Onko ihminen oman onnensa seppä?

Enhän minä sinua aina kiusaa, toista..toisia nimimerkkejä vain.
Kirjoituksesi kuvasi hyvin yritystä onneen omin käsin (ei sitä).
Nuo kirjeet ovat sitten miettimisen paikka, ovatko niiden viestit omaa syytä vai onnenkantamoisia?

Neito nykäisee kuulamootorin käyntiin ja suuntaa saareen Juhannukseksi?
H.

Meriläiselle uskoa valittaa. Minun muistini mukaan, yksikään asia, josta on päätetty jossain, ei ole mennyt minulla läpi valittamatta. Tuntuukin, että ensimmäinen päätöksen poikanen annetaankin vain, jotta ihminen tukkisi suunsa ja vaikenisi.
Aina kannattaa valittaa.

Olisinpa minäkin niin onnellinen, kuin jotkut osaavat olla. Jättäytyä Onnen kantamoisiin, antaa mennä, kaikki käy kuin luonnostaan. Mutta, ei ainakaan minulla ole koskaan mennyt.
Jospa minulta puuttuukin Usko? :))

Juhannus tulloo, tullookohan punasta herraa?
.

hunksz kirjoitti:

Enhän minä sinua aina kiusaa, toista..toisia nimimerkkejä vain.
Kirjoituksesi kuvasi hyvin yritystä onneen omin käsin (ei sitä).
Nuo kirjeet ovat sitten miettimisen paikka, ovatko niiden viestit omaa syytä vai onnenkantamoisia?

Neito nykäisee kuulamootorin käyntiin ja suuntaa saareen Juhannukseksi?
H.

Lue lisää

Taidan olla Juhannuksen kotona ja nostaa lipun salkoon.
Minulta sitä kysyttiin jotta jos olen paikoillani voisinko sen tehdä.
Juhannus on hyvää aikaa levätä pois kaikista työn tuskista ja sitten päräyttää vaikka minne.
Juhannuksena on saaressa liikaa porukkaa silloin en sinne mene.

lejanna kirjoitti:

Meriläiselle uskoa valittaa. Minun muistini mukaan, yksikään asia, josta on päätetty jossain, ei ole mennyt minulla läpi valittamatta. Tuntuukin, että ensimmäinen päätöksen poikanen annetaankin vain, jotta ihminen tukkisi suunsa ja vaikenisi.
Aina kannattaa valittaa.

Olisinpa minäkin niin onnellinen, kuin jotkut osaavat olla. Jättäytyä Onnen kantamoisiin, antaa mennä, kaikki käy kuin luonnostaan. Mutta, ei ainakaan minulla ole koskaan mennyt.
Jospa minulta puuttuukin Usko? :))

Juhannus tulloo, tullookohan punasta herraa?
.

Lue lisää

Mietin tuotakin valitusta, toisaalta taas mietin sitäkin että jos se ei oikeasti olekaan mun juttu, vaan olis tiedossa jotain vielä parempaa.
Hakemuksen laitoin siksi ettei tarvitse myöhemmin katua etten kokeillut.

Luulen että nyt jatain muuta mietin.

Ihanainen...
Paljon on ihmisiä jotka ovat lähteneet maatiloilta, puuseppäkodeista, hanttimiehen ja pesijättären kehdoista, saaneet ehkä evääksi hyvän kasvatuksen ja kympin setelin ja äidinrakkaudella tehdyt eväät.
Ja silti on kuvaamani pariskunta kasvanut oman onnensa seppätyön nauttijoiksi.

Minun on vähän vaikea kuvitella miten kykenit löytämään kirjoituksestani aiheen henkilökohtaiseen herjaan?
Yksikään kuvauksistani eivät ole yksin minun keksimiäni kohtaloloita.
Todellisuutta ne ovat.
H.

hunksz kirjoitti:

Ihanainen...
Paljon on ihmisiä jotka ovat lähteneet maatiloilta, puuseppäkodeista, hanttimiehen ja pesijättären kehdoista, saaneet ehkä evääksi hyvän kasvatuksen ja kympin setelin ja äidinrakkaudella tehdyt eväät.
Ja silti on kuvaamani pariskunta kasvanut oman onnensa seppätyön nauttijoiksi.

Minun on vähän vaikea kuvitella miten kykenit löytämään kirjoituksestani aiheen henkilökohtaiseen herjaan?
Yksikään kuvauksistani eivät ole yksin minun keksimiäni kohtaloloita.
Todellisuutta ne ovat.
H.

Lue lisää

Männöö niin vaikeaksi, ettei pieni ihminen perässä pysy.
Sinäkö vaiko minä tässä nyt herjaa, sun parjaa, itseään vai ketätäkökö??

Minähän uskon sinuun, kuin vuoreen lasiseen.
.

"Onnenlahjatkin vaikuttavat asiaan, mutta niitä ei oteta tässä huomioon"

"Paljon on ihmisiä jotka ovat lähteneet maatiloilta, puuseppäkodeista, hanttimiehen ja pesijättären kehdoista, saaneet ehkä evääksi hyvän kasvatuksen ja kympin setelin ja äidinrakkaudella tehdyt eväät.
Ja silti on kuvaamani pariskunta kasvanut oman onnensa seppätyön nauttijoiksi."

Oliko noissa kirjoituksissani jotain jota et huomannut lukea?
H.

hunksz kirjoitti:

"Onnenlahjatkin vaikuttavat asiaan, mutta niitä ei oteta tässä huomioon"

"Paljon on ihmisiä jotka ovat lähteneet maatiloilta, puuseppäkodeista, hanttimiehen ja pesijättären kehdoista, saaneet ehkä evääksi hyvän kasvatuksen ja kympin setelin ja äidinrakkaudella tehdyt eväät.
Ja silti on kuvaamani pariskunta kasvanut oman onnensa seppätyön nauttijoiksi."

Oliko noissa kirjoituksissani jotain jota et huomannut lukea?
H.

Lue lisää

Huomaamisesta ei voi tässä yhteydessä puhua, koska jätän sinun kommenttejasi ja aloituksesi aina lukematta ja noteeraamatta.

Kirjoitin oman kommenttini Lejannan aloitukseen, sinusta viis.

sattumallakin osansa:lle

Muistan, kuinka hanakasti kouluaikoinani katselin hyvän kaverini kotona heidän suurta kirjahyllyään, jossa oli monta tietokirjasarjaa.
Meillä oli muutama vanhempien kirja, Waltariakin, mutta onnekseni monta äidin ostamaa runoteosta.
Kyllähän ennen, varsinkin, oli koulumenestykseen suuri merkitys sillä, miten vanhemmat pystyivät kannustamaan lapsiaan, ja mitä valmiuksia heillä oli annettavinaan.
.

lejanna kirjoitti:

sattumallakin osansa:lle

Muistan, kuinka hanakasti kouluaikoinani katselin hyvän kaverini kotona heidän suurta kirjahyllyään, jossa oli monta tietokirjasarjaa.
Meillä oli muutama vanhempien kirja, Waltariakin, mutta onnekseni monta äidin ostamaa runoteosta.
Kyllähän ennen, varsinkin, oli koulumenestykseen suuri merkitys sillä, miten vanhemmat pystyivät kannustamaan lapsiaan, ja mitä valmiuksia heillä oli annettavinaan.
.

Lue lisää

Lapsi omaksuu ainakin osittain sen, mitä hänen vanhempansa pitävät tärkeänä. Työelämässä puhutaan usein positiivisen palutteen merkityksestä työmotivaatioon. Ihan varmasti positiivista pautetta tarvitaan opiskelumotivaatioonkin. Opettajan kuuluu tietenkin kannustaa oppilaitaan, mutta oma perheen tuki merkitsee paljon enemmän.

sattumallakin osansa kirjoitti:

Huomaamisesta ei voi tässä yhteydessä puhua, koska jätän sinun kommenttejasi ja aloituksesi aina lukematta ja noteeraamatta.

Kirjoitin oman kommenttini Lejannan aloitukseen, sinusta viis.

Lue lisää

Niin ne aina sanovat.
Vaan aina tulee kummallista kopiointia.
Saahan sitä kirjoittaa omia tuntojaan, ei minulla niihin omistusoikeutta ole, mutta tuntuu vaan niin tylsältä tuo toisto.
H.

sattumallakin osansa kirjoitti:

Lapsi omaksuu ainakin osittain sen, mitä hänen vanhempansa pitävät tärkeänä. Työelämässä puhutaan usein positiivisen palutteen merkityksestä työmotivaatioon. Ihan varmasti positiivista pautetta tarvitaan opiskelumotivaatioonkin. Opettajan kuuluu tietenkin kannustaa oppilaitaan, mutta oma perheen tuki merkitsee paljon enemmän.

Lue lisää

Niinpä.

Varsinkin kai meidän oman ikäisten opintielle vanhemmilla, ja jopa suvulla, oli suuri merkitys.
Moni lahjakas lapsi jäi jatkamatta opintojaan, kun "ei meidän suvusta ole ennenkään mitään oppikouluja käyty".
Myönteisyys opiskeluun kyllä luodaan kotona, vieläkin.
.

hunksz kirjoitti:

Niin ne aina sanovat.
Vaan aina tulee kummallista kopiointia.
Saahan sitä kirjoittaa omia tuntojaan, ei minulla niihin omistusoikeutta ole, mutta tuntuu vaan niin tylsältä tuo toisto.
H.

Lue lisää

Mun ei tarvitse kopioida mitään sinulta! Enkä nähnyt sinun tarjoamassa tekstissä kovinkaan paljon samoja ajatuksia kuin itselläni. En tosin viitsinyt lukea tekstiäsi ajatuksella, vaikka suorastaan tyrkytit sitä eteeni. Tekstisi oli sellaista pseudonokkelaa ja esimerkkejä sivuavaa leikkimistä. Otan mielummin asiat asiatekstistä ja jätän tunnelmoinnit toisiin yhteyksiin.

Olisko sunkin jo aika oppia, että sinä ja sinun ajatuksesi eivät ole kaiken keskipiste. Tylsän ja arjen sietämiskykyky on niinikään hyödyllinen taito aikuiselle ihmiselle. Impulssikontrollia kehittämällä opit olemaai vinkumatta välittömästi, kun kaikki ei mene just sun mielen mukaan.

sattumallakin osansa kirjoitti:

Mun ei tarvitse kopioida mitään sinulta! Enkä nähnyt sinun tarjoamassa tekstissä kovinkaan paljon samoja ajatuksia kuin itselläni. En tosin viitsinyt lukea tekstiäsi ajatuksella, vaikka suorastaan tyrkytit sitä eteeni. Tekstisi oli sellaista pseudonokkelaa ja esimerkkejä sivuavaa leikkimistä. Otan mielummin asiat asiatekstistä ja jätän tunnelmoinnit toisiin yhteyksiin.

Olisko sunkin jo aika oppia, että sinä ja sinun ajatuksesi eivät ole kaiken keskipiste. Tylsän ja arjen sietämiskykyky on niinikään hyödyllinen taito aikuiselle ihmiselle. Impulssikontrollia kehittämällä opit olemaai vinkumatta välittömästi, kun kaikki ei mene just sun mielen mukaan.

Lue lisää

Joten... otan tästä onkeeni.
Olkoon se kaikille onneksi.
H.

Olenpa pitkälti aivan samaa mieltä.
En yhdy lauluun, "En päivääkään vaihtaisi pois", montakin, jos tällä järjellä olisin ollut varustettu.
Mutta, nyt on nyt, ja menneitä ei takaisin, uudelleen elettäviksi saa.
Kaipa meille on järki ja ymmärrys annettu, jotta sillä elämäämme voimme vaikuttaa, kukin kykymme mukaan.
.

lejanna kirjoitti:

Olenpa pitkälti aivan samaa mieltä.
En yhdy lauluun, "En päivääkään vaihtaisi pois", montakin, jos tällä järjellä olisin ollut varustettu.
Mutta, nyt on nyt, ja menneitä ei takaisin, uudelleen elettäviksi saa.
Kaipa meille on järki ja ymmärrys annettu, jotta sillä elämäämme voimme vaikuttaa, kukin kykymme mukaan.
.

Lue lisää

Joskus alemmalla ikäpalstalla kirjoitin lukemastani Kyllikki Villan haastattelusta, siinä hän sanoi, että ihminen kulkee elämäänsä kuin vuorenrinnettä.
Sitten elämän loppupuolella hän näkee sieltä läheltä huippua sen eletyn elämänsä polut ja ymmärtää miksi mitäkin on tapahtunut ja miksi on tehnyt sellaisia ratkaisuja kuin on tehnyt.
Huomaa miksi jossain kohtaa on kääntynyt juuri tuolle polulle, se on johtanut juuri tiettyyn paikkaan ja tietyn ihmisen luo.

Mielenkiintoinen ajatus, että jossain vaiheessa ymmärtää tämän kaiken tarkoituksen.
Jos ymmärtää, saa nähdä miten minulle käy.

Nyt täytyy tulla tähän perimäjuttuun sen verran sanomaan omaa aatostani.
Perimän taakse on helppoa mennä jos asiat mättää.
Perimiä meillä löytyis, vaikka mihin sellaiseen asiaan molemmilta vanhemmilta, jotka vaatii työtä.
Toisaalta nuo tutkimuksetkin muuttuu aina välillä, tulee tietoa että minkä on väitetty johtuvan perimästä onkin uusien tutkimuksien mukaan kiinni ihmisestä itsestään.
Ja nyt en puhu sairauksista, vaan pitkälti elämäntavoista.

