Tekisi mieli huutaa koko maailmalle, karjua ja huutaa lattialla niin kuin pieni lapsi kun ei saa mitä haluaa. Olisi ihanaa jos olisi läheinen ystävä samalla paikkakunnalla ja tai edes joku kaveri. Tämä yksinäisyys syö ihmistä sisältä päin, minulla ei ole ketään läheistä ihmisistä täällä Hämeenlinnassa. Sisko perheineen asuu muualla ja vanhemmat myös. Onhan mulla muutamia tuttuja täällä, mutta en vaan ole heihin aktiivisesti yhteydessä. En tunne heitä kavereiksi. Mistä niitä ystäviä oikein saa, jos ei käy baareissa ja on muutenkin "epäsosiaalinen".... Elämä olisi muuten ihan ok, käyn töissä näin kesällä, harrastan omia juttuja ja mutta ne kaverit puuttuu. Olisi kiva jutella, käydä lenkillä, katsoa leffaa tai olla vaan. Yksin kaikki tuntuu niin tylsältä=(. Jos asut Hämeenlinnassa niin vasta vaikka tähän viestiin.
Yksinäisyys tekee hulluksi
Yksinäinen susi
241213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tuu muuta mieleen kuin että ehkä täytyis lähteä pois omalta mukavuusalueelta. Ystävyyttä et saa jos et ystävyyttä anna. Kukaan ei kotoa tule sinua hakemaan. Tulta päin. Torjumisia varmasti tulee, mutta ennen pitkää se ystävä löytyy.
Torjumiset, sosiaalinen kömpelyys epäonnistumisineen ja arvostelun kohteeksi itsensä laittaminen on erityisen raskasta hyväksyntää kaipaavalle, murentuneen itsetunnon omaavalle pitkäaikaisyksinäiselle.
Aloittaja on vaarallinen muulle yhteiskunnalle
Miksi niin kuvittelet ?
Kun sulla kerran on siellä joitakin "tuttuja", etkö voisi itsekin nähdä vähän vaivaa ja tiivistää yhteydenpitoasi heihin. Siilä tavalla ne ystävyyssuhteet syntyvät. Yhdessä olemalla, tutustumalla syvemmin ja ystävystymällä. Nykyään tahtoo olla niin, että kaikki halutaan heti, tässä ja nyt. Valmiina. Ei se niin mene, täytyy itsekin olla aktiivinen.
Minulla on epävarmuutta siitä kuka ylipäätään haluaisi olla kanssani tekemisissä, ketkä taas ovat pettyneitä siihen että sekaannun heidän elämäänsä.
Sellaisella helpommin pidettävällä ihmisellä on ihan eri tilanne.
Yksinäisyys ei tee hulluksi, itseasiassa hulluus tekee yksinäiseksi.
Vai sillä tavalla. Oon kolmekymppinen sinkkunainen. Mulla ei oo ollut koko aikuisiällä kunnon ystäviä. Ohimeneviä tuttavuuksia/kavereita kyllä on ollut. Osittain mun yksinäisyys johtuu itsenäisestä työstä ja useista työttömyysjaksoista. Eipä aikuisilla ole enää samalla tavalla ystäviä mitä nuorempana oli. Vanhemmat ihmiset jauhaa vain omista sairauksistaan ja jököttävät television äärellä vapaa-aikana. Kolmekymppisiä sinkkunaisia ei ole juuri nimeksikään ja jos on niin he istuvat lihomassa kotonaan eikä heitä saa mihinkään seuraksi. Joka paikkaan pitää yksin lähteä. Pitää vaan tottua ajatukseen ettei oo ystäviä likellä. Yksi ystävä katkaisi yhteydenpidon kun sai lapsen ja muutti miehen kanssa yhteen vaikka oltiin oltu ystäviä jo vuosikausia. Taitaa sekin olla aivan yleinen ilmiö pariutuneiden kesken ettei sinkkuystäviä enää haluta tavata.
Sipulii!
Olen itsekin kolmekymppinen nainen, tosin sinkku en ole, mutta tuntuu ettei läheisiä ystäviä tai kavereita ole tarpeeksi. Kaipaan lähinnä naispuolisia luotettavia tuttuja. En tiedä missäpäin Suomea asut, mutta jos haluat niin jätä yhteystietosi. Olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin.
Ei oo mullakaan kavereita. puhelin ei ole soinut moneen kuukauteen ellei lehtimyyjiä oteta huomioon. Mut ketään kaveri tai edes puoli tuttu ei oo soittanut.
