Miehet kantavat ammuttua kaurista. Mustat miehet, heitä on kaksi. Välissään he kantavat ammuttua kaurista. Rima notkuu. Gaselli roikkuu pää alaspäin, sarvet viistävät kasteesta kosteita heinänkorsia kyntävät mustaa multaa miehet ovat kuin pygmejä pieniä jänteviä. Takana tulee taapertaa tyttö kähäräpäätyttö ei kenkiä ei muuta kuin mekko. Sylissä ammuttu pikkugaselli - vasako se on? Molempien eläinten nahkat lemuavat ruudilta kyljissä pikku reiät heittivät henkensä keitaan luona.
Tiheikön läpi kulkevat miehet perässään tyttö. Eebenpuuta ja lakritsia hohtavat miehet otsaa valuu hiki. Aurinko helmeilee heidän ohimoillaan. Perässä tyttö astuu surumarssia rummun tahtiin rummun tahtiin bum bum bum bum bum hidasta surumarssia läpi mantereen, jolla ei ole voimaa tehdä ketään vihaiseksi. Kahlehdittu manner. Vihakin on surua. Etelässä laskee aurinko. Kai muistat yön sirityksen. Äkisti on hämärää me siirrymme moskiittoverkkojen alle tai verannalle. Kiiltomato hymyilee meille yössä. Lintu huutaa. Sammakot loikkivat ruohikosta.
Tuomio?
Tiheikön läpi kulkevat miehet perässään tyttö. Eebenpuuta ja lakritsia hohtavat miehet otsaa valuu hiki. Aurinko helmeilee heidän ohimoillaan. Perässä tyttö astuu surumarssia rummun tahtiin rummun tahtiin bum bum bum bum bum hidasta surumarssia läpi mantereen, jolla ei ole voimaa tehdä ketään vihaiseksi. Kahlehdittu manner. Vihakin on surua. Etelässä laskee aurinko. Kai muistat yön sirityksen. Äkisti on hämärää me siirrymme moskiittoverkkojen alle tai verannalle. Kiiltomato hymyilee meille yössä. Lintu huutaa. Sammakot loikkivat ruohikosta.
Tuomio?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä ei kyllä saaanut mitään otetta, tosin jaksoin lukea sen loppuun asti, minkä pitäisi olla hyvä juttu. Joitakin hyviä virkkeitä, alussa turhaa toistoa, lopusssa liikaa kielioppivirheitä.
Tämä voisi toimia paremmin jos jättäisit fiilistelyn ja syvällisyyden vähemmälle ja keskittyisit kertomaan mitä oikeasti tapahtuu, alussa oli jo ihan keskivertoa kuvausta, mutta liian yksityiskohtaista ja turhaa, estää etenemisen ja kehittymisen.
"Kiiltomato hymyilee meille yössä." Hauskasti sanottu, voin jo nähdä kaarevan hymyn pimeydessä. Jatka vaan.
...Siis eihän tällaista jaksaisi montaa sivua lukea, omaperäinen tyyli kävisi liian raskaaksi. Mutta tällaisena pätkänä pysyy ihan kunnioitettavasti koossa, omaperäisestä tyylistä huolimatta. (En tarkoita tässä sanoa, että omaperäinen tyyli olisi välttämättä aina raskasta, vaan viittaan juuri kyseisen tekstin tyylin - joka on jokseenkin raskasta. =)
Luin tekstiä jonkinlaisena proosarunona, jolloin kaikki loksahti kohdalleen: toisto ja lauserakenteet loivat rytmiä. Toisto ei siis mielestäni ollut turhaa. Minä en kokenut löytäväni mitään virheitä, en sellaisia, jotka kuvittelisin tahattomiksi. Itse kukin tietää, ettei äikänmaikalle tule tuollaisia lauseita tarjota, mutta tässä ne olivat harkittu osa kokonaisuutta. En kaivannut mitään juonta tai saada tietää "mitä todella tapahtuu", koska runossa (tai näyssä) on kuitenkin ehkä tärkeintä se fiilistely. Riippuu kai runosta.
Mikäli kirjoittajan intentiona on ollut, että nämä kaksi kappaletta yksistään muodostavat kokonaisuuden, niin erittäin ok. Mikäli tarkoitus on kirjoittaa pitempääkin tekstiä, niin suosittelisin harkitsemaan vähemmän tiivistä tyyliä (ainakin väliin).
Sinulla ei ole omaa ääntäsi. Älä yritä olla omalaatuinen tai intellektuelli, sillä se ei toimi. Voit pitää itseäsi suurena taiteilijana, mutta joka tapauksessa pyrkisin sinuna tekemään täydellisiä lauseita, enkä tekisi predikaattiverbin puuttumisesta tehokeinoa - se ei ole oikein, eikä myöskään kuulosta hyvältä.