1,5v lapsi ja nukahtamis ongelmat!

Meillä lapsi 2v2kk ja myös valvotti ekat 9kk. Nukahtaminen ollut aina vaikeaa ja ollaan varmaan miljoona kertaa aina aika ajoin koitettu tuota, että jätetään yksin nukahtamaan, mutta en ymmärrä mikä siinä on, kun päikkäreille usein nukahtaa itse yksin, mutta illalla vaatii, että siellä silitellään sen 30min ja jos ei silitellä tuota aikaa, niin nukahtamiseen menee sika kauan. Kysyin neuvolasta joskus 1,5-vuoden iässä ja sieltä sanottiin, että puolet sen ikäisistä lapsista vaatii vielä nukuttajan viereen ja on kuulemma aivan normaalia, että vielä 2-3-vuotiaitakin saa nukuttaa. 1,5-vuotiailla on myös eroahdistusvaihekin menossa! Tietysti on aina näitä poikkeustapauksia, esimerkkinä meidän nuorimmainen 7kk, joka on lähes aina nukahtanut itse sänkyyn ilman nukutusmaratoneja :-). Eivät suositelleet neuvolasta mitään unikoulua ja tiedän, että se on raivostuttavaa jos joutuu illasta käyttämään aikaa nukuttamiseen, mutta se on vain pieni hetki kun lapsi on pieni ja teillä ilmeisesti vain yksi lapsi? Ei pidä liian pieneltä vaatia liikoja ja muutenkin tuntuu, että lasten pitäisi olla hirveen varhain ja tosi itsenäisiä ja omatoimisia (tiedän, itsekin olen siihen joskus syyllistynyt). Eli minun neuvoni on: voit aina välillä kokeilla josko nukahtaisi itsekseen, mutta jos ei totu siihen useampana iltana, niin odota taas 2kk ja kokeile uudelleen, meillä tyttö vasta 2v iässä rupesi itse nukahtamaan päikyille lukuisten kokeilujen jälkeen ja vieläkin saa siis illalla nukuttaa useimmiten sen 20-30min. Vuorotelkaa miehen kanssa iltavuoroja...

Meillä oli tuossa 1,5 myös vähän semmonen takapakkivaihe, mutta se meni aika äkkiä kuitenkin ohi. Noihin iltahulinoihin me tehtiin niin, että koska näin neidin kaipaavan aikuista lähelleen niin jäin huoneen ovelle istumaan selkä häneen päin ja hyssytin. En katsonut tyttöä tai reagoinut mihinkään huomionhakuihin, korkeintaan itkuun hyssytin.

Tyytyi hyvin pian siihen ja nukahti ja parissa yössä alkoi taas nukahtamaan itsekseen. Yöheräily taas alkoi noillamain, kun tutti jätettiin ja nukkui jonkun aikaa sitten meidän keskellä, kunnes pikkukakkonen ilmoitti tulostaan ja päätettiin alkaa harjoittelemaan taas omaan sänkyyn. Vaihtelevalla menestyksellä nyt siellä nukkuukin, joskus aamuyöstä kömpii keskelle.

Meillä siirryttiin "isojen sänkyyn" joskus 1v 8kk ja vaihto meni ihan hienosti. Samaan syssyyn aloitettiin iltasadun lukeminen, joten luen lyhyen kirjan ja jutellaan hetken aikaa päivän tapahtumista (tyttö puhuu jo paljon), jonka jälkeen sanon, että tulen aamulla herättämään ja toivotan hyvät yöt. Neiti ei ihme kyllä ole pyrkinyt vuoteesta pois, jää sinne joskus protestoimaan tai pölisemään, mutta nukahtaa ihan itsekseen piakoin.