Kahden sortin asioita.

Niitä joihin ei voi vaikuttaa ja niitä joille voi itse tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

Ensin mainittujen kanssa on turha puristella kiveksiään, tai niiden puutteessa rystysiään.

Elämäntavoista johtumattomiin sairauksiin täytyy suhtautua em. ryhmän asioina.
Elää niiden kanssa siten kuin pystyy.

Samaa mieltä sinunkin kanssasi, Demeter. Olenkohan joojoo-ihminen?

Kuka saa valikoida itselleen vain hyvät geenit, ei kukaan. Kuka vielä edes tietää geeniensä mahdolliset vaikutukset, harva. Varmaan tulevassa, jo syntymäpäivänään lapselle lasketaan kaikki mahdolliset vaikutukset hänen geeneistään, jos ei jo aikaisemminkin. No, johan eugeniikka on uudelleen huudossa.

Kun on kuolema liki, kaikki maailman oppi tuntuu turhalta, vain yksi on totta, onneksi vielä, elämänhalu.

Tuo nuriseminenkin, jos sen on saanut geeneissään, on vaikea muuttaa ilokkuudeksi. :))
.

Meriläinen kirjoitti:

Nyt täytyy tulla tähän perimäjuttuun sen verran sanomaan omaa aatostani.
Perimän taakse on helppoa mennä jos asiat mättää.
Perimiä meillä löytyis, vaikka mihin sellaiseen asiaan molemmilta vanhemmilta, jotka vaatii työtä.
Toisaalta nuo tutkimuksetkin muuttuu aina välillä, tulee tietoa että minkä on väitetty johtuvan perimästä onkin uusien tutkimuksien mukaan kiinni ihmisestä itsestään.
Ja nyt en puhu sairauksista, vaan pitkälti elämäntavoista.

Lue lisää

Vähän samaa mieltä Meriläinen. Kyllä perimä on sellainen muodikas "excuse", silloin kun rupee meneen huonosti ja eiköhän meiltä kaikilta jokinlainen oireyhdymä löydy, jos oikein tutkitaan ja halutaan löytää.

Se vain, että miten sitten joku onnistuu ohittamaan perimänsä, joku toinen taas ei ? Voihan sitä selittää puuttuvalla tahdonvoimalla, mutta jospa senkin puute on perittyä.

Tutkimukset ovat tosiaan ristiriitaisia ja joskus uusi tieto kumoaa entisen täysin. Siitä viidakosta kai sitten on valittava yksi "totuus" ja pysyttävä siinä niin kauan kuin se tuntuu oikealta tai sitten on suostuttava jatkuvaan epävarmuuteen.
kuin se tuntuu oikealta tai sitten on suostuttava jatkuvaan epävarmuuteen.

demeter kirjoitti:

Vähän samaa mieltä Meriläinen. Kyllä perimä on sellainen muodikas "excuse", silloin kun rupee meneen huonosti ja eiköhän meiltä kaikilta jokinlainen oireyhdymä löydy, jos oikein tutkitaan ja halutaan löytää.

Se vain, että miten sitten joku onnistuu ohittamaan perimänsä, joku toinen taas ei ? Voihan sitä selittää puuttuvalla tahdonvoimalla, mutta jospa senkin puute on perittyä.

Tutkimukset ovat tosiaan ristiriitaisia ja joskus uusi tieto kumoaa entisen täysin. Siitä viidakosta kai sitten on valittava yksi "totuus" ja pysyttävä siinä niin kauan kuin se tuntuu oikealta tai sitten on suostuttava jatkuvaan epävarmuuteen.
kuin se tuntuu oikealta tai sitten on suostuttava jatkuvaan epävarmuuteen.

Lue lisää

Jospa se perimä hyppää joidenkin ihmisten kohdalla.
Saa sellaisen suvun perimän itselleen mitä ei omissa vanhemmissa esim. löydy.
Onhan sisaruksetkin usein aivan erilaisia ja lapsista voi tulla tädin tai sedän ja enon kaltaisia.
Mun systerin tyttö sanoo omasta pojastaan että on paljon mun kaltainen omassa elämässään ja olemisessaan.
Ja itse taas näen hänessä paljon veljeäni, mutta en sisartani niin kun luulisi.
Ja nää on sellaisia sisäisiä juttuja, ei niinkään asioita mitä matkitaan.

lejanna kirjoitti:

Samaa mieltä sinunkin kanssasi, Demeter. Olenkohan joojoo-ihminen?

Kuka saa valikoida itselleen vain hyvät geenit, ei kukaan. Kuka vielä edes tietää geeniensä mahdolliset vaikutukset, harva. Varmaan tulevassa, jo syntymäpäivänään lapselle lasketaan kaikki mahdolliset vaikutukset hänen geeneistään, jos ei jo aikaisemminkin. No, johan eugeniikka on uudelleen huudossa.

Kun on kuolema liki, kaikki maailman oppi tuntuu turhalta, vain yksi on totta, onneksi vielä, elämänhalu.

Tuo nuriseminenkin, jos sen on saanut geeneissään, on vaikea muuttaa ilokkuudeksi. :))
.

Lue lisää

Juu, tuo onkin hyvä excuse, lejanna: synkkä luonteenlaatu peritään - olen kyllä tuota jo joutunut käyttämäänkin. Suahan se ei koske, hyvää mieltä levität ympärillesi. Kiitos monista hyvistä ketjuista (joihin en aina ole ehtinyt) ja mukanaolostasi muutenkin, kantavia voimia olet palstalla jo.

Kyllä me vielä rodunjalostukseen päädymme, kun ihmisen esineellistäminen hyväksytään muutenkin. Eivätköhän tiedostavat naiset sentään jo nytkin katso kenet hyväksyvät lastensa isäksi. Minunkin tuttavapiirissä ainakin yksi valinta tehtiin sillä perusteella että syntyisi älykkäitä lapsia !

Meriläinen kirjoitti:

Jospa se perimä hyppää joidenkin ihmisten kohdalla.
Saa sellaisen suvun perimän itselleen mitä ei omissa vanhemmissa esim. löydy.
Onhan sisaruksetkin usein aivan erilaisia ja lapsista voi tulla tädin tai sedän ja enon kaltaisia.
Mun systerin tyttö sanoo omasta pojastaan että on paljon mun kaltainen omassa elämässään ja olemisessaan.
Ja itse taas näen hänessä paljon veljeäni, mutta en sisartani niin kun luulisi.
Ja nää on sellaisia sisäisiä juttuja, ei niinkään asioita mitä matkitaan.

Lue lisää

Näinkin onnekkaasti voi käydä, Meriläinen, että saakin itse hyvän geenisaaliin ja sisar/veli kerää huonot. Itse näen kyllä perheen nuorimpana, pahnanpohjimmaisena, että muut ovat meillä saaneet paremman perimän. Esimerkiksi sillai, että meidän kaksi vanhinta ovat tavattoman energisiä, nuorimmat taas eivät - ovat enempi tuumailijoita, vaikka kai siihenkin jonkinlaista energiaa tarvitaan.

Meidän sukukokoontumisissa on aina ollut kiva seurailla, kuka ketäkin muistuttaa ja ainakin niissä tuntee, että "veri on vettä sakeampaa".

demeter kirjoitti:

Näinkin onnekkaasti voi käydä, Meriläinen, että saakin itse hyvän geenisaaliin ja sisar/veli kerää huonot. Itse näen kyllä perheen nuorimpana, pahnanpohjimmaisena, että muut ovat meillä saaneet paremman perimän. Esimerkiksi sillai, että meidän kaksi vanhinta ovat tavattoman energisiä, nuorimmat taas eivät - ovat enempi tuumailijoita, vaikka kai siihenkin jonkinlaista energiaa tarvitaan.

Meidän sukukokoontumisissa on aina ollut kiva seurailla, kuka ketäkin muistuttaa ja ainakin niissä tuntee, että "veri on vettä sakeampaa".

Lue lisää

No ehkä tuo veren sakeus tavallaan näkyy meidän suvussa siinä ettei sukukokoontumisia ole ollenkaan.
Koska jos ei niin olisi niin muuthan silloin kokoontuisivat, mutta niitä ei ole.
Suku on kuitenkin suuri, ja serkuksiakin paljon. Jopa tässä kaupungissa.
Kuitenkin tiedostan samankaltaisuuden useisiin serkkuihin.

Meriläinen kirjoitti:

No ehkä tuo veren sakeus tavallaan näkyy meidän suvussa siinä ettei sukukokoontumisia ole ollenkaan.
Koska jos ei niin olisi niin muuthan silloin kokoontuisivat, mutta niitä ei ole.
Suku on kuitenkin suuri, ja serkuksiakin paljon. Jopa tässä kaupungissa.
Kuitenkin tiedostan samankaltaisuuden useisiin serkkuihin.

Lue lisää

No sä olet (tiettävästi) vielä nuori, Meriläinen. Mun räkningin mukaan kiinnostus sukuun alkaa viidenkympin paremmalla puolella - jos alkaa. Kaukaisten sukulaisten tapaaminen on vähän niinkuin lapsuudenystävien tapaaminen - voi alkaa siitä mihin jäi kauan sitten tai tutustua ihan uudelta pohjalta, tuttuina kuitenkin. Ihan juhlaa on, kun joku kertoo vaikkapa omista vanhemmista sellaista, mitä ei tiennyt itsekään. Näin koen itse ja samaa ovat sanoneet muutkin. En yhtään ihmettele, että sukututkimus on niin suosittua.

demeter kirjoitti:

No sä olet (tiettävästi) vielä nuori, Meriläinen. Mun räkningin mukaan kiinnostus sukuun alkaa viidenkympin paremmalla puolella - jos alkaa. Kaukaisten sukulaisten tapaaminen on vähän niinkuin lapsuudenystävien tapaaminen - voi alkaa siitä mihin jäi kauan sitten tai tutustua ihan uudelta pohjalta, tuttuina kuitenkin. Ihan juhlaa on, kun joku kertoo vaikkapa omista vanhemmista sellaista, mitä ei tiennyt itsekään. Näin koen itse ja samaa ovat sanoneet muutkin. En yhtään ihmettele, että sukututkimus on niin suosittua.

Lue lisää

Itse asiassa, äidin puolelta on hänen isänsä suvusta tehty jo kirjakin.
Äidin äidin sukua olen sillai pikkasen tutkinut, hänen enojensa elämää.
Ja Vaasan suuntaa kiinnostais muutamaa juttua mennä pähkäilemään.
Mutta kun meidän suku ei ole sukurakasta, ei ollenkaan.

Isän suku on taas lähinnä niin kaukainen etten siihen ole innostunut, ainakaan vielä.
Sieltä ei sitten serkuksia olekaan kuin kaksi ja niitä en ole nähnyt edes kun pikkutyttönä. Eli sellainen kuihtuva haara on se.

Meriläinen kirjoitti:

Itse asiassa, äidin puolelta on hänen isänsä suvusta tehty jo kirjakin.
Äidin äidin sukua olen sillai pikkasen tutkinut, hänen enojensa elämää.
Ja Vaasan suuntaa kiinnostais muutamaa juttua mennä pähkäilemään.
Mutta kun meidän suku ei ole sukurakasta, ei ollenkaan.

Isän suku on taas lähinnä niin kaukainen etten siihen ole innostunut, ainakaan vielä.
Sieltä ei sitten serkuksia olekaan kuin kaksi ja niitä en ole nähnyt edes kun pikkutyttönä. Eli sellainen kuihtuva haara on se.

Lue lisää

En tiedä onko meidänkään suku varsinaisesti sukurakasta, veri vetää kuitenkin sen verran, että haluaa nähdä "omiaan". Olin itse asiassa aika yllättynyt, että meidänkin sukutapaamisiin tuli väkeä ja että tahtovat jatkaakin yhteydenpitoa, ainakin jotkut heistä.
Minun tuntemani sukututkijatkaan eivät ole varsinaisesti sukurakkaita, pikemminkin päin vastoin. Ehkä he siitä syystä kääntyvätkin "vainajien puoleen" . Jos ei tunne kuuluvansa lähisukuun, voi nähdä itsensä isomman kokonaisuuden osana. Kyllä sekin identiteettiä vahvistaa, nähdäkseni.

Jossain määrin, ei kokonaan. Lähtökohdat ovat jo erilaiset, koti, ympäristö, sattumakin.
Mutta, kuka saa lahjakseen ahkeruuden, kelle kyljen kääntely sohvalla on mieluisinta harrastetta. Voiko siihen itse vaikuttaa? Voipa tietenkin ottaa taas siitä niskasta kiinni, ja ryhdistäytyä.
Helpompaa on kuitenkin jo luonnostaan ahkeralle.

Ihan sama, minusta, kun taivastellaan lihavia. En usko kenenkään haluavan olla lihava, saati laiska, mutta kun kuitenkin....

