Tarkoitan vain, ettei parisuhde poista yksinäisyyteen johtaneita ongelmia. Tottakai, ihanaa olisi, jos suhde toimii ja saisi siitä tukea.
Itse aloitin ainoan ensimmäisen suhteeni 23v ja olin mielettömän rakastunut. Vihdoinkin tutustuin ja pääsin estyneisyyteni ohi. Ja olihan se ihanaa ja seurasi avioliitto vähitellen narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa. Itsetuntoni oli niin huono, että siedin aika paljon. Kunnon ystäviä ei ole, ja eron jälkeen hävisi tuttavatkin.
Ei välttämättä tarvitse mennä niin huonosti kuin minulla, mutta toinen ihminen ei voi poistaa teidän ongelmianne. Ja minulla ainakin, kun olin niin paljon yksin, en osannut olla ihmisten kanssa.
Sama kai koskee sosiaalisia suhteita. Minä en kai koskaan opi. Olen vieläkin keski-ikäsenä kuin yliherkkä pikkutyttö, joka vetäytyy pois ettei pettyisi.
Sitä odottaa liikaa, niin muilta kuin itseltäänkin. Ja kun on yksin, niin on aikaa pohtia, ja pohtia,analysoida ja surra...
Olen osittain tajunnut, etten ehkä enää ikinä seurustele. Yritän nyt oppia olemaan ihmisten ilmoilla. Ja että siellä voi olla tylsää, ilman että se on syytäni.
Vaikeaa, kun nykysin ihmiset tympii, mutta kokonaan yksin ei voi olla.
Itse aloitin ainoan ensimmäisen suhteeni 23v ja olin mielettömän rakastunut. Vihdoinkin tutustuin ja pääsin estyneisyyteni ohi. Ja olihan se ihanaa ja seurasi avioliitto vähitellen narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa. Itsetuntoni oli niin huono, että siedin aika paljon. Kunnon ystäviä ei ole, ja eron jälkeen hävisi tuttavatkin.
Ei välttämättä tarvitse mennä niin huonosti kuin minulla, mutta toinen ihminen ei voi poistaa teidän ongelmianne. Ja minulla ainakin, kun olin niin paljon yksin, en osannut olla ihmisten kanssa.
Sama kai koskee sosiaalisia suhteita. Minä en kai koskaan opi. Olen vieläkin keski-ikäsenä kuin yliherkkä pikkutyttö, joka vetäytyy pois ettei pettyisi.
Sitä odottaa liikaa, niin muilta kuin itseltäänkin. Ja kun on yksin, niin on aikaa pohtia, ja pohtia,analysoida ja surra...
Olen osittain tajunnut, etten ehkä enää ikinä seurustele. Yritän nyt oppia olemaan ihmisten ilmoilla. Ja että siellä voi olla tylsää, ilman että se on syytäni.
Vaikeaa, kun nykysin ihmiset tympii, mutta kokonaan yksin ei voi olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>ja olin mielettömän rakastunut. Vihdoinkin tutustuin ja pääsin estyneisyyteni ohi. >Ja olihan se ihanaa
Kuullostaa tosi ikävältä. Toivottavasti mun ei tarttee ikinä kokea moisia hirveyksiä.
Oli se aikans ihanaa, mutta valhe. Ja seurauksena vielä suurempi masennus ja itseinho. Käsiti väärin, se mikä oli ihanaa oli minun kuvitelmani. Ja sitten kun tilanne huononi oli kaikki minun syytä. Kyllä minä olisin mielummin aidossa seurustelusuhteessa, jossa kumpikin välittää. Vuosien uupumus, tuskin jaksan ulos kodistani. Ei hetken usko rakkauteen ollut sen arvosta. Tarkoitin, että on tärkeää olla itsenäinen ettei odota että yksi ihminen muuttaa koko elämän. Ja että tulisi olla kiitollinen tälle ihmeolennolle.
Tottakai toivon, että löydät mukavan seurustelusuhteen. Toivon sitä itsellenikin, mutta en usko että sellasta on minulle tarjolla.
