä. Rakasta miestäni yli kaiken, mitä uskollisin, lojaalein ja ihanin mies, mitä tiedän. Aion olla hänen kanssaan, kunnes kuolema meidät erottaa. Miehessä ei ole mitään vikaa, vaikka yksinäinen on ollut (enää hän ei ole yksin, hänellä on minut). Olen sitoutunut häneen todella loppuelämäkseni. Tsemppiä kaikille yksinäisille.
Joku 5 ihmistä pari sukulaista. Kaverit varmaan ois helpottuneita päästessään eroon "kusipäästä, joka ei anna rahaa".