Varamummo, ota syliin!

Mieti myös seuraavaa: onkohan isovanhemmillakin jokin unelma? Kaipaisivatkohan he pyyteetöntä yhteydenpitoa tai apua? Entä mitä työkavereiden lapset kertoisivat? Entä mitä mahtavat kertoa työkavereilleen nämä isovanhemmat, joihin viittaat?
Älä vielä kerro, mitä sinä teet isovanhempana. Sinne on pitkä matka, ja mielesi ehtii muuttua moneen kertaan.

Jos lapsesi ovat jo 5- ja 6-vuotiaita, niin taatusti sinun perheesi on jo muodostanut vuorovaikutteiset ja hyvät ihmissuhteet muiden kuin näiden kertomiesi isovanhempien kanssa. Elämässä ei voi pakottaa toisia ihmisiä mieleisekseen. Olet jo elänyt tuon mieltä pahoittavan tunteen kanssa ainakin tuon 5-6 vuotta.
Onhan sinulla muitakin sukulaisia ehkä? Toiset isovanhemmat, setiä, tätejä, enoja, ystäviä, työtovereita, muita samanikäisten lasten vanhempia, harrastuspiirin kavereita ym joiden kanssa voit pitää yhteyttä. - Ei maailma ole niin mustavalkoinen ja turha on katkeroitua asioille, joille ei voi itse mitään. Elä sopusointuista perhe-elämää ja pidä yhteyttä muihin lapsiperheisiin, niin elämä voi olla muulla tavoin rikasta ja antoisaa.

Meillä on ihan sama tilanne. Lapset haaveilevat ja suunnittelevat mummolakäyntejä, jotka ovat mummolle niin valtava rasite, ettei niitä voi toteuttaa. Siis edes meidän vanhempien kanssa, keskenään ei tietenkään. Tosin meidän lasten mummo ei koskaan edes sanallisesti anna ymmärtää kaipaavansa lastenlapsiaan, paitsi veljeni koiraa, joka hänellä onkin hoidossa monta kertaa viikossa.

Lapsille tuo on iso menetys, mutta kaikkea ei voi saada. Ja ennen kuin joku ehtii valittaa, niin tässä ei tosiaankaan ole kysymys siitä, että me vanhemmat tarvitsisimme lastenhoitajaa. Lapsemme ovat jo niin isoja, että voivat olla yksin kotonakin esimerkiksi päivällä ja kavereille voi mennä yökylään, joten öitäkin saadaan vapaaksi. Kyse on nimenomaan siitä, että lapset kaipaisivat isovanhempiaan, jotka eivät kaipaa heitä.

Jotkut vanhemmat vaan elää muissa maailmoissa ja kuvittelee kaikenlaista muiden puolestakin.

Ei se kaikilta ole pelkkää kuvittelua. Mun perhe asui lapsuudessani noin 150km päässä mummolasta kun serkkuni asuivat 20km päässä mummolta. Ei ole epäselvää kumman luona mummo vieraili lähes päivittäin. Meilla taisi käydä kerran tai pari vuodessa. Itse kävimme mummon luona about kerran kuussa. 15 vuotiaana huomasin etttä mummo ei enää välitä nähdä meitä "kaukana asuvia" kun mentiin sinne siskon ja serkkujen kanssa muutamaksi päiväksi kylään. Silloinkin tärkeämpiä olivat serkkuni. Nyt 25vuotiaana en käy siellä enää ollenkaan, en pidä sinne lähes mitään yhteyttä. Vanhempani ja 20v sisko vielä käyvät. Viimeisen kerran kun kävin 2 vuotta sitten mummoni ei edes sanonut "moi" vaan paapoi täysi-ikäisiä serkkujani. Että näin meidän suvussa.

