Neuvoja viisaammiltani

Kyllähän eri maissa on yleensä tilastot siitä että kuinka paljon minkäkin uskontokunnan edustajia on.
Ne on ihan hyvät olemassa, jos joku vaikka suunnittelee meditaatiokeskuksen pystyttämistä ja tarvii tietoa että kävisikö siellä kukaan. Muitakin tilanteita varmasti on joissa tilastoista on hyötyä.
Henkisellä tasolla tilastot tuskin edistää mitään, mutta täytyyhän meidän ottaa tämä maallinen puolikin huomioon.

tco kirjoitti:

Kyllähän eri maissa on yleensä tilastot siitä että kuinka paljon minkäkin uskontokunnan edustajia on.
Ne on ihan hyvät olemassa, jos joku vaikka suunnittelee meditaatiokeskuksen pystyttämistä ja tarvii tietoa että kävisikö siellä kukaan. Muitakin tilanteita varmasti on joissa tilastoista on hyötyä.
Henkisellä tasolla tilastot tuskin edistää mitään, mutta täytyyhän meidän ottaa tämä maallinen puolikin huomioon.

Tilastojen mukaan Suomessa v. 2003 oli luterilaisia 85%, ortodokseja 1%, muita 1% ja uskontokuntiin kuulumattomia 13%. Itse olen tuossa 13% joukossa.
Mitä on tuo 1% , oletan islam, adventistit ainakin.
Opetusministeriö oli vahvistanut uskonnonopetuksen perusteet evankelisluterilaisen ja ortodoksisen lisäksi katolista, islamilaista ja adventista uskontoa varten sekä kristiyhteisön
ja bahá'í-yhteisön uskonnonopetukselle. En tunne määrittelyjä.
Myönnän buddhalaisen ”virallisen” yhteisön ja tilastoinnin olevan tarpeen jos pyritään saamaan opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta.

Voi olla että meditaatiokeskusten perustamiseen tilastot ovat tarpeen, varsinkin jos ne toimivat kaupallisella perusteella.
EVVK.
Opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta aristelisin. Tasapainoilu eri suuntausten ja koulukuntien välillä johtaa kelvottomaan mössöön, zen’stä ja timanttipolusta tulisi aika outo sekoitus. Ulkoministeriö varmaan kieltäisi tiibetinbuddhalaisen opetuksen.

Tilastojen mukaan buddhalaisia yhteisöjä perustettin 2 kpl v. 2002. Mitä ne ovat en tunne.
Uudempaa tilastoa ei minulla ole.

tao kirjoitti:

Tilastojen mukaan Suomessa v. 2003 oli luterilaisia 85%, ortodokseja 1%, muita 1% ja uskontokuntiin kuulumattomia 13%. Itse olen tuossa 13% joukossa.
Mitä on tuo 1% , oletan islam, adventistit ainakin.
Opetusministeriö oli vahvistanut uskonnonopetuksen perusteet evankelisluterilaisen ja ortodoksisen lisäksi katolista, islamilaista ja adventista uskontoa varten sekä kristiyhteisön
ja bahá'í-yhteisön uskonnonopetukselle. En tunne määrittelyjä.
Myönnän buddhalaisen ”virallisen” yhteisön ja tilastoinnin olevan tarpeen jos pyritään saamaan opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta.

Voi olla että meditaatiokeskusten perustamiseen tilastot ovat tarpeen, varsinkin jos ne toimivat kaupallisella perusteella.
EVVK.
Opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta aristelisin. Tasapainoilu eri suuntausten ja koulukuntien välillä johtaa kelvottomaan mössöön, zen’stä ja timanttipolusta tulisi aika outo sekoitus. Ulkoministeriö varmaan kieltäisi tiibetinbuddhalaisen opetuksen.

Tilastojen mukaan buddhalaisia yhteisöjä perustettin 2 kpl v. 2002. Mitä ne ovat en tunne.
Uudempaa tilastoa ei minulla ole.

joten pysykää alkuperäisessä opissa,oikea keskittyminen jne...

tao kirjoitti:

Tilastojen mukaan Suomessa v. 2003 oli luterilaisia 85%, ortodokseja 1%, muita 1% ja uskontokuntiin kuulumattomia 13%. Itse olen tuossa 13% joukossa.
Mitä on tuo 1% , oletan islam, adventistit ainakin.
Opetusministeriö oli vahvistanut uskonnonopetuksen perusteet evankelisluterilaisen ja ortodoksisen lisäksi katolista, islamilaista ja adventista uskontoa varten sekä kristiyhteisön
ja bahá'í-yhteisön uskonnonopetukselle. En tunne määrittelyjä.
Myönnän buddhalaisen ”virallisen” yhteisön ja tilastoinnin olevan tarpeen jos pyritään saamaan opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta.