Vähän naurattaa sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, läheltä seuranneena. Miehen tulevalle elämälle on sangen tärkeää, millaisen vaimon hän sattuu naimaan.
Siitä on paljon kiinni. Siinä kannattaisi osata olla oikea kultaseppä.
.

lejanna kirjoitti:

Jossain määrin, ei kokonaan. Lähtökohdat ovat jo erilaiset, koti, ympäristö, sattumakin.
Mutta, kuka saa lahjakseen ahkeruuden, kelle kyljen kääntely sohvalla on mieluisinta harrastetta. Voiko siihen itse vaikuttaa? Voipa tietenkin ottaa taas siitä niskasta kiinni, ja ryhdistäytyä.
Helpompaa on kuitenkin jo luonnostaan ahkeralle.

Ihan sama, minusta, kun taivastellaan lihavia. En usko kenenkään haluavan olla lihava, saati laiska, mutta kun kuitenkin....

Vähän naurattaa sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, läheltä seuranneena. Miehen tulevalle elämälle on sangen tärkeää, millaisen vaimon hän sattuu naimaan.
Siitä on paljon kiinni. Siinä kannattaisi osata olla oikea kultaseppä.
.

Lue lisää

Nyt sinä masensit minut kokonaan.
Ihmissuhdealoitusko tämä olikin?

Noh, menköön sitten puille paljaille.
H.

Meillä on käynyt yhtä hyvä mäihä, niin sain minäkin, maailman parhaan, minulle.
Siinä ei geenejä ajateltu.
.

Emmää ny ihan noinkaan ajattelisi, mutta mistäpä minä voin mennä vannomaan.
Eikö nyt kuitenkin luonnekin ole saatu syntyessään. Niinhän ne kertoo, lapselliset, että toinen lapsi on ollut niin helppo, ja toinen, sisaruksensa, oikea uppiniska?

En oikein saa sanomastasi juonen päästä kiinni. Sanot, että ulkoapäin, mutta kuitenkin perittyä?

En tainnut tajuta, anna anteeksi maalaisuuteni, huomenna matkustan kaupunkiin.:))
.

lejanna kirjoitti:

Emmää ny ihan noinkaan ajattelisi, mutta mistäpä minä voin mennä vannomaan.
Eikö nyt kuitenkin luonnekin ole saatu syntyessään. Niinhän ne kertoo, lapselliset, että toinen lapsi on ollut niin helppo, ja toinen, sisaruksensa, oikea uppiniska?

En oikein saa sanomastasi juonen päästä kiinni. Sanot, että ulkoapäin, mutta kuitenkin perittyä?

En tainnut tajuta, anna anteeksi maalaisuuteni, huomenna matkustan kaupunkiin.:))
.

Lue lisää

Luonne on saatu syntymässä, mutta ei se ihmisen itsensä tekemä ole, joten sekin tulee ulkoa, yksilön ulkopuolelta edellisiltä sukupolvilta. Lapset saavat erilaisen perimän, paitsi identtiset kaksoset, ja siksi lapset ovat erilaisia. Identtiset kaksosetkaan eivät saa täsmälleen samoja kokemuksia, ja sen vuoksi heidänkin kohtalonsa poikeavat toisistaan.

Tuo (Jocus*) hipoo kyllä minunkin ymmärrykseni rajoja, mutta katsotko sitten, ettei tahdonvoimaa voi kasvattaa itse ? Sehän vapauttaisi aikamoisesta vastuusta jos ajatellaan vaikka addikteja.

demeter kirjoitti:

Tuo (Jocus*) hipoo kyllä minunkin ymmärrykseni rajoja, mutta katsotko sitten, ettei tahdonvoimaa voi kasvattaa itse ? Sehän vapauttaisi aikamoisesta vastuusta jos ajatellaan vaikka addikteja.

Lue lisää

Tahdonvoiman kasvattaminen vaatii oman tahdon, ja sitähän meillä ei ole. Oma tahto voi olla vain sillä, joka on itse oman tahtonsa luonut; muuten "oma tahto" on ulkoa tullutta eikä siis omaa.

jocus* kirjoitti:

Luonne on saatu syntymässä, mutta ei se ihmisen itsensä tekemä ole, joten sekin tulee ulkoa, yksilön ulkopuolelta edellisiltä sukupolvilta. Lapset saavat erilaisen perimän, paitsi identtiset kaksoset, ja siksi lapset ovat erilaisia. Identtiset kaksosetkaan eivät saa täsmälleen samoja kokemuksia, ja sen vuoksi heidänkin kohtalonsa poikeavat toisistaan.

Lue lisää

Jepulis, nyt alkoi jo aivoissani Lyyti kirjoittamaan. Niinhän se on.
Minäkin tunnen, ja osin tiedänkin, että omassa luonteessani on paljon isoäitini luonnetta, samoin kuin muissakin tavoissani.
Osin, sääli. :))
.

jocus* kirjoitti:

Tahdonvoiman kasvattaminen vaatii oman tahdon, ja sitähän meillä ei ole. Oma tahto voi olla vain sillä, joka on itse oman tahtonsa luonut; muuten "oma tahto" on ulkoa tullutta eikä siis omaa.

Lue lisää

Olen aina ollut määrätietoinen. Jo pienenä tyttönä äitini oli vaikeuksissa päättäväisyyteni takia. (voimakas oma tahto)

Näin alkoi eräs tarinani palstalla.

Sain kommentteja.

"Alle kouluikäiselle pitäisi vanhempien sanoa kaapin paikka."
"Siinä iässähän ihmistä kasvatetaan, yleensä."
"niinpäs sen korppiksesta tänäkin päivänä sitten hyvin huomaa."

Minun kaltaiset nuoret kapinalliset ovat usein luovia persoonia, joista kehittyy päätä seinään iskemällä oman tiensä kulkijoita eli oman onnensa seppiä. Periaatteena valinnat teen itse ja vastaan valintojeni seurauksista.


Näiden kommentoijien oma tahto on lapsena lannistettu.

jocus* kirjoitti:

Tahdonvoiman kasvattaminen vaatii oman tahdon, ja sitähän meillä ei ole. Oma tahto voi olla vain sillä, joka on itse oman tahtonsa luonut; muuten "oma tahto" on ulkoa tullutta eikä siis omaa.

Lue lisää

Mulle taitais olla ihan sama, mistä tahtoni on peräisin, kunhan sitä vain olisi riittävästi ja käyttäisin sitä rakentavasti. Sekään ei paljon haittaisi, vaikka toteuttaisin vahingossa jotain muuta kuin omaa käsikirjoitustani, ellei se nyt aiheuttaisi muille vahinkoa.

Siis miten ihminen voi nyt luoda oman tahtonsa , siis "puhtaan", ei ohjelmoidun tahdon ?

Korppis* kirjoitti:

Olen aina ollut määrätietoinen. Jo pienenä tyttönä äitini oli vaikeuksissa päättäväisyyteni takia. (voimakas oma tahto)

Näin alkoi eräs tarinani palstalla.

Sain kommentteja.

"Alle kouluikäiselle pitäisi vanhempien sanoa kaapin paikka."
"Siinä iässähän ihmistä kasvatetaan, yleensä."
"niinpäs sen korppiksesta tänäkin päivänä sitten hyvin huomaa."

Minun kaltaiset nuoret kapinalliset ovat usein luovia persoonia, joista kehittyy päätä seinään iskemällä oman tiensä kulkijoita eli oman onnensa seppiä. Periaatteena valinnat teen itse ja vastaan valintojeni seurauksista.


Näiden kommentoijien oma tahto on lapsena lannistettu.

Lue lisää

Toi oli hyvä veto, Korppis. Kai lapsen kasvatus tuolta osin on melkoista tasa-painottelua, mutta jos vanhempi antaa kaikessa periksi ei sekään ole hyvä. Lapsi saa valtaa, jota se ei kykene käyttämään.

Kapinalliset voivat tosiaan olla luovia taiteilijoita, mutta myös häiriintyneitä persoonallisuuksia, jopa kriminaaleja. Kaikki eivät osaa käyttää luovuuttaan rakentavasti, sen vuoksi kai useimmat meistä ovat tarvinneet, ja tarvitsevat
edelleen suojaavia rajoja.

demeter kirjoitti:

Toi oli hyvä veto, Korppis. Kai lapsen kasvatus tuolta osin on melkoista tasa-painottelua, mutta jos vanhempi antaa kaikessa periksi ei sekään ole hyvä. Lapsi saa valtaa, jota se ei kykene käyttämään.

Kapinalliset voivat tosiaan olla luovia taiteilijoita, mutta myös häiriintyneitä persoonallisuuksia, jopa kriminaaleja. Kaikki eivät osaa käyttää luovuuttaan rakentavasti, sen vuoksi kai useimmat meistä ovat tarvinneet, ja tarvitsevat
edelleen suojaavia rajoja.

Lue lisää

Itsekeskeisenä puutun keskinäiseen keskusteluunne.
Miten ihmisiä on kasvatettu? Minä en muista, että minua olisi koskaan mitenkään kasvatettu. Olen kai saanut elää kuin pellossa. Onnekseni en ihan tullut rikkaruohoksi.

Miten kasvatettu, piiskattu, moitittu, syötetty kanankakkaa, Substralia?
Kaipa olin "helppo" lapsi, joka ei kaivannut erityistä huomiota.

Ihmisen luovuutta eivät vanhemmat voi millään kasvatuksella lannistaa.
Silloin se luovuus on ollut niin niukkaa, ettei siitä olisi mihinkään ollutkaan.
.

demeter kirjoitti:

Toi oli hyvä veto, Korppis. Kai lapsen kasvatus tuolta osin on melkoista tasa-painottelua, mutta jos vanhempi antaa kaikessa periksi ei sekään ole hyvä. Lapsi saa valtaa, jota se ei kykene käyttämään.

Kapinalliset voivat tosiaan olla luovia taiteilijoita, mutta myös häiriintyneitä persoonallisuuksia, jopa kriminaaleja. Kaikki eivät osaa käyttää luovuuttaan rakentavasti, sen vuoksi kai useimmat meistä ovat tarvinneet, ja tarvitsevat
edelleen suojaavia rajoja.

Lue lisää

Niin puhuin vain itsestäni ja kuuskymppiä on jo mittarissani enkä ole riminaali eivätkä lapsenikaan vaikka samaa kasvatusperiaatetta olen heihinkin käyttänyt minkä kotoa sain. Luovia tuli lapsistanikin.

Minulla oli suojaavat rajat kotona, sain perustarpeet ja pientä extraa kylkijäisenä. Luonteeni oli täysin erilainen kuin muiden sisarusteni. Olin vaativa jo vauvankorissa, kertoi äitini ; DD

lejanna kirjoitti:

Itsekeskeisenä puutun keskinäiseen keskusteluunne.
Miten ihmisiä on kasvatettu? Minä en muista, että minua olisi koskaan mitenkään kasvatettu. Olen kai saanut elää kuin pellossa. Onnekseni en ihan tullut rikkaruohoksi.

Miten kasvatettu, piiskattu, moitittu, syötetty kanankakkaa, Substralia?
Kaipa olin "helppo" lapsi, joka ei kaivannut erityistä huomiota.

Ihmisen luovuutta eivät vanhemmat voi millään kasvatuksella lannistaa.
Silloin se luovuus on ollut niin niukkaa, ettei siitä olisi mihinkään ollutkaan.
.

Lue lisää

Sitähän tässä aina toivookin, että mahdollisimman moni "puuttuisi" keskusteluun, lejanna.
Samanlainen "kasvatus" oli minullakin, liekö se ollut ihan yleistä meidän lapsuudessa, että lapsen"annettiin kasvaa". Harrastukset olivat täysin omaehtoisia ja muistan, että kun kotipaikkakunnalleni perustettiin partio, en ollenkaan tajunnut sen merkitystä. Miksi joku aikuinen tule meitä ohjaamaan, eihän meillä tekemisen puutetta ollut ?

Tuosta viimeisen kappaleesi ajatuksista olen täsmälleen samaa mieltä.

demeter kirjoitti:

Sitähän tässä aina toivookin, että mahdollisimman moni "puuttuisi" keskusteluun, lejanna.
Samanlainen "kasvatus" oli minullakin, liekö se ollut ihan yleistä meidän lapsuudessa, että lapsen"annettiin kasvaa". Harrastukset olivat täysin omaehtoisia ja muistan, että kun kotipaikkakunnalleni perustettiin partio, en ollenkaan tajunnut sen merkitystä. Miksi joku aikuinen tule meitä ohjaamaan, eihän meillä tekemisen puutetta ollut ?

Tuosta viimeisen kappaleesi ajatuksista olen täsmälleen samaa mieltä.

Lue lisää

Ihan sama juttu, joskus on tuntunut, tosin, olinko koskaan lapsi. :))

Muistan kerran, että minua "kasvatettiin". Oli talvi, pakkasta kai 100 astetta. Minä olin luistelemassa yhden kaverini kanssa, taisimme olla ainoita koko luistinkentällä.
Isäni tuli huolestuneena hakemaan minua, olinko jo ihan jäätynyt kenttään kiinni. Silloin minulle annettiin sanallista piiskaa. Koskaan en kodissamme koivuniemen herraa nähnyt, kuten joillakin oli.