Minua harmittaa tyttäreni käytös.
En tiedä miten minun pitäisi olla kun tyttäreni tulee lapsensa kanssa käymään.
Yleensä lapseni soittaa minulle hoidanko hänen lasta kun on menoja. Suostun noin kerran viikossa, työpäivän jälkeen, muutama tunti. ja se riittää tyttärellenikin, ainakin luulen niin, sillä hoitajia on tytöllä muitakin.
kun lapseni tuo tyttöään hoitoon hän on ystävällinen ja puhelias. Kun hän hakee lastaan en saa kysyä mitään, varsinkaan henkilökohtaista, en osaa puhua mitään koska pelkään kysyväni jotain tyhmää, näin hän ainakin kommentoi kysymyksiini sanoin, taikka elein. Emme koskaan ole olleet tyttäeren kanssa kovin läheisiä sillä minä kuulemma jaan liikaa neuvoja ja tyttäreni on erittäin äkkipikainen mutta jos hän kysyy minulta jotain neuvoa, hän ei kuitenkaan siedä vastaustani vaan hermostuu heti. En todellakaan tiedä miten olisin. Pitäisikö minun keskittyä vain pieneen tyttöön ja vastata jos tyttäreni jotain kysyy. Useasti kun lapseni lähtee kodistani minulle jää paha mieli, en tiedä jääkö tyttärellenikin, mutta en meinaa itse päästä asian yli, välillä päätän että pidän taukoa en halua edes tavata tytärtäni mutta kun hän soittaa olen taas unohtanut viimekertaisen ja valmis hoitamaan tyttöä ja taas sama peli jatkuu. Tiedän että tarvitsisi puhua asioista mutta silloin meille tulee aina riita. Kyllä tyttärenikin pitäisi ymmärtää minua olen 55 vuotias, tiedän että elämänkatsomus ja ajatusmaailma on aivan erilainen mutta molemminpuolinen ymmärrys olisi tärkeä asia ja joustavuus.

meidän perhe etsii mummia lapsille ja jos hänestä tulis läheisempi meidän perheelle hän olisi myös tuki henkilö ollan etsitty sellaista kaavin juankosken alueelta...omat isovanhemmat ei väliä meidän perheestä....ovat elossa mut ovat alkoholisoituneita...ja siksi eivä keskity tärkeimpiin asioihin...eli olemaan mummi/uki lapselle....
meillä on kolme lasta 7vuotia tyttö 5 vuotias Poika ja 2vuotias tyttö....he tarvii mummin joka leikkii, lukee satuja, vie retkille, viettä aikaa, heidän kanssaan ja samalla olisi tuki vanhemmille et jaksamme vaikka meitä kolhitaankin kaltoin...
mummi olisi tosi ihana asia, saa olla ukkikin jos löytyy pariskunta aivan ihana jos löytyy mut mummille löytys paikka meidän kodist! sähköpostia voit laittaa jos haluut ottaa meihin yhteittä! [email protected]

Näin..

Minulla mummina on taas ihan toisinpäin asiat..

Halusin viettää lastenlasteni kanssa aikaa. Erään kerran kun olivat käymässä (ihan pieninä) leikkivät rakentamassani peikkolinnassa. Tyttö, joka oli silloin nelivuotias, pyysi äidiltään, että voisi jäädä yöksi. Äiti keilsi. Menin sanomaan, että kai meilläkin on oikeus viettää aikaa lasten kanssa.

Miniä ilmoitti, ettei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia.

Nykyään en näe heitä enää ollenkaan....

Avaajalle: Jos mummolaan on vain muutama kilometri, niin miksi teiltä kuluu 1-2 kk näkemättä isovanhempia? Miksi ette mene heitä katsomaan?

Nyt aluksi vietä laatuaikaa omien lapseiesi kanssa ja kutsu isovanhemmat kylään heitä tapaamaan.
On heidän häviönsä, jos eivät tule.

Lapsenlapsien aika on 30 v päässä.

Meillä olisi aina joskus aikaa lapsille ja perheen vierailulle - jos haluaa olla hetken maalla ja meillä on monta koiraa myös.. Katsotaan saadaanko kesäksi kanoja ja kalkkunoita tänne vielä :) Tutulla poni ja hevosia lähistöllä.. Lehmiä näkee naapurin laitumella...

Olisi tilaa toki temmeltää- käydä saunassa ja uimassa. Paistaa grillikodassa ruokaa ja kesäkeittiössä vaikka lettuja.. Leikkimökissä voisi vaikka nukkua joskus...

Haluttaisiin "tukiperheeksi/ varamummolaksi" vaikka yh-isälle / yh-äidille lapsien kanssa.
Me ollaan normimaalisti töissä vielä ja reilun 50-vuotta.
Omat lapsenlapsemme ovat 7, 3 ja 2-vuotiaat. 3- ja 2- vuotiaita emme näe usein. Ja ikävä pikkusia - syliä ja aikaa tarjolla toki rajoitetusti - mutta toki lapsille annettavaa lämpöä löytyy

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia