Olen aloitamassa yliopisto-opiskelun nyt syksyllä, ja kiinnostaisi tietää, miten siellä tutustuu uusiin ihmisiin. Menen sen verran etäälle omasta kotipaikkakunnasta, että ketään varsinaista tuttua tai kaveria minulla ei (tietääkseni) siellä ole - toki paikkakunnalta väkeä sinne lähtee, mutta ei ketään, jota voisi kaveriksi kutsua.
Onko vaara, että yliopistossakin voisi itsestä riippumattomista syistä jäädä yksin, vaikka aktiivinen ja sosiaalinen pyrkisikin olemaan?
Miten sitten, löytyykö kaverit aina oman aineen sisältä vai voiko ystävyyssuhteita syntyä jopa eri tiedekuntien välille?
Mielellään kuulisin eri ihmisten kokemuksia asiasta :-)
Onko vaara, että yliopistossakin voisi itsestä riippumattomista syistä jäädä yksin, vaikka aktiivinen ja sosiaalinen pyrkisikin olemaan?
Miten sitten, löytyykö kaverit aina oman aineen sisältä vai voiko ystävyyssuhteita syntyä jopa eri tiedekuntien välille?
Mielellään kuulisin eri ihmisten kokemuksia asiasta :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näyttäisi siltä, että kyseessä on hyväksikäyttöjärjestelmä. Hiukan kuin olisit jossakin hoidossa. Se on typerä, lapsellinen, kyykytysjärjestelmä. Älä haaskaa elämääsi, kuten minä. Etsi ammatti. No, se lääkäri-/juristi/-ekonomikuntahan se vasta onkin perillisten järjestelmä. Luulin toisin, erehdyin.
Kannattaa käydä kaikissa tapahtumissa, esim. omassa aineessani on kahvinjuontihetkiä yms. Myös liikuntaryhmät ovat mukavia tutustumisen kannalta. Myös erilaiset illanvietot, jossa ei tarvitse sikana ryypätä jos ei halua, ovat tietysti hyviä tutustumisen tapoja.
Itse en törmännyt millään tavalla sosiaalisiin luokkaeroihin, ihan tavallisia pullliaisia siellä kaikki oltiiin. Ei kukaan tiedä kenenkään perinnöistä, henkisistä tai ruumiillisista. Ja vieraassa ympäristössä jokainen halukas voi luoda itselleen hienon taustan, jos on siihen jonkunlaista pakkomiellettä.
Mene ainakin mukaan kaikkiin orientaatioihin ja fuksijuttuihin. Tutustut ainakin samaan aikaan alottaneisiin. Tämä ei tosin auta vaikkapa tokana vuonna jos alat lukea sivuainetta, josta et tunne ketään. Silloin olet taas lähtöruudussa.
Tietysti riippuu paljon tiedekunnastasi ja aineestasikin: jos aloitat aineessa, jossa samaan aikaan aloittaa tyyliin 10 ihmistä ja ryhmät ovat sen kokoisia, on todennäköistä, että opit tuntemaan opiskelukavereita juttelemalla heille luennoilla toisin kuin jos aloitat massaluennoilla joilla kanssasi opiskelee 100 ihmistä kerrallaan.
Itse en ole edelleenkään (4 vuotta opiskellut) lähemmin tutustunut keneenkään. Yksi ratkaiseva asia on se, että kannattaa ravata kaikissa mahdollisissa viinanhuuruisissa opiskelijabileissä. Itse en sitä tehnyt, koska ei jatkuva ryypiskely jaksa kiinnostaa. Mutta jos ei niihin mene, jää äkkiä ulkopuolelle. Ja heti opintojen alussa pitäisi saada kontaktia ihmisiin. Itse kun aloitin, todella nopeasti fuksit klikkiytyivät omiin porukoihinsa, ja kun en päässyt mihinkään mukaan, jäin yksin. Omalla alalla oli n. 70 uutta opiskelijaa silloin, määrä vaikuttaa aika paljon, siis 10:llä fuksilla varmaan tulee ihan tiivis porukka, ja opetustyyli. Siis jos on paljon vaikka ryhmätöitä tai muita vastaavia, tutustuu helpommin kuin jatkuvilla massaluennoilla (niin kuin minulla).
Mutta tärkein pointti: yksinäiseksi jää helposti. Paras ehkäisy on olla alusta asti mukana sosiaalisena joka paikassa. Myös niissä kekkereissä, jotka eivät edes kiinnosta.