Vanhan ajan tutkimus:

Näinhän se menee. Olen suorittanut pitkän pitkän uran sellien tutkimuksia. Myös niiden asukkaita olen yrittänyt ymmärtää.
Yhteistä heillä on ollut pakonomainen hakeutuminen, paluu sellien hämyihin. Jopa virsiä ovat laulaneet, kuten "hämy sellin on minun seuranain kun täällä vietän pitkät päiväni".

Jo 70 luvulla oli nähtävissä vankiaineksen muuttuminen selliorientuimpaan suuntaan. Uusijoita pukkasi olemaan, jos vangit olisi ryhmitelty, jopa 99%. Oli Vinettopsykopaattia, Sorbuspsykopaattia, Sinolipsykopaattia, Lasolin lupustelijoita jne. Yhteistä heille oli pakonomainen tarve rikkoa näyteikkuna, siihen aikaan ei ollut juurikaan panssari -tai turvalaseja, ottaa vitriinistä karvahattu krim ja juosta piiloon porttikongiin nurkan taakse. Ei tarvinnut poliisin olla suuremmoinen arwitson, kun löysi tuon häikäilemättömän rikollisen, kestopsykopaatin ja toimitti vankilaan.

Myös kavereiden kääntämiset alkoivat olla arkipäivää. Enää ei voinut luottaa edes entiseen sellitoveriin, kun tämä saattoi siviilissä kääntää (varastaa) kaverinsa puolikkaan pullon Gambiina tehojuomaa.
Myönteistä oli, että myöhemmin vankilan kongilla ja selvinpäin asiat oli sovittavissa Nessi purkilla ja Boston kakulla, mutta vasta kuukausiostoilla. Saattoi siinä Aroma toppakin vaihtaa omistajaa, mikä oli pieni korvaus vinoon jääneestä nenästä ja Vahon tekareiden rikkoutumisesta.


Hessu Hourelma
PykiAtrian dosetti
Vankiälysairaala osasto M3.