Se vaan on yksinäisille/ujoille naisille niin paljon todennäköisempää vastaavanlaisiin miehiin verrattuna, että pääsee parisuhteeseen. Supliikit miehet tuleva ja vievät. Surullista, että moni nainen sitten ajautuu parisuhteeseen usein myös sellaisten kusmulkkujen kanssa. Yksinäisyydestä kärsinyt nuori tyttö tulee herkästi myös sokeaksi, eikä halua nähdä miehessään olevia vakavia ongelmia. Kiintymys huonoonkin mieheen voi olla niin voimakasta, että jopa hänet nostetaan omien vanhempien etusijalle ja annetaan narsistisen miehen sanella ehdot "yhteiseen elämään".
Samaan aikaan näiden tyttärien vanhemmat (etenkin äidit) ovat huolissaan rakkaista tyttäristään ja surevat sitä, ettei heidän tyttärensä saanut kunnollista miestä, joka kunnioittaisi ja arvostaisi kumppaniaan.
Terveisin,
Kunnollista, kilttiä nuorta naista Kuopiosta hakeva vähän yli 30 v. mies.
vaimotonmies(a)luukku(piste)com
Yleinen vuodattaja niinhän se menee. Ja olen alkoholistien lapsi, joten äiti ei pahemmin huolehtinut, eikä ollut ystäviä tukena. Muutenkin on tuttavien kanssa, että minua käytettiin hyväksi ja yritän liikaa auttaa ja miellyttää. Ne tutut katosivat kun ero tuli aikoinaan. Nyt olen 45 ja sairaseläkkeellä, ja saanut tarpeekseni yrittää olla ihmisten seurassa. En oikeastaan odota ystäviä itselleni, kunhan taas jaksan joskus olla ihmisten ilmoilla.
ag98banmglökant4r sinä olet ainoa jolla onniin va-i-k-e-aa..Kukaan muu ei kai tänne sovi kirjottamaan? En voi (eikä kiinnosta)huolehtia sopiiko kirjotukseni kaikkien yksinäisyyteen.Ei tarttis olla noin tyhmä.
Kuten kirjotin on eri syitä yksinäisyyteen. Halusin varoittaa, ettei parisuhde aina ole, mitä odottaa. Ja ainakin olisi ollut parempi, jos minulla olisi ollut omia sosiaalisia kontakteja. Enkä tullut tänne kitisemään, että minun yksinäisyyteni on se kaikista pahin ja muut olkoon hiljaa. (Niinkuin eräät täällä)
Mun ongelma on tasan se että ihmiset välttelee mua. Joten haista paska.
Yleinen vuodattaja niinhän se menee. Ja olen alkoholistien lapsi, joten äiti ei pahemmin huolehtinut, eikä ollut ystäviä tukena. Muutenkin on tuttavien kanssa, että minua käytettiin hyväksi ja yritän liikaa auttaa ja miellyttää.
Samoja kokemuksia minullakin. Kun on kotona kohdeltu huonosti, luulee sen huonon kohtelun olevan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Omat vanhemmat on opettaneet, että minua "saa kohdella huonosti." Silloin tälle henkiselle pahoinpitelylle sokaistuu, eikä ole ketään kertomassa ettei se ole normaalia ja oikein. Hyväksyy ja sietää paljon sellaista, mitä normaalisti kasvatettu ihminen ei koskaan hetkeäkään suvaitsisi! Nyt tiedän paremmin, enkä aio enää koskaan paskoihin suhteisiin jäädä enkä suostua!
Minuakin tuttavat/kaverit/ystävät hyväksikäyttäneet. Enää en ole liian ystävällinen, auttavainen ja antelias. Silloin ihmiset kunnioittavat paljon enemmän.
Olen huomannut myös, että kun en enää ole niin kiinnostunut muista ja halukas tutustumaan heihin, muut ovat minusta paljon kiinnostuneempia ja halukaampia tutustumaan minuun. Ilmeisesti suomalaiset tulkitsevat avoimet ja "vakavat" tutustumisyritykset jonkinlaiseksi epätoivoksi ja dissaavat tällaisia henkilöitä.