Voi olla että meditaatiokeskusten perustamiseen tilastot ovat tarpeen, varsinkin jos ne toimivat kaupallisella perusteella.
EVVK.
Opetusministeriön järjestämää buddhalaista opetusta aristelisin. Tasapainoilu eri suuntausten ja koulukuntien välillä johtaa kelvottomaan mössöön, zen’stä ja timanttipolusta tulisi aika outo sekoitus. Ulkoministeriö varmaan kieltäisi tiibetinbuddhalaisen opetuksen.

Tilastojen mukaan buddhalaisia yhteisöjä perustettin 2 kpl v. 2002. Mitä ne ovat en tunne.
Uudempaa tilastoa ei minulla ole.

Opettaahan ne Kristinuskostakin jonkinlaista yhteenvetoa, Kristinuskossa on vähintäänkin yhtäpaljon haaroja kuin Buddhalaisuudessa. Ja kaikki Buddhalaisuuden suuntaukset ovat kuitenkin tärkeimmistä periaatteista samaa mieltä joten sitä voisi olla helpompikin opettaa.

Buddhalaisuuden opetukselle suomessa ei varmasti ole lähitulevaisuudessa kuitenkaan riittävästi perusteita.

Minulle ei älyttömästi ole väliä sillä voinko rekisteröityä Buddhalaiseksi, mutta jos se on mahdollista niin teen sen, ei se mitään turhamaisuutta ole niinkuin jotkut tuntuvat käsittävän. Eikö sekin ole takertumista että ei voi kutsua noudattamaansa oppia uskonnoksi? Jotkut sanoo minulle että Buddhalaisuus ei ole uskonto, ja voin yhtyä heidän käsitykseensä. Toiset sanoo että Buddhalaisuus on uskonto, ja yhdyn myös heidän käsitykseensä. Se riippuu millä tasolla asiaa katsoo.
Se että tilastoissa Buddhalaisuus näkyisi uskontona ei häiritsisi minua ollenkaan, en olisi puistamassa sormea tyyliin: "odottakaa, odottakaa, ei pidä paikkaansa Buddhalaisuus ei ole uskonto vaan elämän tapa ja tie totuuteen, se on jotain syvempää kuin uskonto, minä ymmärrän sen syvyyden ja on väärin kutsua sitä uskonnoksi"
Tuo kuulostaisi vain ylpeältä termeihin takertumiselta. Jos ei takerru termeihin niin voi myös hyväksyä uskonto kategorioinnin.

Australiassa Buddhalaisuus kuului vielä jokin vuosi sitten kategoriaan "muut" mutta nyt Buddhalaisten määrän kasvaessa se on saanut kategorian "buddhalaiset", eli sielläkin on voinut jo aiemmin rekisteröityä, uskoisin että suomessakin voi.
Alkuperäisen kysymyksen esittäjälle haluan sanoa että kannattaa kysyä maistraatista?

tco kirjoitti:

Opettaahan ne Kristinuskostakin jonkinlaista yhteenvetoa, Kristinuskossa on vähintäänkin yhtäpaljon haaroja kuin Buddhalaisuudessa. Ja kaikki Buddhalaisuuden suuntaukset ovat kuitenkin tärkeimmistä periaatteista samaa mieltä joten sitä voisi olla helpompikin opettaa.

Buddhalaisuuden opetukselle suomessa ei varmasti ole lähitulevaisuudessa kuitenkaan riittävästi perusteita.

Minulle ei älyttömästi ole väliä sillä voinko rekisteröityä Buddhalaiseksi, mutta jos se on mahdollista niin teen sen, ei se mitään turhamaisuutta ole niinkuin jotkut tuntuvat käsittävän. Eikö sekin ole takertumista että ei voi kutsua noudattamaansa oppia uskonnoksi? Jotkut sanoo minulle että Buddhalaisuus ei ole uskonto, ja voin yhtyä heidän käsitykseensä. Toiset sanoo että Buddhalaisuus on uskonto, ja yhdyn myös heidän käsitykseensä. Se riippuu millä tasolla asiaa katsoo.
Se että tilastoissa Buddhalaisuus näkyisi uskontona ei häiritsisi minua ollenkaan, en olisi puistamassa sormea tyyliin: "odottakaa, odottakaa, ei pidä paikkaansa Buddhalaisuus ei ole uskonto vaan elämän tapa ja tie totuuteen, se on jotain syvempää kuin uskonto, minä ymmärrän sen syvyyden ja on väärin kutsua sitä uskonnoksi"
Tuo kuulostaisi vain ylpeältä termeihin takertumiselta. Jos ei takerru termeihin niin voi myös hyväksyä uskonto kategorioinnin.

Australiassa Buddhalaisuus kuului vielä jokin vuosi sitten kategoriaan "muut" mutta nyt Buddhalaisten määrän kasvaessa se on saanut kategorian "buddhalaiset", eli sielläkin on voinut jo aiemmin rekisteröityä, uskoisin että suomessakin voi.
Alkuperäisen kysymyksen esittäjälle haluan sanoa että kannattaa kysyä maistraatista?