kiitos paljon!! meille kakkonen tulossa marraskuussa! kokeilen vinkkiänne. ymmärrän nukahtamisvaikeuden mutta ihmetytti kun aijemmin sujunut hyvin.. :)

on aktiviteettiä, väsynyt on..päätin että nukutamme pojan, eli ollaan vieressä tuolilla niin kauan kun nukahtaa, koska en halua yksin pientä jättää huutaan jos onkin tosi hätä, eroahistus tms. näin siis päätin ensiyöksi. nyt päivällä aattelin samaa konstia uudessa petissä (tarkotus siis että nukkuu pvunet eka uues petis ja sit vasta yöt ku sujuu) ja tämä itku juttu tuli siis ennen uutta sänkyä! ja tää pakko tehä nyt vaihto koska en kohta jaksa mahan kans istua tuolla. eli äsken pv unille laittaessa otin pään et nukutan pojan, no kuinka ollakkaan sadut luettu ym niin kaksi tuntia istuin sielläeikä nukahtanu, oli pakko lähteä pois et pääsen itekki oikaseen ja syömään, vedin pinnasängyn uuden sängyn eteen koska tulee välittömästi pois sängystä muuten. jäi rauhakseltaan sinne ja höpöttli hetken ja taas huuto kuuluu. en tiijä mitä tästä tulee taas.. eli yleensä siis nukahtanut pv unille klo 12.30 ja nyt kello on siis 15.00. :(

Moikka.

Meillä tyttö 1v 7kk ja aina ollut huono nukkumaan... Heräillyt paljon ja nukahtaminen ollut vaikeaa. Nyt on sitten kuukauden verran ollut ihan mahdoton äitivaihe päällä ja mä olen käytännössä nukkunut tytön huoneessa lattialla. Menee suht kiltisti nukkumaan, kun pötköttelee vieressä ja välillä silittää, mutta yön aikana saattaa monta kertaa herätä ihan paniikissa huutamaan. Rauhottuu kyllä, kun menen viereen ja käy sitten usein nopeasti nukkumaan. En keksi mitään muuta keinoa kuin nukkua samassa huoneessa. Jos kökkisin tuolilla vieressä en itse saisi nukuttu ollenakaan. Koska siinä kuitenkin joutuisi kököttämään n, puoli tuntia/kerta ja heräämisiä saattaa olla vaikka neljä. Isi ei siis kelpaa tytölle eikä kukaan muuakaan.. Mäkin olen aika väsynyt ja pitäisi syksyllä tyttö laittaa hoitoon. Miten sitä itse sitten jaksaa päivät töissä...? Meilläkin nukuttiin suht hyvin 1v2kk-1v6kk välillä, mut sit helvetti taas alko!

heips, muillakin siis samoja onkelmia :/ no meijän ongelma tais nyt ratketa sitten joko tosi pian tai nyt menee muutama pv hyvin ja sit taas huonosti, mutta nyt tyytyväisiä tähän. eli tarkotuksena oli että pv unet eka uudessa sängyssä ja sit yöt vasta kun pvunet sujuu.(pv unet nyt 3x nukkunut j anukahtaminen koville ottanut) ja tosiaan ne yö unille menot ei sit sujunu ees siinä vanhassa pinniksessäkään. no sitten kävi niin että eilen tuli mummu kylään hoitaan poikaa, laittaa nukkumaan kun kävimme kavereiden pippaloissa. huoneessa oli siis nuo kaksi sänkyä peräkkäin ja olin kertonut sänkyjutun että ei pvunet maistu oikein uudessa petissä jne. no tultiin yöllä kotia ja kurkkasin pojan huoneeseen niin KAPPAS! siellä se nukkui kuin tukki isossa jatkettavassa uudessa punkassaan :D meinasin sydärin saaha kun pinnis tyhjä :D ja aamulla kyselin hommaa, niin luuli illalla että myös siinä yö unet yritetty joten laittoin siiihen eikä inahtanutkaan kun sinne jäi :) mutta tiesin myös että oli rätti väsy kun ne pvunet väliin osittain päivällä jäi.

