Työ, oikeudenmukaisuus....

Miksipä ei. Kaalipata on hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sitä en kyllä ymmärrä, jos en paljon muutakaan, että miten kaalipata ja Pietarin kilvet liittyvät tähän Kokoomusvetoiseen hallitusasiaan.

Voisitko hiukan tarkentaa?

"suuri ja mahtava" on ymmärtänyt väärin tai tarkoituksella vetää liian pitkälle meneviä vääriä johtopäätöksiä aiemmista keskusteluista. Lähempänä sydäntä on Suomen kansallis- symboli, siniristilippu. Nostan lipun aina omaan "suureen ja mahtavaan" salkoon, liputuspäivinä. Siinä salossa ei ole tilaa muille lipuille.

En kuitenkaan ole mikään "kiihkoisänmaallinen" siinä mielessä, ettenkö voisi "digata" muidenkin maiden kulttuuria. Siitä huolimatta millainen lippu tällä maalla kulloinkin on ollut. Kulttuurin ja politiikan osaan erottaa toisistaan. Niillä ei aina ole ollut kovin suurta sidonnaisuutta keskenään, joissakin maissa.

Tarkoitan tällä aitoa venäläisyyttä ja sosialismia. Tämän päivän Venäjä on poliittisesti ja kulttuurisesti yhtenäisempi, kuin menneinä vuosina on ollut.

Nimimerkki "temari" ei ole kenenkään yksinoikeus. Täällä en ole muiden huomannut sitä käyttävän.

Se parhaiten nauraa, joka kuoppaa kaivaa....vai miten se oli?

Tuomiojasta olen samaa mieltä, mutta Urpilaisesta en ole. On muistettava Kataisenkin alkutaivapaleelta olevat "kömmähdykset". Tietysti siinä oli mukana, kokemattomuutta ja huonoa tuuria, kun ulkomaailmasta alkoi tulla huonoja uutisia talouden romahtamisesta milloin mistäkin suunnasta. Pitkään meni, että Katainenkin alkoi ymmärtämään mistä on kysymys. Leijui liian pitkään alkuhurmiossa ennen laskeutumistaan lähelle maan pintaa. Maakosketusta ei välttämättä ole tapahtunut vieläkään.

Urpilaisella on sikäli helpompi tilanne, että näkyvissä ei ole vastaavanlaisia ulkoa tulevia haasteita, kuin Kataisella aikanaan oli. On haasteita, mutta ne ovat pääosin tiedossa ja enemmän kotitekoisia, mutta eivät suinkaan helpommin ratkaistavissa.

Urpilainen on enemmän realisti ja hänellä on tarvittaessa asiantuntija- apuvoimia takanaan. Katainen ei niitä halunnut käyttää koska hän halusi pitää enemmän kiinni itsenäisestä päätösvallastaan välittämättä muiden mielipiteistä. Tässä on vissi ero Kokoomuksen ja SDP:n välillä. Toisaalta, Jutta Urpilainen on jämäkkä johtajanakin ja osaa pitää myös oman päänsä, mutta ottaa tarvittaessa huomioon myös toisten mielipiteet.

Maria Guzenina-Richardson oli nappi valinta ministeriksi ja korvaa mielestäni jopa sen, ettei Etelä-Karjala saanut omaa ministeriä. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että hänessä on ministeriainesta ja toivoin tätä. Aikanaan kannatin myös Mitro Revon valintaa EU-edustajaksi.

Muut valinnat ovat myös osuneet kohdilleen. SDP:n eduskuntaryhmä on täynnä hyviä edustajia.

Aina, kun vaalien jälkeen SDP pääsee hallitusvastuuseen, tuntuu kuin pitkä pimeä kaamos olisi väistynyt ja alkaa aurinkoisemmat ajat. Usko tulevaisuuteen palaa, vaikka eivät ole nytkään luvanneet "pieneläkeläisille" mitään ruusuisia aikoja. Toivottavasti lapset ja nuoret tulevat paremmin huomioiduiksi.