Olin ainoa lapsi, ehkä se tekee ihmisestä, joistakin ainakin, itsenäisen ja vähemmän lapsekkaan. Tulikohan tyhmästi sanottua?
.

lejanna kirjoitti:

Ihan sama juttu, joskus on tuntunut, tosin, olinko koskaan lapsi. :))

Muistan kerran, että minua "kasvatettiin". Oli talvi, pakkasta kai 100 astetta. Minä olin luistelemassa yhden kaverini kanssa, taisimme olla ainoita koko luistinkentällä.
Isäni tuli huolestuneena hakemaan minua, olinko jo ihan jäätynyt kenttään kiinni. Silloin minulle annettiin sanallista piiskaa. Koskaan en kodissamme koivuniemen herraa nähnyt, kuten joillakin oli.

Olin ainoa lapsi, ehkä se tekee ihmisestä, joistakin ainakin, itsenäisen ja vähemmän lapsekkaan. Tulikohan tyhmästi sanottua?
.

Lue lisää

Minun lapsuudenystäväni oli myös ainoa lapsi ja sillä tavoin isätön, että vanhempien liitto hajosi varhain, eikä hänen isäänsä nähty koskaan.

Tämä ystävä oli tavattoman itsenäinen ja on yhä. Itse olin nuorin kuudesta, enkä ollenkaan niin reipas ja aloitteellinen kuin hän oli/on.

Sanotaan, että iso perhe hioo särmiä. Ei meillä ainakaan, pikemmin taistelu elintilasta lisäsi niitä. Vasta vanhoilla päivillämme olemme lähtentyneet, mutta veljillä iskee vieläkin helposti kilpailuvaihde päälle.

Meilläkään ei koettu ruumiillista kuritusta. Eräs ystäväni kertoi, että hän sai piiskaa vielä 16-vuotiaana ! Hyvä ihminen hänestä silti tuli, mutta olisi voinut käydä toisinkin...

Tämä vastaus oli siis lejannalle.

demeter kirjoitti:

Mulle taitais olla ihan sama, mistä tahtoni on peräisin, kunhan sitä vain olisi riittävästi ja käyttäisin sitä rakentavasti. Sekään ei paljon haittaisi, vaikka toteuttaisin vahingossa jotain muuta kuin omaa käsikirjoitustani, ellei se nyt aiheuttaisi muille vahinkoa.

Siis miten ihminen voi nyt luoda oman tahtonsa , siis "puhtaan", ei ohjelmoidun tahdon ?

Lue lisää

Yksinkertaista oma tahto kasvaa ja kehittyy olemalla oma itsensä. Paskat sellaisille väiteille, jotka eivät sovi omaan käsikirjoitukseen. Siitähän eivät kaikki pidä ja hajontaa tapahtuu koko elämän ajan, mutta ne jotka pitävät pysyvät rinnalla, ne jotka eivät luikkivat pois.

Nyt rinnallani kulkee mies, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen eikä halua muuttaa minua, mutta hänkin on mies jota ei koskaan alisteta toisen tahdon alle.

Kunnioitan ja arvostan vertaisiani.

Korppis* kirjoitti:

Olen aina ollut määrätietoinen. Jo pienenä tyttönä äitini oli vaikeuksissa päättäväisyyteni takia. (voimakas oma tahto)

Näin alkoi eräs tarinani palstalla.

Sain kommentteja.

"Alle kouluikäiselle pitäisi vanhempien sanoa kaapin paikka."
"Siinä iässähän ihmistä kasvatetaan, yleensä."
"niinpäs sen korppiksesta tänäkin päivänä sitten hyvin huomaa."

Minun kaltaiset nuoret kapinalliset ovat usein luovia persoonia, joista kehittyy päätä seinään iskemällä oman tiensä kulkijoita eli oman onnensa seppiä. Periaatteena valinnat teen itse ja vastaan valintojeni seurauksista.


Näiden kommentoijien oma tahto on lapsena lannistettu.

Lue lisää

Määrätietoisuus on luonteenpiirre, joka ihmisellä on perintötekijöissään, ja se voi vahvistua kokemusten kautta. Toinen on määrätietoisempi kuin toinen, mutta kukaan ei määrätietoisuuttaan luo itse. Sama koskee luovuutta. Niin luovaa ihmistä ei olekaan, että hän voisi siitä(kään) kyvystään ottaa ansiota itselleen.

Et ole yhtään enempää oman onnesi seppä kuin kukaan muukaan. Kenenkään omaa tahtoa ei voida alistaa, kun ihmisellä ei voi olla omaa tahtoa. Se on koko keskustelun ydinkysymys.

demeter kirjoitti:

Mulle taitais olla ihan sama, mistä tahtoni on peräisin, kunhan sitä vain olisi riittävästi ja käyttäisin sitä rakentavasti. Sekään ei paljon haittaisi, vaikka toteuttaisin vahingossa jotain muuta kuin omaa käsikirjoitustani, ellei se nyt aiheuttaisi muille vahinkoa.

Siis miten ihminen voi nyt luoda oman tahtonsa , siis "puhtaan", ei ohjelmoidun tahdon ?

Lue lisää

Niinpä, ei tietysti mitenkään. Ihminen elää siinä hurskaassa kuvitelmassa, että päättää itse asioistaan, mutta sitä vaihtoehtoa meille vain ei ole annettu.

korpikirjailija kirjoitti:

Yksinkertaista oma tahto kasvaa ja kehittyy olemalla oma itsensä. Paskat sellaisille väiteille, jotka eivät sovi omaan käsikirjoitukseen. Siitähän eivät kaikki pidä ja hajontaa tapahtuu koko elämän ajan, mutta ne jotka pitävät pysyvät rinnalla, ne jotka eivät luikkivat pois.

Nyt rinnallani kulkee mies, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen eikä halua muuttaa minua, mutta hänkin on mies jota ei koskaan alisteta toisen tahdon alle.

Kunnioitan ja arvostan vertaisiani.

Lue lisää

Tyypillinen kehäpäätelmä. Kuinka ihminen voi olla oma itsensä ilman omaa tahtoa? Kerro minulle, missä elämänvaiheessa ihmiselle annetaan mahdollisuus luoda itse oma tahtonsa. Ja jos annetaan, kuka antaa? Jos annetaan tai jos syntyy, ei se ole oma tahto, kun sitä ei ihminen itse ole synnyttänyt. Ei se ole "omaa tahtoa", minkä on saanut; vain se voi olla omaa, minkä itse on tehnyt.

jocus* kirjoitti:

Määrätietoisuus on luonteenpiirre, joka ihmisellä on perintötekijöissään, ja se voi vahvistua kokemusten kautta. Toinen on määrätietoisempi kuin toinen, mutta kukaan ei määrätietoisuuttaan luo itse. Sama koskee luovuutta. Niin luovaa ihmistä ei olekaan, että hän voisi siitä(kään) kyvystään ottaa ansiota itselleen.

Et ole yhtään enempää oman onnesi seppä kuin kukaan muukaan. Kenenkään omaa tahtoa ei voida alistaa, kun ihmisellä ei voi olla omaa tahtoa. Se on koko keskustelun ydinkysymys.

Lue lisää

Oma tahto jos sitä ei ole sitä ei ole. Luovuus kulkee geeneissä ja jos sitä ei ole sitä ei ole. Luovuus otollisissa olosuhteissa ja hyvässä kasvuilmapiirissä alkaa kukoistamaan kuten esim. kukat, vilja ja vihannekset.

Silleesi luonnollisesti ei teoreettisesti. Teoriat ovat teorioita itse voin vain kertoa itsestäni koekaniinina kuuden kymmenen vuoden kokemuksella. Otoksia erilaisista ressinsietokyvyn koettelemuksista on useita.

Miten on kuinka oma tahtosi kasvoi ja kehittyi? Oliko vanhemmillasi mitään tekemistä sen asian kanssa, että sinusta kehittyi vahva valistaja.

korpikirjailija kirjoitti:

Yksinkertaista oma tahto kasvaa ja kehittyy olemalla oma itsensä. Paskat sellaisille väiteille, jotka eivät sovi omaan käsikirjoitukseen. Siitähän eivät kaikki pidä ja hajontaa tapahtuu koko elämän ajan, mutta ne jotka pitävät pysyvät rinnalla, ne jotka eivät luikkivat pois.

Nyt rinnallani kulkee mies, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen eikä halua muuttaa minua, mutta hänkin on mies jota ei koskaan alisteta toisen tahdon alle.

Kunnioitan ja arvostan vertaisiani.

Lue lisää

Ihmisen sisintä olemusta eivät muut voi alentaa, eivät voi sitä poistaa.

Onnesi on moninkertainen. Olet päihittänyt pahan sairauden, ja saat olla kera rakkaasi, vertaisesi.

Samoin minäkin tunnen, puolison on oltava kunnioitettava, aivoponnistelu on parasta painia maailmassa.
En tiedä, tosiaan, miten olen niin siunattu, että hänet miehekseni sain.
Tosin, muistan, sen pi**urallin silmäyksen, se on jäänyt, ja jää, aina takaraivoon.
.

korpikirjailija kirjoitti:

Oma tahto jos sitä ei ole sitä ei ole. Luovuus kulkee geeneissä ja jos sitä ei ole sitä ei ole. Luovuus otollisissa olosuhteissa ja hyvässä kasvuilmapiirissä alkaa kukoistamaan kuten esim. kukat, vilja ja vihannekset.

Silleesi luonnollisesti ei teoreettisesti. Teoriat ovat teorioita itse voin vain kertoa itsestäni koekaniinina kuuden kymmenen vuoden kokemuksella. Otoksia erilaisista ressinsietokyvyn koettelemuksista on useita.

Miten on kuinka oma tahtosi kasvoi ja kehittyi? Oliko vanhemmillasi mitään tekemistä sen asian kanssa, että sinusta kehittyi vahva valistaja.

Lue lisää

Tuo mitä sanoit luovuudesta, on itsestään selvää. Omaa tahtoa ei ihmisellä yksinkertaisesti ole. Ei kenelläkään.

Minä henkilönä en ole keskustelun aiheena.

jocus* kirjoitti:

Tuo mitä sanoit luovuudesta, on itsestään selvää. Omaa tahtoa ei ihmisellä yksinkertaisesti ole. Ei kenelläkään.

Minä henkilönä en ole keskustelun aiheena.

Ymmärrän, käytät muiden luomia ja muilta oppimiasi teorioita, joille sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemuspohjaa. Omakohtaiset kokemuksesi eivät tue teoriaaai ja et pysty niitä tunnistamaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Ymmärrän, käytät muiden luomia ja muilta oppimiasi teorioita, joille sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemuspohjaa. Omakohtaiset kokemuksesi eivät tue teoriaaai ja et pysty niitä tunnistamaan.

Lue lisää

Korppis jaksaa inttää ellei toinen ymmärrä vaieta, nakrattaa taas nämä viisastelut. Syntymän jälkeen sinut opetetaan kotona sisäsiistiksi, koulut, työt koko yhteiskunta sanelee miten saat toimia, siinä ei kysytä omaa tahtoa teet vain niinkuin määrätty on.
Tässä kokonaisuudessa ei ole sijaa minä minä ihmisille. Elleivät ole sitten tosi varakkaita, muuten se ei onnistu.Oma planeetta näille tietäville.

korpikirjailija kirjoitti:

Ymmärrän, käytät muiden luomia ja muilta oppimiasi teorioita, joille sinulla ei ole mitään omakohtaista kokemuspohjaa. Omakohtaiset kokemuksesi eivät tue teoriaaai ja et pysty niitä tunnistamaan.

Lue lisää

Kerropa kun tiedät, mistä olen ajatukseni lainannut. Minä en sitä tiedä. Jos joku muu on samoin ajatellut ennen minua - niin kuin on satavarmasti ajatellutkin -, se ei vähennä ajatusteni loogisuutta. Luovuutta on muukin kuin kuvan tekeminen.


Lainaa sinäkin joku minun ajatukseni kumoava teesi, jos sellaista ei satu päähäsi pälkähtämään.

jocus* kirjoitti:

Kerropa kun tiedät, mistä olen ajatukseni lainannut. Minä en sitä tiedä. Jos joku muu on samoin ajatellut ennen minua - niin kuin on satavarmasti ajatellutkin -, se ei vähennä ajatusteni loogisuutta. Luovuutta on muukin kuin kuvan tekeminen.


Lainaa sinäkin joku minun ajatukseni kumoava teesi, jos sellaista ei satu päähäsi pälkähtämään.

Lue lisää

Ei minulla ole tarvetta kumota mitään haluaisin vain henkilökohtaisia kokemuksia asioita ei teorioita.

Katsoin eilen illalla teemalta historia dokkaria venäjän vallankumouksen ajoilta. Olin lukenut Hollannissa ollessani Nikolain II elämänkerran.

Leninilläkin oli teorioita, jotka eivät menneet hänen tahtonsa mukaan, oma tahto petti ja turhautuneisuus ideologian loistoon sai hänet tekemään pahoja tekoja.. jaa.. se oma tahto se joko pitää tai ei. Järki johdattelee oma tahtoa antaa käskyt joko hyvät tai pahat esim. Hitler.

nakrattaa,, kirjoitti:

Korppis jaksaa inttää ellei toinen ymmärrä vaieta, nakrattaa taas nämä viisastelut. Syntymän jälkeen sinut opetetaan kotona sisäsiistiksi, koulut, työt koko yhteiskunta sanelee miten saat toimia, siinä ei kysytä omaa tahtoa teet vain niinkuin määrätty on.
Tässä kokonaisuudessa ei ole sijaa minä minä ihmisille. Elleivät ole sitten tosi varakkaita, muuten se ei onnistu.Oma planeetta näille tietäville.

