Olo paranee, kun

onkohan tuo nyt naiselle sopivaa urheilua :)
ainakin tuo juokseminen

vaan et sä jatkuvasti jaksa rääkätä itsees.

Tuo on totta!

Kunnon kävely tai juoksulenkki, niin murheet rapisevat matkalle ja asiat järjestyvät päässä kuin itsekseen. Ei lopullisesti helpota, mutta kyllä tuo paljon helpottaa. Ainakin puolentoista - parin tunnin lenkki kerralla.

Ja naiset ihan yhtälailla sinne salille, siellä saa aikaan tosi hyviä tuloksia (kiinteyttä) kun tekee toistoja vielä, vielä, vielä..!!!! sisuuntuu niin, että rajat rikkuvat. Ja seuraavalla viikolla voi jo lisätä painoja...

Terv. Nainen 53 kg ;)

Sekä fyysisesti että henkisesti parempi olo :)

Eipä kiinnosta itsensä rääkkääminen. On jo henkisesti rääkätty, niin se saa riittää. Toiset kuntoilee ja toiset tekee muuta. Ei ole aikaa ravata salilla tai lenkkeillä. Ihan sama miltä näytän tai miltä musta tuntuu, ei se kiinnosta ketään ja vielä vähempi itseäni :) . Juoskaa te muut ja kuntoilkaa jos se elämäänne parantaa ja sisua lisää. Mä olen paska ja paska ei muuksi muutu vaikka mitä tekis tai olis tekemättä :)

olet oikeuden jäljillä..

Kyllä liikunta pitää paikat kunnossa, itsellä parempi olo ja kieltämättä mukavampi katsoa treenattua kroppaa, mutta kaikki eivät jaksa tavotella tai ylläpitää. Siihenkin on joskus mennyt niin paljon aikaa että se aika oli ystäviltä ja sukulaisilta pois. Se näkyi sitten myöhemmin kun olisin tukea tarvinnut sairauden aikana. Vertaistuki tuli muualta.
Liikunta ja lukeminen kannattaa aina. Liikuntaakin on eri tasoja.

No menehän metsään juoksemaan niin
kunnon treenin maastossa
salilla ja jossain tavallisella tiellä juoksu ei tunnu
sitten jalkoihin punnukset kiinni ni siitä sitten

kuuntelehan minnuu. Olen kokeillut ja repsahtanut. Nyt on niin huono kunto ettei het siihen. Alusta täytyisi aloittaa pienin askelin treenaminen. Muut suunnitelmat nyt. Syksyllä sitten alkaa uudet jutskat.. Punnukset hiertää:/

Pyöräily on kans hyvä. siihen kun vielä lisää musiikin kuuntelun napit korvissa niin murheet unohtuu. Ei mitään sad-sad musiikkin vaan jotain menevämpää tai rennompaa.

Usein joutuu keskittymään tosissaan ajamiseen jos ajaa kaupungissa ja myös maanteilläkin ettei siinä pyöri mitkään murheet mielessä.

Kun tulee kotiin niin "nauha on kelattu" alkuun ja ei tarvii pohtia enää huonoja juttuja.

Näin on. Työmatkakin sujuu pyörällä kivasti kun saa kelata matkan aikana työjutut pois. Onneksi ei ole autoa ja on mentävä urheillen paikasta toiseen. Uimassakin välistä käyn vesijuoksua... kun en rattailla ole liikenteessä.