Voisiko joku selittää raamatullisin perustein miksi vanhoillisten seuroissa puhuja sanoi kättänsä nostaville seuralaisille: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki anteeksi.
En ymmärrä tällaista rippiä, ellei ihminen kerro
ja tunnusta syntejään. Kun tuttavani pahoitteli
usein olevansa rahanahne kauppias ja vaikka kuinka
monta kertaa kävi seuroissa ja sai "Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi", miksi
hän ei kuitenkaan muuttunut vaan jopa nosti hintoja. Miksi "parannuksen" tehneen elämässä ei
näkynytkään "parannuksen" hedelmiä.
Raamattu ei sano: Jos me tunnustamme syntisyytemme
Jeesuksen veri puhdistaa- vaan : jos me tunnustamme syntimme...Jeesuksen...veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.."
En ymmärrä tällaista rippiä, ellei ihminen kerro
ja tunnusta syntejään. Kun tuttavani pahoitteli
usein olevansa rahanahne kauppias ja vaikka kuinka
monta kertaa kävi seuroissa ja sai "Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi", miksi
hän ei kuitenkaan muuttunut vaan jopa nosti hintoja. Miksi "parannuksen" tehneen elämässä ei
näkynytkään "parannuksen" hedelmiä.
Raamattu ei sano: Jos me tunnustamme syntisyytemme
Jeesuksen veri puhdistaa- vaan : jos me tunnustamme syntimme...Jeesuksen...veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.."
Vastaukset 26
Vanhimmat
jalkaa Raamatussa kun sanoi: minä nousen ja käyn.
Hän einostanut kättä vaan alkoi elää oikein!!
Siis kädennostoko ei riitä vaan pitää tunnustaa synnit ja luopua niistä ja ryhtyä elämään synnistä vapaata elämää!! Sitähän minäkin olen aina ajatellut!!
Riittää, kun uskoo. Mitään heilautuksia ei välttämättä tarvita, sillä myös halvaantunut saa uskoa. Samoin mykkä, joka ei jaksa tuoda tekojaan julki.
ja taas mennään viikko. Sitten vilkutellaan...
Niin kädennosto on vahvistus henkilökohtaisesta syntien anteeksisaamisesat; Tähän liittyy tietysti synnintunto ja tosissaanolo. Ihan toimiva ja raamatullinen juttu. Myös veljille ja siskoille (Pyhän hengen papeille) voi tunnustaa syntinsä ja saa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jaak.5:16. Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.
lienee vahvistus siitä, että ihminen kokee olevansa syntinen, ja kaipaa anteeksiantamusta.
Jos kädennosto on vahvistus syntien anteeksisaamisesta, niin ihminen antaa itse syntinsä anteeksi itselleen.
Faktalta haluaisin kysyä, mitä katekismuksessa mainituista viidestä ripin muodosta edustaa VL-seuroissa tapahtuva kädennosto - syntien anteeksijulistaminen.
Ja ne ripin muodot olivat siis
1. Jatkuva rippi Jumalan edessä
2. Rakkauden rippi lähimmäisen edessä
3. yksityisrippi rippi-isän edessä
4. yhteinen rippi jumalanpalveluksessa
5. julkisyntisen ripittäminen saarnaviran toimesta
No tottakai saa pyytää henkilökohtaisen synninpäästö. Puhumme nyt elävästä uskosta, ei kasteen armoon tuudittautumisesta ja usein kuolleeseen uskoon...
Olenko ymmärtänyt aivan metsään sinun tunnustamasi opin:
- Ihminen pelastuu uskomalla että hänen syntinsä on anteeksi annettu Jeesuksen sovitustyön kautta
- Pelastuksen edellytys on se, että joku jo tähän pelastukseen sisälle päässyt julistaa syntien anteeksiantamuksen pelastusta etsivälle
- Evankeliumi tarkoittaa juuri tätä syntien anteeksiantamuksen julistamista. Sitä ei voi omistaa suoraan Jumalan sanasta.
Korjaa jos olen tulkinnut väärin. Ja jos vielä selvität minulle (ja varmaan muillakin saattaa olla tästä epäselvyyttä) mitä tarkoitat elävällä uskolla, niin hyvä!
