Anssi Sinnemäki: Vastakirja

Kustannusosakeyhtiö Paasilinna on äsken tuonut julkisuuteen sangen merkillisen kirjan. Merkittävyys riippuu tietennii lukijan kokemustaustasta ja intelligentsiatasosta.
Anssi Sinnemäki osuu sukupolvien ketjussa outoon saumaan. Kauan sitten edesmennyt isi oli körttipappi ja muinainen Lapuan kirkkoherra. Tytär kohta virkaheitto ministeri ja runoilija. Mitä Anssi siinä välissä puuhasteli? No, toimitteli lehtiä ja kirjoja sekä päätoimitti aikoinaan Kulttuurivihkoja, tuota äärilaidan ainoaa oikeaa taidelehteä.
Vastakirja on muodoltaan ikäänkuin päiväkirja parilta viime vuodelta. Merkinnät vain poikkeavat perinteisestä muodostaen miniesseekokoelman. Muutaman rivin sivalluksesta kymmensivuiseen tajunnanvirtamaiseen analyysiin. Lukujen otsikot antavat osviittaa aihepiirin laajuudesta:

Kafka ja porno
Vanhan valtaus
Maailman vanhin romaani
Neitseellisen sikiämisen sosiobiologiaa
Viisi viikkoa punaisten sotavankina
Stallari ja Revari
Pyllistämisen kulttuurihistoriaa
Kusten kirjoitettu
Loiskirjallisuutta
Lestadiolaista realismia

Noin näytteeksi. Sinnemäen muisti on pitkä ja armoton. Aktiivimmin käsittelyssä on 1900-luku alkaen tsaarinvallan viimeisten vuosien teiniaktivisteista, noista al-Qaidan suomalaisista esi-isistä. Osattiin sitä meilläkin käyttää väkivaltaa valtaa vastaan. Kiivainpana taistolaisaikana Sinnemäki oli aatesodan tulenjohtokeskuksessa, Tiedonantajan toimittajana. Herkullinen on kuvauksensa päivittäisestä käskynjaosta, kunhan Fjodor oli ensin soittanut Moskovasta ja määritellyt päivän kannanotot.
Sinnemäki on takinkääntönsä ja katumuksensa tehnyt ja roimii kovalla kädellä viimeisiä umpistalinisteja. Erityisen yrmeissään Sinnemäki on siitä, että Kaj Chydenius vartioi edesmenneen Kulttuurityöntekijöiden liiton arkistoa kuin korppi haaskaa. Sieltä löytyisi aineistoa useampaankin juttuun, niin iso osa taiteen tekijöistä hillui mukana, enemmän tai vähemmän tosissaan, tässä taistolaisten järjestössä.

Ajankuva muutamasta lapsuusvuodesta Valilassa ja kouluvuodesta Lapualla on tarkka ja elävä. Kyllä niistä saisi ihan oman kirjankin, eikä vain muutamaa tuokiokuvaa. Niin erilaiset maailmat nuorta mieltä koettelivat. Perheen hajoamisen ohessa. Lastenlastensa oivalluksia ja tekemisiä Anssi-pappa dokumentoi aidontuntuisesti ja hauskasti. Sinnemäen laaja lukeneisuus huokuu kirjallisuustieteellisistä esseistä. Hän vetelee linkkejä ja yhteyksiä, joita tämmöinen amatöörilukija ei tulisi hoksanneeksi. Artikkeli Pekka Mannisen Kiimakangas-kirjasta avasi silmäni paljon omaa lukukokemusta avarammin.
Erityisesti nuorena kuollut Henry Parland on innostanut Sinnemäkeä. Pitäneepä katsoa mitä Helmet löytää Henryltä.
Rohkenen suositella, lämpimästi.