Mitä siddharta loppujenlopuksi opetti?

masa kirjoitti:

Mitä siddharta loppujenlopuksi opetti?

ei ainakaan kirjoittamaan internet keskustelupalstoille.

masa kirjoitti:

Mitä siddharta loppujenlopuksi opetti?

Lainaan palstan aikaisempaa avan vastausta, mitä Buddha opetti:
"Minulle tärkeimmät
Kirjoittanut: ava, 30.3.2004 klo 15.43

Tärkeitä, tärkeimpiä, minulle, ovat seuraavat perusopit:

Neljä Jaloa Totuutta:

1. Maailma on epätyydyttävä (dukkha).
2. Syynä maailman epätyydyttävyyteen on haluaminen, takertuminen johonkin, josta on kuitenkin luovuttava (tanha).
3. Epätyydyttävyys, kärsimys, päättyy, kun haluaminen, halu takertua/omistaa väkisin/saada itselleen sammuu (nirvàna).
4. Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtaa henkisen kehityksen polku, jonka tunnemme nimellä Jalo Kahdeksanosainen Tie.

Jalo Kahdeksanosainen Tie sisältää seuraavat kohdat, elämänohjeet halukkaiden noudatettaviksi:

1. Oikea oivaltaminen, eli neljän yllä olevan perusasian ymmärtäminen.
2. Oikea mieli, eli vapaus himoitsemisesta itselle, pahantahtoisuudesta, kaikenlaisesta julmuudesta.
3. Oikea puhe, eli pidättäytyminen valehtelemisesta, epäystävällisistä sanoista ja juoruilusta.
4. Oikea toiminta, eli murhaamisen/tappamisen, varastamisen, seksuaalisen riiston yms. väärän käyttäytymisen välttäminen.
5. Oikea elinkeino; emme toimi esim. aseseppinä tai teurastajina.
6. Oikea pyrkimys, eli pyrkimys estää pahan syntymistä tai sen kokemisen lievittämistä milloin sen syntyä ei ole mahdollista estää.
7. Oikea valppaus, ts. pyrkimys tulla tietoiseksi kaiken väliaikaisuudesta meditaation ja pohdiskelun, huomioiden tekemisen ja niiden mietiskelemisen avulla (kuinka syy ja seuraus ilmenevät).
8. Oikea keskittyminen, keskittyminen harjoittamiseen arkielämässä, mietiskelyn harjoittaminen."

Yasodhara kirjoitti:

Lainaan palstan aikaisempaa avan vastausta, mitä Buddha opetti:
"Minulle tärkeimmät
Kirjoittanut: ava, 30.3.2004 klo 15.43

Tärkeitä, tärkeimpiä, minulle, ovat seuraavat perusopit:

Neljä Jaloa Totuutta:

1. Maailma on epätyydyttävä (dukkha).
2. Syynä maailman epätyydyttävyyteen on haluaminen, takertuminen johonkin, josta on kuitenkin luovuttava (tanha).
3. Epätyydyttävyys, kärsimys, päättyy, kun haluaminen, halu takertua/omistaa väkisin/saada itselleen sammuu (nirvàna).
4. Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtaa henkisen kehityksen polku, jonka tunnemme nimellä Jalo Kahdeksanosainen Tie.

Jalo Kahdeksanosainen Tie sisältää seuraavat kohdat, elämänohjeet halukkaiden noudatettaviksi:

1. Oikea oivaltaminen, eli neljän yllä olevan perusasian ymmärtäminen.
2. Oikea mieli, eli vapaus himoitsemisesta itselle, pahantahtoisuudesta, kaikenlaisesta julmuudesta.
3. Oikea puhe, eli pidättäytyminen valehtelemisesta, epäystävällisistä sanoista ja juoruilusta.
4. Oikea toiminta, eli murhaamisen/tappamisen, varastamisen, seksuaalisen riiston yms. väärän käyttäytymisen välttäminen.
5. Oikea elinkeino; emme toimi esim. aseseppinä tai teurastajina.
6. Oikea pyrkimys, eli pyrkimys estää pahan syntymistä tai sen kokemisen lievittämistä milloin sen syntyä ei ole mahdollista estää.
7. Oikea valppaus, ts. pyrkimys tulla tietoiseksi kaiken väliaikaisuudesta meditaation ja pohdiskelun, huomioiden tekemisen ja niiden mietiskelemisen avulla (kuinka syy ja seuraus ilmenevät).
8. Oikea keskittyminen, keskittyminen harjoittamiseen arkielämässä, mietiskelyn harjoittaminen."

No miks suurin osa kädellisistä tekee just päin vastoin,onks niil aivot väärin päin kiinni.(kollektiivisuus)

tco kirjoitti:

ei ainakaan kirjoittamaan internet keskustelupalstoille.

Mutta ei tainnut kieltääkään.