Kiitos kysymästä. Niin Raamattu kaikkialla puhuu siitä, että vahvistus tuli veljen/siskon kautta= Pyhän Hengen papin välittämän sanan kautta.
Elävä usko on sitä, ettei se ole kuollutta esim. kasteen armossa olevaa toimeetonta uskoa tai oma vanhurskaan uskoa tai omillaan toimeen tulevan uskoa.
Juu, mäkin ajattelen että kieltäytyminen monista asioista joita aikaisemmin teki, on sijaan tullut uskon kuuliaisuutta ts. ne asiat eivät ole tärkeitä, vaan jonninjoutavuutta. Esim. Tv, turhanpäiväiset elokuvat, työnteko on noussut suurempaan arvoon ja ahkeruus töissä. Myös Isänmaan puolustus, ja kuuliaisuus sille, on moraalina kasvanut.
Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
V: Tässä kohden on huom: mielestäni ero luterilaisten ja "lestojen" välillä. Ainakin käytännössä vaikuttaa sille, että usein luterilaiset ovat passiivisia ja sanovat, etteivät teot ketään pelasta ja että perusta ratkaisee.
Lestaadiolaisuus on taas eräänlainen "pyhitysliike", joka voimakkaasti painottaa kuitenkin Raamatun ja Lutherin opettamaa vanhurskauttamisoppia. Tuntuu, että se on maailman ja eriseurojen parissa monasti erikoisen vihattu, vaikka se tekee maassamme mielestäni ehdottomasti hedelmällistä työtä ja uskomassa ollaan usein perhekunnittain, niinkuin lupaus kuuluukin (Matt.28:19-20). Yllä oleva kohta siis taitaa kertoa kuinka parannuksen ovi avataan Jumalan valtakunnassa sisältäpäin (avaintenvalta), sovintosaarnassa Pyhän Hengen avaimilla. Tämä tapahtuu siis kohdan mukaisesti, Pyhän Hengen pappien kautta, jolle Jeesus tämän vallan antoi, ja niinpä se ilmestyy uskosta, uskoon, josta vanhurskas on elävä. On siis kysymys elävästä uskosta: "Hedelmistään puu tunnetaan".
Kristityn palvelustehtävä on kahdenlainen. Pietari kirjoittaa: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydetä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on" (1.Piet.2:9). Kaikki synnit anteeksi saaneena Jumalan lapsen sydämen halu on kehoittaa kaikkia armosta osattomia ihmisiä parannukseen ja saarnata katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Jokainen uskovainen on näin Kristuksen palvelija ja Pyhän hengen pappi.
Toisesta palvelustehtävästä kirjoitetaan näin: "mutta älkäät hyvän tekemistä ja jakamista unohtako, sillä sen kaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle (Heb.3:16). Kysymys on hengen hedelmistä, joihin kuuluu rakkauden palvelu.
Jumalan lapsi näkee omaisuutensakkin Jumalan lahjana, "lainatavarana", jota tulee ennenkaikkea käyttää Jumalan valtakunnan työhön, mutta myös hätää kärsivien auttamiseksi. Alkuseurakunnassakin oli sairaita ja köyhiä (apt.11:28-30). Jumalan lapsi ei tee hyvää ansaitakseen autuutta. Palvelualttiuskin vuotaa uskosta. Palveleminen ei ole raskas velvollisuus, vaan ihana etuoikeus. Kristitty on pelastettu palvelemaan.
Uskominen tulee kuulosta ja kuulo Jumalan saarnasta, sanoo raamattu. Kun on käsketty evankeliumia viedä ja sitten kastaa, niin kuulostahan tuo usko syntyy...
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Aina on vaara siinä, että vilpillinen uskova voi julkihäpäistä Jeesuksen veren eli pyytelee anteeksi samoja syntejä ja tietentahtoen jatkaa syntielämää. Tällaiselle ei ole enää anteeksiantamusta ja se on hirveää. Tämä löytyy Jumalan Sanasta. Samoin kuin se, että ei tulisi tuosta ja vain julistaa kenenkään syntejä anteeksi mistä tiedät onko kyseessä katuva syntinen. Sanassa sanotaan, että ei saisi olla liian kerkeä laskemaan kättä ihmisen päälle.
