Usko tai älä! Tyynnytellessäni ensimmäista poikaani uneen kädet rintojeni alla kätkyt asennossa lauloin hänelle, "jos täytätte mun lasini, niintahdon kertoa jne.."
Sattumalta tulin osuneeksi oikeaan. Hän on tällähetkellä merikapteeni. Seuraava poikani parkui kahta kamalammin baritonini sointiin. Vasta kokeiluiden jälkeenlöysin Sillanpään Marssilaulun , joka mitä ilmeisimmin johdatti hänet sotilaan uralle.Kolmas viihtyi vasta matkiessani Loirin "paimenhuilu soi niin katkeraan", hän onkin merkonomi eräässä varastossa.
Äiti ja isä ole sinäkin tarkka kehtolaulujen valinnoissa!
Sattumalta tulin osuneeksi oikeaan. Hän on tällähetkellä merikapteeni. Seuraava poikani parkui kahta kamalammin baritonini sointiin. Vasta kokeiluiden jälkeenlöysin Sillanpään Marssilaulun , joka mitä ilmeisimmin johdatti hänet sotilaan uralle.Kolmas viihtyi vasta matkiessani Loirin "paimenhuilu soi niin katkeraan", hän onkin merkonomi eräässä varastossa.
Äiti ja isä ole sinäkin tarkka kehtolaulujen valinnoissa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun täytyi OIKEESTI aina sjungaa omalle kundilleni kun hän oli snadi kaksi laulua..(hän oli armoton..jouduin laulamaan moneen kertaan koska, aina ilmeisesti lauloin väärin tuon melodian väärältä korkeudelta tai liian matalalta)...Eei,..eeih..kuului lohduton parkaisu..Eeih..noin...ku näin....Nämä kaksi laulua olivat: Kotimaani on Suomi, Suomi armas isien jne. Toinen sitten oli tämä Armi-valssi...: Ken on maailman kaikkein kaunein...(tuon kaunis sanan tilalle olin laittanut sanan parhain...sen jälkeen minun täytyi jatkaa tätä...laulua lisäten siihen näin: onko hänen kenties Toni? onko hänen kenties Mertsi?...kunnes kaikki kundin tiemät poikien nimet olivat käyty läpi...Lopulta tunsin kun hän jännittyneenä odotti koska TIESI että, HÄNEN nimensä tulisi viimeisenä kuitenkin..ja vasta sen jälkeen tämä Rakkaani nukahti;)))
Mitäkö hänestä tuli: Minulle Rakkain aina;)))
Tsau:Friidu
laitettava ihan tämä Kaunis laulu kyllä nyt tähän..Olin jo unohtanut..Kiitti;)) näihän se olisi pitänyt sjungaa: http://www.youtube.com/watch?v=DVf23vkck2c tietysti..mut meikä aina vähän pieleen;)))
Tsau:Friidu
Olisipa se ollut hirveää, jos olisi ollut tuuditettava, ja sille vaikka laulellut, "Tuu, tuu, tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla". Jos lapsesta olisi tullut ketjupolttaja, saisipa vain itseään syyttää. :((
.
Mun äiti lauleli mulle tuota tuupakkarullaa...niinpä sitten tupruttelin muutamat vuosikymmenet, kunnes heräsin järkiini. :)
Näinkin äitini lallatti meille lapsille ja lastenlapsillekin:
"Oopuli taipuli taspuli taipuli taapuuli taa
oopuli taipuli taspuli taipuli taapuuli taa
Oi serafina, oi sierra amba,
oi serafina, sierra amba amba amba..."
Mikä lie siitä ollut seurauksena? :)
Siinäpä källit sanat, ja lievät jääneen kohtaloltakin kääntämättä, joten ovat olleet seuraamuksettomia. :))
Lapsena muistan, kuinka hienolta kuulosti, kun naapurien tyttöjen kanssa laulettiin jotain ihan ulkomaalaiselta kuuluvaa laulua, omin, keksityin sanoin, usein pihamaalla tanssien. ♫
.
Rakas Verditti. Älä nyt hämäänny, vaikka olet varmasti tottunut naisten äkkinäisiin liikkeisiin. Syy on nyt aivan lähellä. Puskissa käy kuhina ja mikä niitä eniten ärsyttäisi ;). Tietäisitpä vain, kuinka ihana ihminen olen todellisuudessa..
No, onneksi aihe ei suorastaan liity minuun, mutta ehkä valitsisin seuraavan kappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=PrPx3ls5c-8&feature=related
Syynä, että työelämää painotetaan liikaa ja ehkä lasta pitäisi evästää itsenäiseen, täysipainoiseen elämään. Unohtamatta sitä, mikä on tärkeintä elämässä. Missään tapauksessa kehtolaulu ei saa sisältää, mitä nyyhkytarinaa tai muuta latistavaa..
Tällaisia ajatuksia..
Aika taas lähteä eteenpäin. Ajalla, kun on tapana rientää ja ystävät odottavat. Lähden siis pakkailemaan.. Illalla kuohuviini palkitsee lähtijää :)..
Niin mukava kuin olisikin ollut laittaa täällä vettä myllyyn, niin aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Palstalla olisi saatu nähdä vaihe, kuinka Verditti viilean rauhallisena pyrkii hätistelemään yli-innokasta råttaa, mutta tällekään huville ei suotu aikaansa. Ehkä olisin löytänyt itsestäni kirjoittajana uusia piirteitä.
Mukavia hetkiä leppoisassa palstailmapiirissä.
Syvästi murheissani pelkään Rattuksen poismenoa. Toivon kuitenkin ymmärtänneeni tekstisi väärin. Kun juuri olin pääsemässä tutuksi kanssasi, sinä ihanainen. Mittaan aikaa neljällä kronometrillä ja vasta, tuijotettuani viisaria ( mikä kuvaava sana) pitkään tajuan elämän lyhyyden. Ihmisten kehitelmistä pirullisin tuo aika käsitteenä joka rajaa mahdollisuuteni ikiaikaisuuteen. Kuvittele sinäkin ajan olemattomuus! Jos emme olisi keksineet aikaa eläisimme ikuisesti. Kapinoin aikaa vastaan ja olen kääntänyt kelloni viisareita tasan 360. Senpä vuoksi kirjoittelen tähän aikaan. Aikansa kutakin.
Mylly tarvitsisi vetensä.
Tässäpä voisin kerroskella omasta elämästä kokemuksia. Tai ainaskin yhen kokemuksen, ettei mene liioittelun puolelle:)
Kun sisälläni alkoi kasvaa rakkauden siemen, jota vauvaksi kutsutaan, niin samaan aikaan luin tutkimuksesta, miten paaaaljon vauva kuulee ulkopuolisia ääniä, vaikka vielä kölliikin äiteensä sisällä.
Minullapa oli mitä mahtavin tilaisuus testata asia, koska minullahan oli kehittyvä lapsi itsessäni.
Toki soitin paljon pianomusiikkia muutenkin, mutta valitsin yhden kappaleen, jota päätin soittaa päivittäin. Siinä missä vatsani kasvoi ja kasvoi ja kasvoi, siirryttyäni teltta-vaatteihin ja kävellessäni kuin ankka, niin meikäläinen plimpahutti yhä uudelleen ja uudelleen tätä samaista kappaletta. Loppuaikana monta kertaa päivässä.
Tuli vihdoin aika siirtyä ankattomampaan kävelyyn, nuorin lapseni näki valon ja muut ympäristöni. Siinä Hän, suloinen vauva, köllötti äiteen ja isän ilona. Alkuun vauva nukkui pienessä korikehdossa.
Malttamattomana odotin Testini testaamista.
Yhtenä päivänä pienestä suusta putkahteli jos jonkinmoisia itkuäänteitä. Ja sitten aateskelin, että josko Nyt olisi aika testata.
Kannoin korikehdon pianon viereen. Lapsi itki kitalaki loistaen. Istuuduin pianon äärelle ja aloin soittamaan samaa kappaletta, jota olin soittanut jo suorastaan kyllästymiseen asti.
Muutaman tahdin soitettuani, lapsi piilotti kitalakensa, suu ympyriäisenä ja pienet silmät sen näköisenä, kuin kovasti keskittyisi kuuntelemiseen.
Hän tunsi kaiketi itsensä hyvin turvalliseksi kuunneltuaan tätä kappaletta, jota niin monesti oli kuullut, kun turvallisessa kohdussani oli köllöttänyt.
Tässä on kyseinen kappale. Chopin: Valssi cis
http://www.youtube.com/watch?v=gc_LFTehQyk
Lisäys tai paremminkin korjaus.
Tuossa antamassani linkissä on yllättävä Virhe. Kummallista.
Nimittäin opus Ei ole 22, vaan se pitäisi olla op.64
Pakko oli vaan tuo tähän lisätä, muuten meikäläistä vaivaa-vaivaa-vaivaa:)
Nyt kun ei enää vaivaa, niin voin hyvillä mielin namskutella uusiaperunoita, jotka tuota pikaa ovat kypsiä. Kelepais varmaan teillekin:)
Paskat, ei vois vähemåää kiinnostaa.