no sitten päivällä laitoin uuteen petiin ja luin sadun, poistuin ja 4x kävin rauhoittamassa poikaa ja kerran lähti sängystä käveleen! ja siellä nukku 2h :))) olin pikkusen happy! no sit vaan vietiin pinnis soiseen huoneeseen kun aattelin et nyt ne menee ne yöunetkin näin, j aniin tehtiin! vein pojan sänkyyn, iltasatu, peittely suukot jne.. ihan pikkusen jokelti perään mutta nukahti heti. :))))

ihanaa, meillä siis toinen tulossa marraskuussa ja koen nyt tilanteen olevan jotenkin hallussa ettei sitten hirveellä kiireellä ison mahan kans yritä uusia juttuja =) tuttikin saatiin jo siten pois aijemmin että nyt vaan tutin unille saa, ja pari päivää hermos sitä mut sit rauhottu! eli tänään ei kyllä minkään näköstä eroahistusta ollut havaittavissa! tsemppiä kaikille! itse myös jännään tuota sängystä pois tuloa öisin kun tiedän muutaman muun tapauksen jotka näin tekevät (yleinen onkelma) mutta siihen olen varautunut niin että pakko vaan taluttaa omaan petiin takas, ei auta mikään! YMMÄRRÄN että se on rankkaa ja YMMÄRRÄN sen jos kaikki eivät sitä jaksa, työt jne mutta s eon valitettavasti ainut mahis :) mutta toisaalta sen näkee sitten miten vaikeeks menee. vaikeuksia kyllä ollu kun 9kk asti valvottanu, ihan pienenä valvoi monta tuntia putkeen yöllä virkeenä ja toinen jakso oli että vartin välein herättiin, sit kun sai tunnin nukkua putkeen niin aaaah mikä autuaisuus :D mutta nää on näitä,lapset erilaisia ja jokainen tekee omalla tyylillään! tsemppiä kaikille

Meillä toteutettiin 1 v 2 kk:n iässä vanha hyvä huudatusunikoulu. Katsottiin, että muksulla on kaikki kunnossa, ei ole kipeä (annettiin särkylääkekin), kuiva yövaippa, ja syötettiin muksu niin täyteen kuin se oli mahdollista. Myös tarkistettiin, ettei voi vahingoittaa itseään sängyssään eikä pääse sieltä pois. Sitten laitettiin sänkyyn omaan huoneeseen ja sanottiin: Nähdään aamulla! Ja vanhemmille korviin korvatulpat (joiden läpi toki kuulee...).

Ensimmäinen yö oli vanhemmille pahin. Muksu parkui ekana iltana 20 min ja heräsi yöllä tavalliseen hillumisaikaansa. Kävimme katsomassa, että kaikki oli kunnossa, ja sitten pois huoneesta ja ovi kiinni. Parkui 10 min ja nukahti. Seuraavana iltana muksu itki 5 minuuttia ja nukkui sitten yön läpi! Seuraavana iltana tuli vain pari protestiparkaisua ja lapsi nukkui 10 h. Ihmeellisintä on se, että myös päivänukahtaminen helpottui. Ennen päiväunia saattoi edeltää tunnin taistelu, nyt tyttö menee ihan kiltisti sänkyyn, laittaa pään tyynyyn ja nukahtaa!

Kannattaa lukea kirjasta "Unihiekkaa etsimässä" tarkka kuvaus tästä unikoulusta, joka on todettu lukuisissa tutkimuksissa täysin vaarattomaksi. Sen perheelle tuottamat edut ovat huomattavia, paremmat yöunet parantavat kaikkien oloa. Tutkimusten mukaan se jopa saattaa vähentää vanhempien avioeron mahdollisuutta!

Tiedän, että on tosi vaikeaa vanhemmalle jättää lapsi omiin oloihinsa, kun hän huutaa. Mutta jos sitä ei osaa/henno tehdä, opettaa lapselle pahan tavan: hän alkaa ajatella, että kun parkuu, saa huomiota (=palkinnon). Yöparkumisesta lapsi oppii eroon parissa yössä tai korkeintaan viikossa, kunhan vanhemmat ovat napakat.