Siinäkin voi joutua osalliseksi kohdehenkilön synteihin. Lukekaapa L. Lestadiuksen alkuperäisiä kirjoja/saarnoja niissä olisi tervettä oppia jokaiselle uskovalle vl-uskovia myöten. Jotenkin tuntuu, että vl-liike on tänäpäivänä kaukana alkuperäisestä Larsin opista.
Jos Samuel rakas sen sallii.
Me voimme onneksi luottaa siihen, että mitään ei tapahdu Jumalan sitä sallimatta tai tietämättä. Tämä edellinen virkkeeni on myös suuri kompastuskivi monelle, sillä se on Hengen viisaus ja vain Kristuksen mielellä, uskolla omistettavissa.
Lisäksi olen monesti miettinyt tätä vetoamista johonkin maalliseen esim.Lutheriin ja Lestadiukseen. Kyllä Jumalan valtakunnassa on helppo puhua Luherin opeista ja Lestadiuksen opeista, sillä Henki on meille kirkastanut ne oikein, mutta maailmalle Raamattua selitettäessä ja vedottaessa Lutheriin tai Lestadiukseen on maailma helposti ottamassa pahaa mieltä juuri tuosta vetoamisesta johonkin henkilöön. Olen ainakin itse huomannut, että ei ole tarvetta puolustella Raamattua Lutherilla tai Lestadiuksella vaan ainoastaan selittää Raamattua Raamatulla kuten Lutherkin teki. Raamattu sanookin, että Henki meille kirkastaa kaiken, mikä on ennen Jumalan hengen mukaan saarnattu ja puhuttu.
Tämä on vaikea asia minulle selittää toiselle oikein ja tällä en tahdo ollenkaan sanoa, onko Lutheriin tai Lestadiukseen vetoaminen väärin tai oikein, sillä todellisuudessahan me silloin vetoamme siihen, mitä itseasiassa itse uskomme. Maailmalla on vain taipumus henkilöidä tämä usko ja viedä se siten järkiperäiseen argumentaatioon.
Toivon sydämestäni etten pahoittanut kenenkään mieltä tällä vajavaisella kommentilla ja toivon myöskin sitä, että korjaatte minua, jos minä olen hakoteille joutunut.
t.Rohveetta
Sanassa sanotaan myös, että jollette te anteeksi anna lähimmäisillenne, niin Taivaallinen Isänne ei anna anteeksi teille. Ja myös, kun opetuslapset kyselivät, kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi, vastaus oli ei seitsemän kertaa, vaan 70 x 7. Eli aina, kun vain joku pyytää.
Mikä sydänten ja sielujen tutkija on ihminen, joka Pyhän Hengen äänitorvena julistaa syntien anteeksiantamusta? Eikö vain Jumala yksin tiedä ihmisen sisimmän? Kun evankeliumia julistetaan sellaisille, jotka sitä eivät usko, se on Sanan lankeamista kalliolle. Se jää hyödyttömäksi.
Myös surullisella 70-luvulla syntejä pidätettiin mm sen vuoksi, että julistajan mielestä anoja ei oikein osannut pyytää anteeksi, ei ollut oikealla mielellä, ei tullut kyyneltä silmään jne. Vieläkö tällaista oppia esiintyy? Ainakin kirjoittajan mielestä se on sitä oikeaa...
Sydämessäni tunsin, että Samuelin kommentista saattaa nousta keskustelua. Olette varmaankin internetissä törmäänneet hyvinkin väitteleviin keskusteluihin, joista ei huomaa, mikä on oikeaa sanomaa ja mikä ei, jos Raamattua aletaan hyvinkin fundamentaalisti eli lähestulkoon sanasta sanaan ottamaan merkitys sellaisenaan. Tällä tavoin syntyvät monet ääriliikkeet. Kyllä Raamattu on niin iso kirja ja huomatkaa, että se on Jumalan sanaa eli se on salattu kaikilta, joille Jumala ei sitä avaa.