Lue lisää

Ymmärrän sinulle kävi kehnosti kuten kerroit, shit happened ;DDD

korpikirjailija kirjoitti:

Ymmärrän sinulle kävi kehnosti kuten kerroit, shit happened ;DDD

Luulotautisi saa sinut vaikuttamaan todella tyhmäksi. Keneksi minua luulet, akka paha? Älä sinä leiki viisasta kun et sitä ole.

jocus* kirjoitti:

Niinpä, ei tietysti mitenkään. Ihminen elää siinä hurskaassa kuvitelmassa, että päättää itse asioistaan, mutta sitä vaihtoehtoa meille vain ei ole annettu.

Tuotahan Pentti Saarikoskikin väitti, Jocus*, ettei ihminen ole oman elämänsä valtias.. En vihjaa, että plagioisit Saarikoskea, enkä pysty ajatusta kumoamaan.
Sattuman leikkiäkö kaikki sitten on ? Onko voimakastahtoisuus luonteenpiirteenä sitten pelkkää itsepetosta ?

korpikirjailija kirjoitti:

Yksinkertaista oma tahto kasvaa ja kehittyy olemalla oma itsensä. Paskat sellaisille väiteille, jotka eivät sovi omaan käsikirjoitukseen. Siitähän eivät kaikki pidä ja hajontaa tapahtuu koko elämän ajan, mutta ne jotka pitävät pysyvät rinnalla, ne jotka eivät luikkivat pois.

Nyt rinnallani kulkee mies, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen eikä halua muuttaa minua, mutta hänkin on mies jota ei koskaan alisteta toisen tahdon alle.

Kunnioitan ja arvostan vertaisiani.

Lue lisää

Se, että joskus poikkean tietoisestikin omasta käsikirjoituksestani johtuu siitä, että katson kokonaisuutta, arivoin, mikä sen kannalta on mielestäni hyväksi.
Uskon sinun tekevän sanoin, Korppis, olethan äiti ja puoliso ja osallinen
monissa muissakin kuvioissa.

demeter kirjoitti:

Tuotahan Pentti Saarikoskikin väitti, Jocus*, ettei ihminen ole oman elämänsä valtias.. En vihjaa, että plagioisit Saarikoskea, enkä pysty ajatusta kumoamaan.
Sattuman leikkiäkö kaikki sitten on ? Onko voimakastahtoisuus luonteenpiirteenä sitten pelkkää itsepetosta ?

Lue lisää

Moni muu on samaa mieltä, mm. uskovaiset. Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, siitä seuraa vääjäämättä, että ihmisen kohtalo on ennalta määrätty.

Vahvatahtoisuus on vain positiiviseksi käännettyä itsepäisyyttä. Määrittely kertoo tietyntyyppisestä ihmisestä, mutta ei kerro mitään siitä, kuinka paljon voimakastahtoisella ihmisellä todella on mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiinsä. Muiden elämää ja omaansakin hän määräilee, mutta täsmälleen sen mukaan, kuinka hän on ohjelmoitunut määräilemään.

Olen yrittänyt perustaa käsitykseni tosiasioihin, mutta joskus on helpompi uskoa mukava valhe kuin ikävä totuus. (Siihen perustuvat pitkälti luullakseni uskonnot.) Kukapa haluaisi elää marionettina!

jocus* kirjoitti:

Moni muu on samaa mieltä, mm. uskovaiset. Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, siitä seuraa vääjäämättä, että ihmisen kohtalo on ennalta määrätty.

Vahvatahtoisuus on vain positiiviseksi käännettyä itsepäisyyttä. Määrittely kertoo tietyntyyppisestä ihmisestä, mutta ei kerro mitään siitä, kuinka paljon voimakastahtoisella ihmisellä todella on mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiinsä. Muiden elämää ja omaansakin hän määräilee, mutta täsmälleen sen mukaan, kuinka hän on ohjelmoitunut määräilemään.

Olen yrittänyt perustaa käsitykseni tosiasioihin, mutta joskus on helpompi uskoa mukava valhe kuin ikävä totuus. (Siihen perustuvat pitkälti luullakseni uskonnot.) Kukapa haluaisi elää marionettina!

Lue lisää

Ai että tyhjät tynnyrit kolisevat parhaiten ? Kyllä minäkin olisin taipuvainen uskomaan, että voimakastahtoisuus on eräs itsekeskeisyyden laji (arvottamatta sitä mitenkään negatiivisesti). Voihan siitä joskus seurata hyvääkin ja onhan se jo aika yleisesti hyväksytty ajatus, että kun "rakastat" itseäsi rakastat myös muita.
Minulle tuo kuulostaa vähän samanlaiselta kuin kokoomuksen ajatus siitä, että kun talous kasvaa, myös vähäosaiset hyötyvät. Jätetään mainitsematta että jotkut hyötyvät paljon, toiset tuskin mitään.

Tuota en osaa kyllä mieltää noin pitkälle, että voimakastahtoinen ihminen määräilisi omaa ja toisten elämää sen mukaan miten on ohjelmoitu.
Minusta ihminen toimii sen käsityksen pohjalta, mikä hänellä on itsestään. Ehkä me tarkoitetaan samaa. Siis jos voimakastahtoisella on se käsitys, että hän on voimakastahtoinen, hän ei koskaan aseta tuota käsitystä kyseenalaiseksi, eikä huomaa niitä viestejä, jotka osoittaavat muuta, vaan kulkee ikäänkuin laput silmillä, mutta saa ainakin omassa mielessään aikaan paljon. Tätäkö tarkoitit ?
Minkähän vuoksi voimakastahtoisuutta sitten pidetään hyvänä ominaisuutena , jos aikaansaannoksetkaan eivät välttämättä ole kaksisia, ainakaan kokonaisuuden kannalta ?

Tämä vastaus olis siis Jocus* ille.

demeter kirjoitti:

Ai että tyhjät tynnyrit kolisevat parhaiten ? Kyllä minäkin olisin taipuvainen uskomaan, että voimakastahtoisuus on eräs itsekeskeisyyden laji (arvottamatta sitä mitenkään negatiivisesti). Voihan siitä joskus seurata hyvääkin ja onhan se jo aika yleisesti hyväksytty ajatus, että kun "rakastat" itseäsi rakastat myös muita.
Minulle tuo kuulostaa vähän samanlaiselta kuin kokoomuksen ajatus siitä, että kun talous kasvaa, myös vähäosaiset hyötyvät. Jätetään mainitsematta että jotkut hyötyvät paljon, toiset tuskin mitään.

Tuota en osaa kyllä mieltää noin pitkälle, että voimakastahtoinen ihminen määräilisi omaa ja toisten elämää sen mukaan miten on ohjelmoitu.
Minusta ihminen toimii sen käsityksen pohjalta, mikä hänellä on itsestään. Ehkä me tarkoitetaan samaa. Siis jos voimakastahtoisella on se käsitys, että hän on voimakastahtoinen, hän ei koskaan aseta tuota käsitystä kyseenalaiseksi, eikä huomaa niitä viestejä, jotka osoittaavat muuta, vaan kulkee ikäänkuin laput silmillä, mutta saa ainakin omassa mielessään aikaan paljon. Tätäkö tarkoitit ?
Minkähän vuoksi voimakastahtoisuutta sitten pidetään hyvänä ominaisuutena , jos aikaansaannoksetkaan eivät välttämättä ole kaksisia, ainakaan kokonaisuuden kannalta ?

Tämä vastaus olis siis Jocus* ille.

Lue lisää

Ei ohjelmoitu vaan ohjelmoitunut, ei määrätty vaan määräytynyt - perimänsä ja ympäristönsä summana. Avain on "oma tahto". Jos ihmisellä ei ole eläessään tilaisuutta vaikuttaa oman tahdon syntymiseen, kaikki hänen muutkin ominaisuutensa on saatu ilman omaa ansiota. Myös määrätietoisuus tai kuvitelma siitä.

jocus* kirjoitti:

Tyypillinen kehäpäätelmä. Kuinka ihminen voi olla oma itsensä ilman omaa tahtoa? Kerro minulle, missä elämänvaiheessa ihmiselle annetaan mahdollisuus luoda itse oma tahtonsa. Ja jos annetaan, kuka antaa? Jos annetaan tai jos syntyy, ei se ole oma tahto, kun sitä ei ihminen itse ole synnyttänyt. Ei se ole "omaa tahtoa", minkä on saanut; vain se voi olla omaa, minkä itse on tehnyt.

Lue lisää

Iltaa jocus!

Minulla oli mielenkiintoinen ilta keskustelun aiheena oli oma tahto. Mieheni valaisi minut teoriallesi. Ymmärrän nyt mitä tarkotat. Kaikki se mikä tulee ulkopuolelta aikaan saa tahdon tunteet. Maailman nykytilanne tuntuu sangen kiehtovalta teorian valossa kuka osaa parhaiten manipuloida se vie ja perässä tulevat vikisevät ; ) Media ja mainosteollisuus ovat tässä avain asemassa. He luovat tarpeet ja tahdommepa tai emme mukana mennään.

Löytää se sokeakin kana jyvän vaan se vaatii aikaa ja paneutumista asioihin ; )

Itse asiassa uskonnoissa on kyse samasta harhasta.

korpikirjailija kirjoitti:

Iltaa jocus!

Minulla oli mielenkiintoinen ilta keskustelun aiheena oli oma tahto. Mieheni valaisi minut teoriallesi. Ymmärrän nyt mitä tarkotat. Kaikki se mikä tulee ulkopuolelta aikaan saa tahdon tunteet. Maailman nykytilanne tuntuu sangen kiehtovalta teorian valossa kuka osaa parhaiten manipuloida se vie ja perässä tulevat vikisevät ; ) Media ja mainosteollisuus ovat tässä avain asemassa. He luovat tarpeet ja tahdommepa tai emme mukana mennään.

Löytää se sokeakin kana jyvän vaan se vaatii aikaa ja paneutumista asioihin ; )

Itse asiassa uskonnoissa on kyse samasta harhasta.

Lue lisää

Hyvä, Pekka!

En minä kehtoo joka vuosi peiliin katsoa, sama naama, kesät, talvet.
Tottahan se on, vanhemmiltaan lapset asenteensa oppivat, kuin myös ihmissuhteita.

Tuohon listaasi jatkaisin yhden asian.
Lapsella pitää olla turvallinen ja rauhaisa koti, tosin, sehän kyllä toteutuu jo tuolla, että vanhemmat rakastavat lastaan, jolloin myös toimivat lapsensa parhaaksi.

Joo ja jaa, samaa mieltä minäkin, jompsin ja kumpsin.
.

Hyvä henrii juuri noin ja jatkan kun rakastat itseäsi osaat itsekin rakastaa.

Olen kyllä kuullut tuosta henrjiin tekniikasta ja uskon, että se toimii. Vaan miten kauan ? Kyllä mua alkas tympiä tai sitten naurattaa...

Niinpä, nuorena ja terveenä on helppo kuvitella, että kaikki on kiinni vain itsestä.

Kyllähän sairauksiinkin suurin syy lienee geeneissä.
Läheltä seurasin pariskuntaa, vaimo eli elämänsä erittäin terveesti, mies, valtavasti ylipainoinen, joi ja pörnyytteli tupakkaa varmaan jo syntyessään. Niin vain ukkeli eli 20 vuotta kauemmin, kuin vaimonsa.
Se nyt oli vain yksi kertomus muiden joukossa, mutta ei kaikkeen, edes kaikkiin sairauksiin, todellakaan ihminen pysty vaikuttamaan.
.

Kerropa sinä k/k, järkimies kun olet, missä kohtaa minun logiikkani pettää.

jocus* kirjoitti:

Kerropa sinä k/k, järkimies kun olet, missä kohtaa minun logiikkani pettää.

Vastaan vaikka et minulta kysynytkään logiikkasi pettää koska olet fanaattinen. Vain sinä ja teoriasi ovat ainuat oikeat.

korpikirjailija kirjoitti:

Vastaan vaikka et minulta kysynytkään logiikkasi pettää koska olet fanaattinen. Vain sinä ja teoriasi ovat ainuat oikeat.

Mitä fanaattista on siinä, että kertoo omia ajatuksiaan? Minähän itse asiassa toivon, että joku osoittaa minun olevan väärässä. Että joku osoittaa minulle, missä kohdassa päättelyketjussani on katkos. Minä kun en sitä näe.

Se mitä minä olen, ei kuulu keskustelun piiriin. Vain se, mitä ajattelen. Sitä voisi pitää fanaattisuutena ja oikeassa olemisen tarpeena, että väittää kirjoittajan lainanneen ajatuksensa jostakin, mutta ei kykene kertomaan mistä, ja sitä, että käy kiinni kirjoittajan persoonaan, kun ei kykene perustelemaan väitteitään.

Väitteitä ei voi kumota kertomalla, millainen keskustelukumppani on. Tyhmä, ruma ja fanaattinenkin ihminenkin voi olla oikeassa.

jocus* kirjoitti:

Mitä fanaattista on siinä, että kertoo omia ajatuksiaan? Minähän itse asiassa toivon, että joku osoittaa minun olevan väärässä. Että joku osoittaa minulle, missä kohdassa päättelyketjussani on katkos. Minä kun en sitä näe.