Meilläpä nukkuu tyytyväisenä perhepetissä 11h yöunia (0-1 kertaa herää yöllä pissalle/ vettä juomaan) 1v4kk tyttö. Ei ole tarvinut unikouluttaa... Tietysti hampaantulot ja flunssat häiritsee unta, mutta ei muuten. Nukahtaa 5-10minuutissa kainaloon...

Heippa! Vielä tuosta edellä mainitsemastani kirjasta (Keski-Rahkonen & Nalbntoglu: Unihiekkaa etsimässä. Duodecim): Siinä esitellään myös perhepeti-vaihtoehto, joka voi olla joillekin perheille sopiva. Siinä on myös monta muuta nukutusmetodia, on tassutusta, pistäytymisunikoulua, wahlgrenia, tuolikoulua ja lapsen huoneessa nukkumista ja ties mitä. On selvä, ettei kaikille lapsille ja perheille sovi samat metodit.

Meillä kokeiltiin lähes kaikkea mahdollista eikä mikään muu kuin huudatusunikoulu auttanut! Meidän tyttömme on sitä tyyppiä, jota vanhempien läsnäolo vain häiritsee nukahtamisprosessissa. Pistäytymisunikoulu sai hänet aivan pois tolaltaan, joka kerta kun tulimme huoneeseen lohduttelemaan hän vaikeni, mutta sai aivan hervottomat raivarit, kun yritimme lähteä pois! Siitä hän vasta oikein vetikin itsensä kunnon hysteeriseen huutotilaan. Nyt kun mietin itseänikin, niin olisi kieltämättä tosi vaikea nukahtaa, jos huoneessa joka viides minuutti ramppaisi joku "lohduttelija".

Perhepeti ja lapsen vieressä nukkuminen toimivat meillä vielä huonommin. Lapsi oikein virkistyi klo 3 yöllä, jos hänet yritti ottaa viereen nukkumaan. Illalla nukahtaminen oli hänelle mahdotonta kainalossa, hän vain könysi ja halusi leikkiä ja alkoi jossain kohtaa väsymystään parkua. Siinä ei auttanut sylittely eikä mikään. Vaikeni vain, kun hänet jätti rauhaan. Kuusi viikkoa yritimme perhepetiä ja lapsen kanssa nukkumista sillä seurauksella, että olimme joka yö monta tuntia valveilla ja jo lähes zombeja. Lapsi oli myös hyvin kärttyinen ja itkuinen päivisin, kuinkas muuten, kun oli hillunut öisin monta tuntia valveilla. Siis oikeasti, joka yö vähintään klo 3-5 valveilla, miehen piti herätä kuudelta töihin!

Sitten tehtiin huudatusunikoulu: kolme (tai oikeastaan vain kaksi) hieman itkuista nukkumaanmenoa ja yötä, ja ongelma oli ratkaistu! Eli jos olette kokeilleet jo muita juttuja, niin tämä on kokeilemisen arvoinen myös. Tutkimukset myös osoittavat sen vaarattomaksi. Täytyy vain pitää huolta, ettei lapsi oli kipeä tai saa vaikka hampaita, koska silloin häntä ei saa unikouluttaa.

Jos perhepeti toimii, niin niinkin voi tehdä, usein kuitenkin kysymys on vain muutamasta vuodesta. Lapset ovat erilaisia. Vaikka kuulkaa kyllä ne lapset pitää ennemmin tai myöhemmin opettaa nukkumaan omassa sängyssään...

On omat hyvät puolensa siinä, että lapsi oppii nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä. 1) Koko perhe nukkuu levollisemmin, 2) lapsen voi nukuttaa helposti kuka tahansa (myös mummi, kummi tai muu hoitaja), 3) lapsi ei tarvitse aikuisen läsnäoloa nukahtaakseen, 4) vanhempien keskinäinen suhde pysyy helpommin parempana, kun makuuhuoneessa ei ole kolmansia eikä neljänsiä osapuolia ja 5) myöskään päiväunille meno ei aiheuta kyyneliä.