Raamatussa on siis paljon tekstejä, jotka voidaan yhdistellä sopivasti ja tulkita mm.fundamentaalisin keinoin siten, että joko tietty asia puolustellaan tai tietty asia kumotaan.
Tällöin tuo Samuelin kommentti kaipaa rinnalleen esille tulleet asiat, jotta sitä ei ymmärretä väärin. Kuten sanottu, kyllä uskovainen saarnaa synnit anteeksi kysyvälle ja ei Jumala anna itsiänsä pilkata. Pyhän Hengen lapsena me saamme turvata Jumalaan ja olla luottavaisina tässä suhteessa, että ei Jumala meidän kauttamme sanaansa ja evankeliumiansa hukkaan heitä. Vaalikaamme omaa uskoamme ja valvokaamme ja jättäkäämme Jumalan huoleksi tämä asia, silä työ on Herran.
esikoislestadiolainen.
Rakkaat lukijani, onko meillä tarvetta arvuuttella, kuka tai mikä "lahko, liike, tms." kirjoittaa?
Tällaisella anonyymipalstalla on yksinkertaisinta pysyä vain siinä oleellisessa eli oikeassa opissa. Raamattukin kertoo, kuinka Jumalan viisautta voi olla myös muiden kuin lastensa suussa, mutta erona meillä on Henki. Henki on se, joka elämäksi tekee. Henki on se, joka terveeksi tekee. Se on Jumalan työ ja Jumalan armo kenellä hän avaa silmät näkemään ne oikeat hengen hedelmät ja ne Jumalan rauhan sanansaattajat. Siksi olisi minunkin vain helpompaa sanoa aina, että tulkaa esim.suviseuroihin. Siellä te kuulette monilla lahjoilla selitettävän tätä samaa sanomaa kuin minä teen.
On tietenkin eri asia, jos joku ilmoittaa olevansa sitä tai tätä ja me emme ole opista samaa mieltä, mutta onko oikein alkaa ítse arvuuttelemaan ja leimaamaan joku, anonyymipalstalla?
Lisäksi olen niin tuore tapaus tällä palstalla, että minun olisi ehkä parempi vaieta tästä, jos täällä toinen toisenne jo tunnette jotain kautta tai jostain syystä.
t.Rohveetta
Ainaskin mun kirjoituksissani on kaksi annosta usein. Vl- ja el-tahoila ymmärrettävää, ja sitten muitten ymmärtämää. En erittele näitä. Joten nyt kun kirjoitan Joonas Purnusta, el-lukijat lukevat että ahaa, rakas wanhin. Vl-lukijat lukevat että hereetikko tai kuoliaaksi vaiettu joku vaan.
Mutta asiaan. Joonas Purnu kirjoittaa hiukka yli 100 v sitten puolustuskirjoituksen, jossa puolustaa sitä että saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä seiniä myöten. Näinhän edelleen tehdään el-seuroissa, kehotetaan kaikkia uskomaan, eikä vain jollain tavalla halunsa kuulla tämä armoevankeliumi, ilmaisseille.
Jonas Purnu oli kova jätkä, oon lukenu jonkun verran vanhan ajan tapahtumia, sen lempinimi oli Purnujoonas =)
että päässä soi :)
Oliko viestisi kohdistettu minulle? Olen ilmeisesti niin hidas, että minulla ei sytyttänyt kuin sieltä täältä ja en tiedä, odotatko kommenttia? :)
Kuuluiko myös Takkinen wanhimpiin?
Kyllä.
Pointtini oli, että lestadiolaissaarnaaja saa saarnata kaikille seuratuvassa olijoille synnit anteeksi. Tätä mieltä oli Joonas Purnu.
Uudesti Heränneet olivat toista mieltä, vai niille joitten katumus on saarnaajan mielestä kyllin syvä.
Lestadiolaisuudessa esiintyy tavan takaa, eri ryhmissä mielipidettä käytännössä, että saarnataan vai niille, jotka ensin tunnustaa. Tähän voi liittyä sekin, että vain niille, jotka esim heilauttaen kättä ilmituovat halun kuulla armoevankeliumia, mutta ei niille, jotka istuu tumput suorina.