Se mitä minä olen, ei kuulu keskustelun piiriin. Vain se, mitä ajattelen. Sitä voisi pitää fanaattisuutena ja oikeassa olemisen tarpeena, että väittää kirjoittajan lainanneen ajatuksensa jostakin, mutta ei kykene kertomaan mistä, ja sitä, että käy kiinni kirjoittajan persoonaan, kun ei kykene perustelemaan väitteitään.

Väitteitä ei voi kumota kertomalla, millainen keskustelukumppani on. Tyhmä, ruma ja fanaattinenkin ihminenkin voi olla oikeassa.

Lue lisää

Tuo minua jää aina askarruttamaan (Jocus*) : miten ihminen voi erottaa ajatukset persoonastaan ? Monet kirjoittajat vakuuttelevat täälläkin, ettei heitä kiinnosta ihmiset vaan mielipiteet. Ikäänkuin ne liitelisivät irrallaan niiden tuottajista.

Eli kun sanot, Jocus*, että se mitä olet, ei kuulu keskustelun piiriin, minusta se kuuluu. Sinähän siinä ajattettelet. Eri asia on sitten se, jos vastapuoli esittää sinusta väitteen joka on pelkkä oletus, epätosi, silloin keskustelu tietenkin menee väärille vesille.

jocus* kirjoitti:

Mitä fanaattista on siinä, että kertoo omia ajatuksiaan? Minähän itse asiassa toivon, että joku osoittaa minun olevan väärässä. Että joku osoittaa minulle, missä kohdassa päättelyketjussani on katkos. Minä kun en sitä näe.

Se mitä minä olen, ei kuulu keskustelun piiriin. Vain se, mitä ajattelen. Sitä voisi pitää fanaattisuutena ja oikeassa olemisen tarpeena, että väittää kirjoittajan lainanneen ajatuksensa jostakin, mutta ei kykene kertomaan mistä, ja sitä, että käy kiinni kirjoittajan persoonaan, kun ei kykene perustelemaan väitteitään.

Väitteitä ei voi kumota kertomalla, millainen keskustelukumppani on. Tyhmä, ruma ja fanaattinenkin ihminenkin voi olla oikeassa.

Lue lisää

Toi kometti "lainanneen ajatuksensa jostakin " oletko tullu ajatelleeksi että joillaki muillaki voi olla samanlaisia ajatuksia ? Kuten viimeset vaalit osoitti, suuri lauma ihmisiä ajatteli jokseenkin samoin kuin Soini.
Tämä oli vain sivu kommettini, ( en lukenu koko ketjua ) en tiedä mistä oli kysymys, juttusi vain pisti silmään.

demeter kirjoitti:

Tuo minua jää aina askarruttamaan (Jocus*) : miten ihminen voi erottaa ajatukset persoonastaan ? Monet kirjoittajat vakuuttelevat täälläkin, ettei heitä kiinnosta ihmiset vaan mielipiteet. Ikäänkuin ne liitelisivät irrallaan niiden tuottajista.

Eli kun sanot, Jocus*, että se mitä olet, ei kuulu keskustelun piiriin, minusta se kuuluu. Sinähän siinä ajattettelet. Eri asia on sitten se, jos vastapuoli esittää sinusta väitteen joka on pelkkä oletus, epätosi, silloin keskustelu tietenkin menee väärille vesille.

Lue lisää

Keskipäivää!

Sinä ajattelet samanlailla kuin itsekin ajattelen ; )) Emmekä ole tunteneet koskaan toisiamme emmekä ole pystyneet vaikuttamaan toistemme ajatusmaailmaan.

Meilla lienee samanlaisia elämän kokemuksia, jotka ovat kasvattaneet meistä vahvoja oman tahdon käyttäjiä. Ja kuten kirjoitit oma tahto ottaa huomioon myös toisen tahdon.

En voi ottaa voimakkaasti kantaa asioihin jos minulla ei ole konkreettista kokemusta käsiteltävästä aiheesta ja ajatukseNI tulevat todellakin omasta päästäni ei kenekään muun.

Tähän väliin huvituin kun tuli mieleen kommentti, jonka meeri antoi tuolla runoja käsittelevässä ketjussa, että hän ei lue runoja, jotka on omasta päästä kirjoitettuja.

Mielipiteen peräänantamattomuus on omaa tahtoa olla kumoamaton. Pyyntö oman tahdon teorian kumoamiseen ei onnistu ainakaan minulta. Oma tahtoni ei kykene ja olenhan itse vahvasti erimieltä oman tahdon olemassa olosta.

Henkilökohtaisuuksiin mennään kun oman tahdon määritelmät
eivät ole samansuuntaisia vastapuolen kanssa.

Oman tahto niin minulla sitä on vaikka muille jakaa ; ))

demeter kirjoitti:

Tuo minua jää aina askarruttamaan (Jocus*) : miten ihminen voi erottaa ajatukset persoonastaan ? Monet kirjoittajat vakuuttelevat täälläkin, ettei heitä kiinnosta ihmiset vaan mielipiteet. Ikäänkuin ne liitelisivät irrallaan niiden tuottajista.

Eli kun sanot, Jocus*, että se mitä olet, ei kuulu keskustelun piiriin, minusta se kuuluu. Sinähän siinä ajattettelet. Eri asia on sitten se, jos vastapuoli esittää sinusta väitteen joka on pelkkä oletus, epätosi, silloin keskustelu tietenkin menee väärille vesille.

Lue lisää

Ajatukset lähtevät ihmisestä itsestään, mutta keskustelun aiheena ei ole kirjoittaja, vaan kirjoitus. Palstakeskusteluissa on tärkeää pitää ne erillään, muuten alennutaan lapsellisen nimittelyn tasolle.

Ihminen on paljon enemmän kuin muutama pikaisesti kirjoitettu viesti, ja jos hän itse ei kerro itsestään, hän ei ole asettunut arvostelun kohteeksi.

jocus* kirjoitti:

Ajatukset lähtevät ihmisestä itsestään, mutta keskustelun aiheena ei ole kirjoittaja, vaan kirjoitus. Palstakeskusteluissa on tärkeää pitää ne erillään, muuten alennutaan lapsellisen nimittelyn tasolle.

Ihminen on paljon enemmän kuin muutama pikaisesti kirjoitettu viesti, ja jos hän itse ei kerro itsestään, hän ei ole asettunut arvostelun kohteeksi.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi, olisi pysyttävä asiassa.

Asiakeskeiseen keskusteluun keskittymiseen ei käytännössä onnistu koska täällä keskustelijat on henkilöityneitä. Sinäkin mielipiteinesi olet henkilöitynyt jocus* olet muokannut mielipiteilläsi kuvan itsestäsi. Onko se oikea tai väärä kuva sinusta sen jokainen tekee ajatuksissaan oman kaltaisekseen.

Kaikki painottavat asiaa, mutta kun asian tiimoilta tehty mielipide ei miellytä kuten tätäkin ketjua seuranneena olet huomannut, aletaan akottelemaan yms.

Mielipiteesi joka tapauksessa antaa mielikuvan henkilöstäsi, halusitpa sitä tai et ja samalla asetut keskustelun keskiöön.

korpikirjailija kirjoitti:

Keskipäivää!

Sinä ajattelet samanlailla kuin itsekin ajattelen ; )) Emmekä ole tunteneet koskaan toisiamme emmekä ole pystyneet vaikuttamaan toistemme ajatusmaailmaan.

Meilla lienee samanlaisia elämän kokemuksia, jotka ovat kasvattaneet meistä vahvoja oman tahdon käyttäjiä. Ja kuten kirjoitit oma tahto ottaa huomioon myös toisen tahdon.

En voi ottaa voimakkaasti kantaa asioihin jos minulla ei ole konkreettista kokemusta käsiteltävästä aiheesta ja ajatukseNI tulevat todellakin omasta päästäni ei kenekään muun.

Tähän väliin huvituin kun tuli mieleen kommentti, jonka meeri antoi tuolla runoja käsittelevässä ketjussa, että hän ei lue runoja, jotka on omasta päästä kirjoitettuja.

Mielipiteen peräänantamattomuus on omaa tahtoa olla kumoamaton. Pyyntö oman tahdon teorian kumoamiseen ei onnistu ainakaan minulta. Oma tahtoni ei kykene ja olenhan itse vahvasti erimieltä oman tahdon olemassa olosta.

Henkilökohtaisuuksiin mennään kun oman tahdon määritelmät
eivät ole samansuuntaisia vastapuolen kanssa.

Oman tahto niin minulla sitä on vaikka muille jakaa ; ))

Lue lisää

Sinä kirjoitat ristiriitaisesti menethän itsekin henkilökohtaisuuteen tässä kirjoituksessasi. Et hyväksy eriäviä mielipiteitä. Jocus* kirjoittaa viisaasti henkilökohtaisuuksiin menemisistä, pitää lukea ajatuksella.

korpikirjailija kirjoitti:

Keskipäivää!

Sinä ajattelet samanlailla kuin itsekin ajattelen ; )) Emmekä ole tunteneet koskaan toisiamme emmekä ole pystyneet vaikuttamaan toistemme ajatusmaailmaan.

Meilla lienee samanlaisia elämän kokemuksia, jotka ovat kasvattaneet meistä vahvoja oman tahdon käyttäjiä. Ja kuten kirjoitit oma tahto ottaa huomioon myös toisen tahdon.

En voi ottaa voimakkaasti kantaa asioihin jos minulla ei ole konkreettista kokemusta käsiteltävästä aiheesta ja ajatukseNI tulevat todellakin omasta päästäni ei kenekään muun.

Tähän väliin huvituin kun tuli mieleen kommentti, jonka meeri antoi tuolla runoja käsittelevässä ketjussa, että hän ei lue runoja, jotka on omasta päästä kirjoitettuja.

Mielipiteen peräänantamattomuus on omaa tahtoa olla kumoamaton. Pyyntö oman tahdon teorian kumoamiseen ei onnistu ainakaan minulta. Oma tahtoni ei kykene ja olenhan itse vahvasti erimieltä oman tahdon olemassa olosta.

Henkilökohtaisuuksiin mennään kun oman tahdon määritelmät
eivät ole samansuuntaisia vastapuolen kanssa.

Oman tahto niin minulla sitä on vaikka muille jakaa ; ))

Lue lisää

Tuosta voimakastahtoisuudesta kirjoittelin tuolla ylempänä Jocus*ille oman mielipiteeni,

Omien kokemusten pohjalta kai minäkin otan kantaa asiohin ja kyllä uskon, että ihmiset herkästi kuulevat, jos toinen puhuu pelkkää teoriaa. Mutta minusta sekin on arvokasta jos sen on ikäänkuin suodattanut, punninnut omassa mielessään.

Kun puhut tuosta oman kumoamattomuuden tärkeydestä ymmärrän sen sillä tavoin, että jos ihminen on ponnistelujen tai muuten vahvasti eletyn vaiheen jälkeen oivaltanut jotakin, sitä ei voi kyseenalaistaa. Siitä on tullut niin omaa.
Mielestäni on kuitenkin hyvä nähdä, että oma "totuus" ei välttämättä ole yleispätevä - tätähän sinäkin sanoit. Ja kun se ei ole, sitä voi aina ikäänkuin testata toisen mielipidettä vasten - sitä Jocus* sanoi jossakin vastauksessaan. Joskus oma mielipide vain vahvistuu, mutta siihen voi tulla myös lisävalaistusta.

Suurin ristiriita kai syntyy siitä, jos toinen (puhun yleisesti) tarkastelee asioita pelkästään älyllisesti ja toinen puhuu tunteen, intuition pohjalta. Mielestäni sekin voi rikastuttaa parhaassa tapauksessa, ellei kummallakaan ole tarvetta linnoittautua omiin asemiinsa.

Intuitiiviselta kirjoittajalta (jona sinua ja osittain itseänikin pidän) ei oikein voi vaatia loogisia perusteita mielipiteille, koska niihin on päädytty eri reittiä. Silti ne voivat mielestäni sisältää yhtä suuren totuuden kuin loogisesti perustellut.

Tämä vastaus oli Korppikselle, mutta ei sulje muitakaan pois.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, olisi pysyttävä asiassa.

Asiakeskeiseen keskusteluun keskittymiseen ei käytännössä onnistu koska täällä keskustelijat on henkilöityneitä. Sinäkin mielipiteinesi olet henkilöitynyt jocus* olet muokannut mielipiteilläsi kuvan itsestäsi. Onko se oikea tai väärä kuva sinusta sen jokainen tekee ajatuksissaan oman kaltaisekseen.

Kaikki painottavat asiaa, mutta kun asian tiimoilta tehty mielipide ei miellytä kuten tätäkin ketjua seuranneena olet huomannut, aletaan akottelemaan yms.

Mielipiteesi joka tapauksessa antaa mielikuvan henkilöstäsi, halusitpa sitä tai et ja samalla asetut keskustelun keskiöön.

