Kaiken

eikä aina tarvii ees niin kauheesti yrittää, rikkuu vähemmälläkin.

Luonteeni on pohjimmiltaan ymmärtävä ja ehjäävä, ei pidä tuo paikkaansa. Mitään ehjäävää emme vaan koskaan toteuttaneet, ei siihe yksin pysty.

Voi kaikki sirpaleiksi helähtää ...

käytös kertoo haluaako särkeä vai ehjätä. Se on lahjomaton ja totuuden kertova.

eikä ole edes vaikeaa.

ei edes ymmärretä omaa toimintaa ennekuin kaikki on jo sirpaleina, sitten vasta
alkaa järki toimimaan.

Kaiken saa särkymään ja sen minkä molemmat haluavat ehjätä, saa myös ehjättyä.

Olen sirpaleina. Se on niin satuttavaa saada märkä rätti silmille. Toiveet korkealla ja sitten suora pudotus alas. Haaveita ja unelmia, sitten pettymystä ja haikeutta. Enkö merkinnyt sinulle mitään? Tiesit tunteeni ja niiden voiman.


Et päässyt /en päässyt koskaan sinua lähelle, vaikka sen pystyin astimaan ja melkein tuntemaankin. Tunsin niin paljon ja en merkinnyt sinulle mitään.

oon sulle ihan mikä vaan ja sä oot mun kulta

Minulta ap:lle kaikki sympatiat. Mun hän todella teki aivan kaikkensa, että sai minut ymmärtämään mikä pelin henki todellisuudessa on. Mutta kun tarpeeksi nyt ylipäätään näkee vaivaa niin ymmärtäähän sitä aivotonkin lopulta. Ja varsinkin kirjoitettua sanaa. Puhuessa sanat saa uusia ulottuvuuksia ja merkityksiä. Siinä voi olla jotain tekemistä silmien liikkeellä ja yleensä elehdinnällä. Parempi pysyä kirjoitetussa ilmaisussa niin se on sitte just niin kuin se kulloinkin kullekin aukeaa.

On muuten tehnyt hyvää olla kaksi viikkoa pois täältä. Vaikka mihinkäs sitä näitä tunteitaan pääsisi pakoon. Ne on olemassa ilman palstojakin. Nyt ihan loman alkamisen kunniaksi pienessä sievässä perjantaina hieman ärsyyntyneenä, joten kiitos kejusta aloittajalle.

10 pv

Samaa mietlä ja voi ihmetellä kuin miksi ihmeessä.