Kysehän on pohjimmiltaan armo-opin ja ansio-opin törmäyskurssista. Vihollinen syöttää ansio-oppia kaikkialle.
Eihän se syntiä ole jos pitää korkeita hintoja mitä myy,hölmö kuka ostaa
Hyvät katteet antava kauppiasperiaate: "Tuttu mies ja tuplahinta".
Etenkin, jos on paljon tuttuja.
(Kirjoittelin tänne joskus vuosi sitten ja kyllästyin. Kaikilla on omat näkemykset eikä kukaan luovu omistaan. Mitä järkeä näistä asioista on täällä väitellä? Tulee vain kiukkuinen mieli. No kirjotan nyt kumminkin jonkun rivin.)
Ensinnäkin, vanh.lest. seuroissa julistetaan synninpäästöä kaikille, ei vain niille, jotka nostavat kättä. Synnit saa uskoa anteeksi kättä nostamattakin. Se on vain sellainen halu uskoa juuri omalle kohdalle synninpäästön, jos ei jaksa uskoa yleisestä saarnasta.
Toiseksi, Jeesus julisti paljon syntejä anteeksi eläessään. Ei Jeesus kysellyt, mitä syntejä ihminen oli tehnyt. Hän sanoi: "Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi on anteeksi annettu". Ihminen tekee syntiä joka päivä ajatuksin, sanoin ja teoin. Ihminen tekee paljon myös sellaista syntiä, mitä ei edes huomaa tai tiedä. Sen takia on mahdotonta tunnustaa kaikkia rikkomuksiaan. Ne saa kaikki uskoa armosta anteeksi. Jumalan armo on niin käsittämätön. Ei siinä tarvita ihmisen puolelta mitään, ei edes syntien muistelua/kaivelua. Raamattu sanoo: "Tunne ainoastaan rikkonees". On tietysti paljon "nimellisiä syntejä", jotka painavat mieltä. Niistä voi puhua jollekin uskovaiselle ja saada synninpäästön. Se vapauttaa mielen.
Jeesus siis armahti ihmisiä keselemättä. Sen tehtävän hän jätti opetuslapsilleen: "Joille te synnit anteeksi annatte, hänelle ne ovat anteeksi annetut". Jeesus liitti tähän Pyhän Hengen: kun epäuskoinen saa syntinsä anteeksi, hän saa myös Pyhän hengen lahjan. Sen takia Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden päälle, kun Pietari puhui Korneliuksen kodissa. Ei Pietari lähtenyt kyselemään ihmisten syntejä. Ei myöskään Jeesus ristinryöväriltä. Uskovaisilla on "virka sovinnosta saarnata". "Sillä kansalla, joka siellä asuu pitää oleman synteinpäästö".
Synninpäästössä ihmisestä ei tule täysin puhdasta pyhimystä. Ihmisessä asuu perisynti ja hän voi langeta jopa samaan syntiin uudelleen ja uudelleen. Siksi Paavali sanoo: "Pankaa pois kaikki synti ja kuorma joka AINA tarttuu ja matkan hitaaksi tekee" ja "Käykää uskalluksella armonistuimen eteen, jotta saisitte silloin avun kun te armoa tarvitsette". Sitä Jeesus tarkoitti jalkojen pesemisellä: jalat likaantuvat aina kävelyssä. Pesua tarvitaan. Armahdettu ihminen haluaa kuitenkin taistella syntiä vastaan. Parannusta seuraakin elämänparrannus eli synnin hylkääminen. Se ei tapahdu omin avuin vaan Jumalan voimalla.
Jumalan seurakunta siis julistaa Jeesuksen käskystä anteeksiantamusta. Kun ihminen tämän vastaanottaa, hän tunnustaa olevansa syntinen.
Fred, kerro mikä on armoistuin.
En ole Fred, mutta kerron sen sinulle, että armoistuin on Kristus itse. Hänessä on anteeksiantamus, eli Hän on armoistuimena seurakunnassaan. Raamatussa sanotaan myös, että hän istuu isän oikealla kädellä, ja sillä tarkoitetaan seurakuntaa.