Lue lisää

Täysin samaan mieltä Korppis. Vai ollaanko me jotenkin erityisiä, kun muodostame mielessämme kuvan kirjoittajasta, joka on tekstin takana ?
Minusta koko keskustelun viehätys perustuu siihen.
Siitä taidamme olla kaikki samaa mieltä, että toisen persoona pitäisi jättää rauhaan, vaan missä se raja kulkee ? Ja kun se kulkee ihmisillä niin eri
kohdissa. Jotakuta vain huvittaa itseen kohdistetut arviot, joihinkuihin ne eivät tunnu sattuvan lainaan (hunksi on tässä varsinainen sankari !), toiset taas
ottavat hyvinkin herkästi nokkiinsa...

muuan meistä kirjoitti:

Toi kometti "lainanneen ajatuksensa jostakin " oletko tullu ajatelleeksi että joillaki muillaki voi olla samanlaisia ajatuksia ? Kuten viimeset vaalit osoitti, suuri lauma ihmisiä ajatteli jokseenkin samoin kuin Soini.
Tämä oli vain sivu kommettini, ( en lukenu koko ketjua ) en tiedä mistä oli kysymys, juttusi vain pisti silmään.

Lue lisää

Kirjoitin tuolla aiemmin: "Jos joku muu on samoin ajatellut ennen minua - niin kuin on satavarmasti ajatellutkin -, se ei vähennä ajatusteni loogisuutta."

demeter kirjoitti:

Täysin samaan mieltä Korppis. Vai ollaanko me jotenkin erityisiä, kun muodostame mielessämme kuvan kirjoittajasta, joka on tekstin takana ?
Minusta koko keskustelun viehätys perustuu siihen.
Siitä taidamme olla kaikki samaa mieltä, että toisen persoona pitäisi jättää rauhaan, vaan missä se raja kulkee ? Ja kun se kulkee ihmisillä niin eri
kohdissa. Jotakuta vain huvittaa itseen kohdistetut arviot, joihinkuihin ne eivät tunnu sattuvan lainaan (hunksi on tässä varsinainen sankari !), toiset taas
ottavat hyvinkin herkästi nokkiinsa...

Lue lisää

Raja kulkee siinä, puhuuko kirjoittaja itsestään vai ei. Jos itse kirjoittaa ominaisuuksistaan, tulee antaneeksi muillekin luvan siihen.

Eivät minua lainkaan loukkaa täällä saamani nimitykset, mutta ne vain ovat palstan sääntöjen vastaisia ja vievät keskustelun sivuun aiheesta, mikä lienee niiden tarkoituskin.

jocus* kirjoitti:

Raja kulkee siinä, puhuuko kirjoittaja itsestään vai ei. Jos itse kirjoittaa ominaisuuksistaan, tulee antaneeksi muillekin luvan siihen.

Eivät minua lainkaan loukkaa täällä saamani nimitykset, mutta ne vain ovat palstan sääntöjen vastaisia ja vievät keskustelun sivuun aiheesta, mikä lienee niiden tarkoituskin.

Lue lisää

Kuulostaa selkeältä, mutta vähän epäreilulta, Jocus*. Siis tuo, että jos kertoo itsestään, antaa muille luvan kajota omaan persoonaansa. Eikö itsensä alttiiksi asettajaa pidä kohdella vieläkin hienotunteisemmin kuin sitä, joka kertoo "vain" mielipiteitään ja/tai ajatuksiaan ?

Toisaalta, turha näitä on jauhaa. Tuskin me näihinkään voimme vaikuttaa, olimmepa oman tai vieraan tahdon alaisia.

demeter kirjoitti:

Kuulostaa selkeältä, mutta vähän epäreilulta, Jocus*. Siis tuo, että jos kertoo itsestään, antaa muille luvan kajota omaan persoonaansa. Eikö itsensä alttiiksi asettajaa pidä kohdella vieläkin hienotunteisemmin kuin sitä, joka kertoo "vain" mielipiteitään ja/tai ajatuksiaan ?

Toisaalta, turha näitä on jauhaa. Tuskin me näihinkään voimme vaikuttaa, olimmepa oman tai vieraan tahdon alaisia.

Lue lisää

Syyllistyn nyt syytöksiin...Ulkona oli ihan siedettävä puuhastelusää, leikkasin ensin mäkin nurmikon ja kävin vanhempieni haudalla. Siinä ylipitkäksi kasvanutta pöhelikköä siivotessa keskustelin vanhempieni kanssa, kerroin olevani häpeissäni unohtaessani haudan kunnossapidon. Nyt mieleni on taas rauhallinen ja petuniat kukkivat siistityllä hautakummulla.

Minä en enää jatka ei enää jaksa pyörittää samaa kiveä. Uskon, että en olisi kykenevä muiden tahdon mukaan elämään, hulluksi muiden pyörityksessä. ; )

jocus* kirjoitti:

Kerropa sinä k/k, järkimies kun olet, missä kohtaa minun logiikkani pettää.

Kun k/k kutsuttuna ei ole ehtinyt vastaamaan, tekisi mieli vastata ja vastaankin.

Minustakaan logiikkasi ei petä missään, Jocus*, mutta vähän tässä mietin onko logiikka jotenkin ylivertainen arvo, sellainen, jolla punnitaan keskustelun taso ja uskottavuus. Mulle loogisuus on aina ollut "miesten juttu". Ei sitä voi ohittaa,
mutta se ei ole koko totuus. Puhutaanhan jo eri piireissä tunneälystä. En tiedä miten se määritellään, mutta uskoisin, että siinä otetaan huomioon "se pieni ero", mikä ilmenee miesten ja naisten ajattelussa, jopa aivorakenteessa, sanovat.

korpikirjailija kirjoitti:

Syyllistyn nyt syytöksiin...Ulkona oli ihan siedettävä puuhastelusää, leikkasin ensin mäkin nurmikon ja kävin vanhempieni haudalla. Siinä ylipitkäksi kasvanutta pöhelikköä siivotessa keskustelin vanhempieni kanssa, kerroin olevani häpeissäni unohtaessani haudan kunnossapidon. Nyt mieleni on taas rauhallinen ja petuniat kukkivat siistityllä hautakummulla.

Minä en enää jatka ei enää jaksa pyörittää samaa kiveä. Uskon, että en olisi kykenevä muiden tahdon mukaan elämään, hulluksi muiden pyörityksessä. ; )

Lue lisää

Juu, mä sopisin varmasti asukkaaksi sinne kivenpyörittäjien kylään..,
Huomenna minunkin pyöritys loppuu ja haihdun maalle. Aikaa aikaa kutakin.
Hyvää viikkoa sinulle ja muillekin tutuille, samoin juhannusta, ellei kirjoitella ennen sitä...

demeter kirjoitti:

Juu, mä sopisin varmasti asukkaaksi sinne kivenpyörittäjien kylään..,
Huomenna minunkin pyöritys loppuu ja haihdun maalle. Aikaa aikaa kutakin.
Hyvää viikkoa sinulle ja muillekin tutuille, samoin juhannusta, ellei kirjoitella ennen sitä...

Lue lisää

Hyvää ja aurinkoista juhannusta eritoten sinulle, jocukselle ja muillekin sateetonta keskikesän juhlaa.

Taitaa minunkin istunto kiintiöni alkaa täyttymään. Siirryn rantakiville
runoilemaan ; ) suvesta ja rakkauvesta iliman riimitystä...

demeter kirjoitti:

Kuulostaa selkeältä, mutta vähän epäreilulta, Jocus*. Siis tuo, että jos kertoo itsestään, antaa muille luvan kajota omaan persoonaansa. Eikö itsensä alttiiksi asettajaa pidä kohdella vieläkin hienotunteisemmin kuin sitä, joka kertoo "vain" mielipiteitään ja/tai ajatuksiaan ?

Toisaalta, turha näitä on jauhaa. Tuskin me näihinkään voimme vaikuttaa, olimmepa oman tai vieraan tahdon alaisia.

Lue lisää

Selkeää ja reilua. Jos teen aloituksen tai kirjoitan viestin, jossa puhun itsestäni tai jostain ajatuksestani, niin saahan siinä ketjussa minusta tai siitä ajatuksestani kirjoittaa. Reilusti, asiaan liittyvällä tavalla. Harvemmin lienee tarvetta "kajota persoonaan"? Ja senkin muuten voi tehdä reilusti ja suoraan, jos tuntuu aihetta olevan.
Itsensä alttiiksi laittajaa ei läheskään aina ole syytä "kohdella vieläkin hienotunteisemmin" kuin sitä joka kertoo "vain"? mielipiteitään ja/tai ajatuksiaan. Kumpaakohan edustanen...

demeter kirjoitti:

Kun k/k kutsuttuna ei ole ehtinyt vastaamaan, tekisi mieli vastata ja vastaankin.

Minustakaan logiikkasi ei petä missään, Jocus*, mutta vähän tässä mietin onko logiikka jotenkin ylivertainen arvo, sellainen, jolla punnitaan keskustelun taso ja uskottavuus. Mulle loogisuus on aina ollut "miesten juttu". Ei sitä voi ohittaa,
mutta se ei ole koko totuus. Puhutaanhan jo eri piireissä tunneälystä. En tiedä miten se määritellään, mutta uskoisin, että siinä otetaan huomioon "se pieni ero", mikä ilmenee miesten ja naisten ajattelussa, jopa aivorakenteessa, sanovat.

Lue lisää

Naistutkimuksen hellimä fraasi naisen vahvemmasta aivokurkiaisesta on tietääkseni osoittautunut perättömäksi: miehen aivokurkiainen on tosiasiassa vahvempi. Että se siitä naisten tunnealystä ja miehen putkiaivoista.

Näen loogisuuden yksinkertaisesti johdonmukaisuutena. Mikä olisi loogisuuden vaihtoehto? Epäloogisuus, epäjohdonmukaisuus? En oikein näe intuition ja mutun välillä mitään eroa.

Jos ajatukseni ihmisen tahdottomuudesta on väärä, silloin jonkun alkuoletuksistani on oltava väärä. Eli voisiko tyhjästä sittenkin syntyä jotakin? Voisiko oma tahto syntyä ihmiseen jostakin, mitä emme tunne. Ongelma on vain siinä, etten oikein näe mitään ulkoa tullutta tai annettua omana tahtona.

Intuitio tietysti johtaa siihen ajatukseen, että ihminen voi tehdä päätöksiä. Niitähän ihminen tekee joka päivä, joka hereilläolotunti, ja vaikuttaa omaan ja muidenkin elämään. Eihän siitä voi muuta intuitiota syntyä, kuin että ihminen itse ohjaa elämäänsä. Ongelma vain ei ole sillä tasolla, vaan syvemmällä: niissä premisseissä, jotka vaikuttavat päätösten takana.

Älä luule että virranvietävänä olin ,nyrkit saves laitettiin hanttiin mut paljonkos autto.
Se tässä turhauttaakin kun ei pystynyt niin ei pystynyt vai melkonen seppä olenkin.

Sinä se jaksat olla positiivinen tuon Russelin häätämisestä...:)) Kohan ei jukopliut vaan voita :o

Tottakai on sillä merkitystä onko vain ottajana elämässään vai tekeekö sen eteen jotain, mut uskonpa et tajusit suppeasta vastauksestani kuitenkin tarkoitukseni?
Joitain kohtia polunvarrella ei vain voi oikaista, halusipa kuinka kovin tahansa.

meeriamanda kirjoitti:

Sinä se jaksat olla positiivinen tuon Russelin häätämisestä...:)) Kohan ei jukopliut vaan voita :o

Tottakai on sillä merkitystä onko vain ottajana elämässään vai tekeekö sen eteen jotain, mut uskonpa et tajusit suppeasta vastauksestani kuitenkin tarkoitukseni?
Joitain kohtia polunvarrella ei vain voi oikaista, halusipa kuinka kovin tahansa.

Lue lisää

Voihan nokka, eivät vieläkään saaneet sitä käpyä pois. :((
Ukko satuilee, ja liehittelee, minkä jaksaa, ja akat katselee sirkein silmin.
Woihan Erkki-merkki, sentään.

Pieraisin pienen pierun, ukko sanoi, että olipas aatelinen pieraus.
Vieläköhän olen ohuthipiäinen, tiukkanuttura?
.

lejanna kirjoitti:

Voihan nokka, eivät vieläkään saaneet sitä käpyä pois. :((
Ukko satuilee, ja liehittelee, minkä jaksaa, ja akat katselee sirkein silmin.
Woihan Erkki-merkki, sentään.

Pieraisin pienen pierun, ukko sanoi, että olipas aatelinen pieraus.
Vieläköhän olen ohuthipiäinen, tiukkanuttura?
.

Lue lisää

Olette ilmeisesti Viivi ja Wagner, sinä ja rakkaasi DDD

korpikirjailija kirjoitti:

Olette ilmeisesti Viivi ja Wagner, sinä ja rakkaasi DDD

Ennemmin Viivi ja Wagner, kuin pappani kanssa, minusta. :))

http://www.youtube.com/watch?v=EElD3Drc6hc&feature=related
.
.

Heh, ensimmäisenä maaliin ehti Ori Mastur-Boy.

Onnen Seppo.
.

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :))

Rikas, vai rakas, Toivo toivottaa molempia.
Rakkaus ei koskaan kuole, eikä katso ikää, saati alleja, tai palleja.
.

lejanna kirjoitti:

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :))

Rikas, vai rakas, Toivo toivottaa molempia.
Rakkaus ei koskaan kuole, eikä katso ikää, saati alleja, tai palleja.
.

