ei parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä

>ja olin mielettömän rakastunut. Vihdoinkin tutustuin ja pääsin estyneisyyteni ohi. >Ja olihan se ihanaa

Kuullostaa tosi ikävältä. Toivottavasti mun ei tarttee ikinä kokea moisia hirveyksiä.

Oli se aikans ihanaa, mutta valhe. Ja seurauksena vielä suurempi masennus ja itseinho. Käsiti väärin, se mikä oli ihanaa oli minun kuvitelmani. Ja sitten kun tilanne huononi oli kaikki minun syytä. Kyllä minä olisin mielummin aidossa seurustelusuhteessa, jossa kumpikin välittää. Vuosien uupumus, tuskin jaksan ulos kodistani. Ei hetken usko rakkauteen ollut sen arvosta. Tarkoitin, että on tärkeää olla itsenäinen ettei odota että yksi ihminen muuttaa koko elämän. Ja että tulisi olla kiitollinen tälle ihmeolennolle.
Tottakai toivon, että löydät mukavan seurustelusuhteen. Toivon sitä itsellenikin, mutta en usko että sellasta on minulle tarjolla.

Se vaan on yksinäisille/ujoille naisille niin paljon todennäköisempää vastaavanlaisiin miehiin verrattuna, että pääsee parisuhteeseen. Supliikit miehet tuleva ja vievät. Surullista, että moni nainen sitten ajautuu parisuhteeseen usein myös sellaisten kusmulkkujen kanssa. Yksinäisyydestä kärsinyt nuori tyttö tulee herkästi myös sokeaksi, eikä halua nähdä miehessään olevia vakavia ongelmia. Kiintymys huonoonkin mieheen voi olla niin voimakasta, että jopa hänet nostetaan omien vanhempien etusijalle ja annetaan narsistisen miehen sanella ehdot "yhteiseen elämään".

Samaan aikaan näiden tyttärien vanhemmat (etenkin äidit) ovat huolissaan rakkaista tyttäristään ja surevat sitä, ettei heidän tyttärensä saanut kunnollista miestä, joka kunnioittaisi ja arvostaisi kumppaniaan.

Terveisin,

Kunnollista, kilttiä nuorta naista Kuopiosta hakeva vähän yli 30 v. mies.

vaimotonmies(a)luukku(piste)com

Mun ongelma on tasan se että ihmiset välttelee mua. Joten haista paska.

Yleinen vuodattaja niinhän se menee. Ja olen alkoholistien lapsi, joten äiti ei pahemmin huolehtinut, eikä ollut ystäviä tukena. Muutenkin on tuttavien kanssa, että minua käytettiin hyväksi ja yritän liikaa auttaa ja miellyttää.

Samoja kokemuksia minullakin. Kun on kotona kohdeltu huonosti, luulee sen huonon kohtelun olevan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Omat vanhemmat on opettaneet, että minua "saa kohdella huonosti." Silloin tälle henkiselle pahoinpitelylle sokaistuu, eikä ole ketään kertomassa ettei se ole normaalia ja oikein. Hyväksyy ja sietää paljon sellaista, mitä normaalisti kasvatettu ihminen ei koskaan hetkeäkään suvaitsisi! Nyt tiedän paremmin, enkä aio enää koskaan paskoihin suhteisiin jäädä enkä suostua!

Minuakin tuttavat/kaverit/ystävät hyväksikäyttäneet. Enää en ole liian ystävällinen, auttavainen ja antelias. Silloin ihmiset kunnioittavat paljon enemmän.

Olen huomannut myös, että kun en enää ole niin kiinnostunut muista ja halukas tutustumaan heihin, muut ovat minusta paljon kiinnostuneempia ja halukaampia tutustumaan minuun. Ilmeisesti suomalaiset tulkitsevat avoimet ja "vakavat" tutustumisyritykset jonkinlaiseksi epätoivoksi ja dissaavat tällaisia henkilöitä.