Jos mä nyt kuolisin vaikka sydänkohtaukseen niin mua ei löydettäisi ainakaan kuukauteen. Ellei veli sit tulisi käymään sattumalta. Tällästä paskaa tää mun elämä on.
Täällä on sinulle seuraa lenkille ja Leffojen katseluun, ihan mihin vaan mihin tarvitset sellaista. Saat keskusteluun kykenevän kaverin, joka osaa kokkaamisenkin. T. M
Missä päin asut?
Haluun nais ystävän?
Jos sinulla on kuitenkin joitain tuttuja niin mikset vietä heidän kanssaan aikaa? Eipä niitä ystäviä mistään netistä voi tilata haluamillaan lisävarusteilla :D
Minusta saisit aika hyvän ystävän mutta asun Norjassa niin tulis vaikea tavata.Kaipaan niin kovasti suomalaisia ihmisiä ,Toivottavasti löydät jonkun.
No, oon varmaan poikkeuksellinen yksinäinen. Mulla on mies, mutta juuri siksi olen yksinäinen! Avioliitto on jo kauan sitten kuollut, kotona asuu vielä yksi murkku joka on mun ilon aihe, Mulla on itse asiassa kavereita paljonkin, mutta ne on parisuhteessa kaikki. Juhannus yms. menee kyllä mun perheen parissa, siis sisarukset ja isovanhemmat, serkut yms. mutta se tietoisuus että kun palataan kotiin niin oon taas yksin. Mies valikoi puheenaiheet, niitä on tosi vähän ja myös sen koska jutellaan jne. Suhteemme on tosi sairas, meillä on omat harrastukset ja menot eikä yhteisiä kavereita, lomatkin mennään usein erikseen. Eli ihan omaa ystävää on tähän kuvioon vaikea saada. Lenkkeilen paljon ja voi sitä ihanuutta kun joku mies alkaa juttelemaan pururadalla! Älkää kysykö miksi oon naimisissa, siihen on peruste joka on voimassa vielä 3 vuotta.en jaksa sitä tässä sen kummemmin kommentoida. Mutta silti, nytkin haaveilen miehestä jonka kanssa lähtis vaikka lenkille, kävelylle tai jotain... Meillä on em. syistä 2 asuntoa, sinne läksin nytkin kun yksinäisyys miehen kanssa samassa talossa ahdistaa. Mistä ne muut oululaiset kavereita löytää????
olen itsekin yksinäinen ja ulkoilen paljon ,pururadoilla ja metsissä kävelen koiran kanssa.Eipä ole tullut vastaan naista joka olisi juttusille tullut.Mutta taidat kaivata sitä hellyyttä ja pussailua...eli romantiikkaa.Ihminen se sinäkin olet,vaikka parisuhteesi on kuollut.Terveisn täältä vaarojen keskeltä mies 39v
Hei!, yksin täälläkin.
Viiskymppiä lähestyy, mutta en usko ;)
Koen olevani nuorekas, kohtuunäköinen, myös jo kauan sitten tuhoon tuomitussa parisuhteessa, siis erittäin yksin myös. Kavereita on, joitakin miespuolisiakin, tiedän että jos en olisi "naisimissa" joku olisi kiinnostunut olemaan enemmänkin. Monelle on yllätys että olen naimisissa, koska yhteisissäkin paikoissa liikumme yleensä erikseen. Haaveilen myös lenkkikaverista, leffaseurasta, puhumattakaan puhekaverista ;) mutta baareissa ja tansseissa en viihdy, aika kotikissakin olen. Eli taitaa olla totta ettei täältä kukaan hae :)
Olet epäsosiaalinen eli kiinostaako sua edes tutustua uusiin ihmisiin ?
Minua kiinnostaa tutustua suunnilleen ikäiseeni mieheen joka asuisi jossain lähistöllä! Tykkäisin lenkkeillä hänen kanssaan ja retkeillä luonnossa ja reissata Suomessa ja matkustaa vaikka etelän lämpöön joksikin aikaa talvella!
Kyse on ikäryhmästä vähintään 60v mies!
Minun on täysin mahdotonta olla missään tekemisissä häirikön kanssa koskaan! Alan voida pahoin, kun ajattelenkin että pitäisi vielä kerrankin nähdä hänen naamansa!
oho aloitus oli tosi vanha . Joku oli kuitenkin vastanut siihen v 2026 ennen mua
Ei yksinäisyys ole ongelma vaan se että ei ole kasvanut tiettyjä ominaisuuksia elimistöön. Uskovaiset käyttävän tätä puutetta hyväksi monin eri keinoin.
Harmillista mitä paskaa tuovat tullessaan.