Lue lisää

Niin me suuret seikkailijat 60 . Olen huomannut että omia asioita ei nyt voi kertoa kuin "vieralille", tulee liikaa ohjeita nuorilta, vanhojen ohjeet olivat toisenlaisia.

lejanna kirjoitti:

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :))

Rikas, vai rakas, Toivo toivottaa molempia.
Rakkaus ei koskaan kuole, eikä katso ikää, saati alleja, tai palleja.
.

Lue lisää

Kohta nostetaan salko pystyyn ja pallit roikkuu sinulla (juhannussalko)


Omasta on vain toiveita, ehkä snapsilla.

"tuttiko" suuhun. kirjoitti:

Niin me suuret seikkailijat 60 . Olen huomannut että omia asioita ei nyt voi kertoa kuin "vieralille", tulee liikaa ohjeita nuorilta, vanhojen ohjeet olivat toisenlaisia.

Lue lisää

Nää lienet oikeessa!
.

Noin sen minäkin olen sisäistänyt.
Olisi vain niin helppo olla ajattelematta ja surematta huomista, jos kerran kaikki menee, kuin mennä on tarkoitettu.
.

Pitää muuttaa pois huonosta ympäristöstä oli se mikä tahansa, sillä elämä on tärkein meille kaikille.

Elähän siekään höperrä. :))

Mun elämäni oli loppua ihan vasta, koomasta heräsin, ihan kummaa oli.
Kuolema on kerta vain, ei koskaan uusiudu, ei koskaan saa uusintaa.
.

lejanna kirjoitti:

Elähän siekään höperrä. :))

Mun elämäni oli loppua ihan vasta, koomasta heräsin, ihan kummaa oli.
Kuolema on kerta vain, ei koskaan uusiudu, ei koskaan saa uusintaa.
.

Lue lisää

Kuollu ole jo montakertaa, nukutuspöydältä puisteltu hereille kuoleman kynsistä, en olis enään tahtonu tulla tähän maailmaan, oli suuri pettymys kun teholla aukaisin silmäni ja totesin että täälläkö vielä olen, alkoi armoton yrittäminen taas pärjätä, kuntoa nostaa jotta jaksais hengittä, arvaako vi,,, tiko kun piti herätä kuoleman unesta.

Työtä olet todellakin tehnyt, enemmän kuin nykyisin kuvitellaan.
Niin on on tehnyt miehenikin, lähes 40 vuotta, vaikka vasta vartoo 54. syntymäpäiväänsä.
Rakkaani, kaikkeni .♥
.

lejanna kirjoitti:

Työtä olet todellakin tehnyt, enemmän kuin nykyisin kuvitellaan.
Niin on on tehnyt miehenikin, lähes 40 vuotta, vaikka vasta vartoo 54. syntymäpäiväänsä.
Rakkaani, kaikkeni .♥
.

Lue lisää

Miksi sä paljastit lesbosuhteemme rakas, voi vitt..

kipusisko ja neula kirjoitti:

Miksi sä paljastit lesbosuhteemme rakas, voi vitt..

Woihan sie seulas, sun neulas, ja lesboiluseuras??
Miun maun mukkaan on mies ihan paljaana ihq!
Ihan värreitä tulloo, arvaapas missä, jos ossoot?
.

Itse olisin halunnut syntyä 200 vuotta sitten. Tämä aika ei minua miellytä.
.

lejanna kirjoitti:

Itse olisin halunnut syntyä 200 vuotta sitten. Tämä aika ei minua miellytä.
.

Ihanko totta, lejanna ? Mä luulin olevani ainoa, joka ei viihdy tässä ajassa.
Tuntuu, että hengenravintokin täytyy hakea hyvin kaukaa...

lejanna kirjoitti:

Itse olisin halunnut syntyä 200 vuotta sitten. Tämä aika ei minua miellytä.
.

Ymmärrän toki että tämä aika ei kaikkia miellytä. Nyt ei kuitenkaan nähdä enää nälkää ja lääketiedekin on kehittynyt huimasti, ei kuolla johonkin mustasurma-aaltoon suurin joukoin enää. Hirmuinen paha julma epidemia aina silloin tällöin maahamme luikahtaa jostain, pistää koko maan terveydenhuollon ylikierroksille, mutta yleensä on "saatu" vain muutama kuollut.

Ei täyty enää "ruttokuolleiden" hautausmaat, joista esim. omassa kotipitäjässäni vuosisatojen takaa on esimerkki - nimetön ja hoitamaton. Aikanaan joskus 1920-luvulla alue yritettiin ottaa koulun kerhokasvimaaksi, mutta kun luita ja kalloja alkoi paljastua liikaa niin homma jätettiin sikseen.

Ei kukaan ole kaikkivoipa, mutta yksilön mahdollisuudet kouluttautumiseen ja oman elämänsä hallintaan ovat nykyisin mahtavat verrattuna parinsadan vuoden takaisiin. Naisilla varsinkin, ja miks'ei miehilläkin. Toisin oli ennen. Muistatteko historiasta esimerkiksi kuinka nuoret miehet pakotettiin nostamaan arpa; jos nosti ns. huonon arvan, joutui sotaväkeen ja sen myötä jos mihin sotiin Balkania myöten. Isosetäni esimerkiksi kuoli "huonon" arvan saatuaan alkeellisten varuskuntaolojen vuoksi jossain Helsingin Kaartin prikaatissa, liekö saanut espanjantaudin vai minkä. Dokumentoimatonta muistitietoa tämä.

Jos nykyihmisellä on normaali terve järki ja kohtuulliset perintötekijät muutenkin, voi elämänsä järjestää aika moneen malliin, toiveidensa mukaan ja kykyjensä mukaan. Meidän kaikkien kannattaa nostaa hattua edellisille sukupolville, koska lapsen kasvattaminen täysikasvuiseksi työikäiseksi ei ollut ennen mikään pikkujuttu. Vain sitkeät ja perusterveet jäivät henkiin.

Nykyisin Suomi on pullamössömaa enenevässä määrin, ja lainsäätäjä on tehnyt "kiitettävän" osuutensa asiassa. Jos vastuu omasta itsestä ja sitä kautta omasta elämästä voidaan jättää yhteiskunnalle työpaikkaa ja toimeentuloa myöten (ja niinhän nyt enenevässä määrin tapahtuu), niin eipä enää voi puhua oman elämän hallinnasta.

Ja tähän se on johtanut: Ollaan luukulla ja ajelehditaan vaan. Tuntuu ettei kaikilla ole enää yritystäkään ns. parempaan ja itse hallinnoituun elämään. Ennen oli pakko!

saimaantaka kirjoitti:

Ymmärrän toki että tämä aika ei kaikkia miellytä. Nyt ei kuitenkaan nähdä enää nälkää ja lääketiedekin on kehittynyt huimasti, ei kuolla johonkin mustasurma-aaltoon suurin joukoin enää. Hirmuinen paha julma epidemia aina silloin tällöin maahamme luikahtaa jostain, pistää koko maan terveydenhuollon ylikierroksille, mutta yleensä on "saatu" vain muutama kuollut.

Ei täyty enää "ruttokuolleiden" hautausmaat, joista esim. omassa kotipitäjässäni vuosisatojen takaa on esimerkki - nimetön ja hoitamaton. Aikanaan joskus 1920-luvulla alue yritettiin ottaa koulun kerhokasvimaaksi, mutta kun luita ja kalloja alkoi paljastua liikaa niin homma jätettiin sikseen.

Ei kukaan ole kaikkivoipa, mutta yksilön mahdollisuudet kouluttautumiseen ja oman elämänsä hallintaan ovat nykyisin mahtavat verrattuna parinsadan vuoden takaisiin. Naisilla varsinkin, ja miks'ei miehilläkin. Toisin oli ennen. Muistatteko historiasta esimerkiksi kuinka nuoret miehet pakotettiin nostamaan arpa; jos nosti ns. huonon arvan, joutui sotaväkeen ja sen myötä jos mihin sotiin Balkania myöten. Isosetäni esimerkiksi kuoli "huonon" arvan saatuaan alkeellisten varuskuntaolojen vuoksi jossain Helsingin Kaartin prikaatissa, liekö saanut espanjantaudin vai minkä. Dokumentoimatonta muistitietoa tämä.

Jos nykyihmisellä on normaali terve järki ja kohtuulliset perintötekijät muutenkin, voi elämänsä järjestää aika moneen malliin, toiveidensa mukaan ja kykyjensä mukaan. Meidän kaikkien kannattaa nostaa hattua edellisille sukupolville, koska lapsen kasvattaminen täysikasvuiseksi työikäiseksi ei ollut ennen mikään pikkujuttu. Vain sitkeät ja perusterveet jäivät henkiin.

Nykyisin Suomi on pullamössömaa enenevässä määrin, ja lainsäätäjä on tehnyt "kiitettävän" osuutensa asiassa. Jos vastuu omasta itsestä ja sitä kautta omasta elämästä voidaan jättää yhteiskunnalle työpaikkaa ja toimeentuloa myöten (ja niinhän nyt enenevässä määrin tapahtuu), niin eipä enää voi puhua oman elämän hallinnasta.

Ja tähän se on johtanut: Ollaan luukulla ja ajelehditaan vaan. Tuntuu ettei kaikilla ole enää yritystäkään ns. parempaan ja itse hallinnoituun elämään. Ennen oli pakko!

Lue lisää

Tuo lääketieteellinen kannanotto on täysin totta. Ennen kuoltiin sairauksiin, jotka nyt ovat jopa poispyyhittyjä. Tosin, nykyaika on tuonut uusia, vakavia sairauden aiheita, mm. liikalihavuus.

Tuo, mitä sanoin, että olisin halunnut elää jo kauan sitten, lie jotain kaipuuta lapsuuteen, elämän yksinkertaisuuteen. Jollain lailla, vanhemmuuten, tuntuu, kuin etääntyisi koko yhteiskunnasta. Moni asia tuntuu, näyttää, ihan turhalta ja typerältä.
Vanhat "kunnon" periaatteet ovat kärsineet inflaation.
Tekomaisuutta ihannoidaan, aitous on usein naurun aihe.
Taidan olla tullut tosi vanhaksi. :((
.

Itse alan ajatella asiaa jo syntymähetkestä. Toinen lapsi syntyy kymppinä, toinen vammaisena. Kuinka erilainen on heidän valinnanvapautensa.

Taas puolestaan on vaikkapa uskovaisia, joilla tuntuu olevan niin luja luottamus Luojaan, ettei itse tarvitse korvaansa lotkauttaa, kun kaikki menee, kuin mennä pitääkin. Osaisipa olla samanlainen.

Järkeeni ei mahdu tuo, mitä sanoit, että joku tekisi tarkoituksellisesti elämästään arvottoman. Mitähän sillä mahdat tarkoittaa??

Kyllä, kai, ihminen omaa elämäänsä takoo, hyvinkin pitkälle.
.

lejanna kirjoitti:

Itse alan ajatella asiaa jo syntymähetkestä. Toinen lapsi syntyy kymppinä, toinen vammaisena. Kuinka erilainen on heidän valinnanvapautensa.

Taas puolestaan on vaikkapa uskovaisia, joilla tuntuu olevan niin luja luottamus Luojaan, ettei itse tarvitse korvaansa lotkauttaa, kun kaikki menee, kuin mennä pitääkin. Osaisipa olla samanlainen.

Järkeeni ei mahdu tuo, mitä sanoit, että joku tekisi tarkoituksellisesti elämästään arvottoman. Mitähän sillä mahdat tarkoittaa??

Kyllä, kai, ihminen omaa elämäänsä takoo, hyvinkin pitkälle.
.

Lue lisää

Joku tekee elämästään arvottoman: (jos syntyy henkisesti kovin vajavaisena, sille ei tietenkkän voi kovin paljoa, mutta muut ruumiilliset vajavaisuudet eivät vaikuta ratkaisujen tekoon. Ratkaisut tehdään ajatustasolla, aivojen avulla)

Jokaikinen päivä on täynnä valintoja. Tehdäkkö noin vai näin. Aivan liian usein valitaan tehdä se helpompi vaihtoehto jonka jo tietää ennalta ettei siitä hyvä seuraa. Mutta kun se on niin paljon hauskempaa ja helpompaa.
Tuo taas johtaa ketjureaktioon joka ededessään on vaikeampi ja vaikeampi pysäyttää. Sen voi, mutta mitä edemmäs reaktio jatkuu (ajan ja tekojen kanssa) sitä vaikeampi on kääntää kelkkaa. Ja niin sitten jatketaan sitä samaa rataa, josta tietää että ellei tee muutosta, ei hyvä seuraa.

On sama mihin uskonnon kuppikuntaan kuuluu, teoistaan mies tunnetaan!

Aikojen kuluttua arveluttaakin että onko tämä elämä sen arvoista. Siitä olisi voinut muodostaa kauniin, rakentavan ja kehittävän mutta monta siltaa on poltettu takana. Huolellisesti valittujen väärien valintojen takia.

Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä kohottaa itsensä henkisesti ylemmälle tasolle jossa voi rakentaa ja kehittää omaa ja toisten elinympäristöä. Saada tunne että elämä on elämisen arvoista!

Hipsheijakkaa, mulleko puhut?
Pysy kaukana, puraisen muuten nenunpääsi suuhun, ja hotkin, potkin sen nieluun.

Pelkää, poloinen!! :)) Narskis.
.