Kuinka

Ei uskalla, vaikka haluaisi. Ja haluaisi niin prkeesti!

Näytän ne silti. Voi kun osaisinkin salata tunteet kunnolla, mutta tämä kuminaama ja kömpelöyteni paljastavat kaiken.

Työpaikalla täytyy käyttäytyä korrektisti! Muuten voi syyllistyä seksuaaliseen ahdisteluun. Töissä ei vaan ole sopivaa alkaa tunteilemaan kenellekään. Vapaa-ajalla sitten eri asia.

Voi kysyä, josko toinen lähtisi käymään esim. kahvilla töiden jälkeen, mutta juttu pitää sitten jättää siihen jos toinen ei halua lähteä...

Valitan, näin se vaan on.

nyt niitä yritä piilottakaan. Paitsi negatiivisia joskus.

Varmasti aika harva, sillä työminä on kuitenkin aina jossain määrin eri kuin siviiliminä. Työyhteisössäkin on helposti omat roolit, joita ei rikota, varsinkin jos muiden mielipidettä pelätään tai suhde voi aiheuttaa ongelmia työkavereitten välille. Paljon riippuu myös siitä mikä on suhteen laatu: onko se vain flirttiä, peliä, salailua, jännityksen hakua, intohimoa, vai onko siinä taustalla syvempiä, vakavampia tunteita. Jos välittäminen on aitoa, ei silloin kenenkään tulisi puuttua siihen, mutta aina on heitä, jotka eivät tahdo hyvää jos kokevat toisten onnen uhaksi itselleen.

eikö siellä olla töitä tekemässä?

En voi olla näyttämättä yhtään mitään .Ääripäitä en näytä,mut muuten yleensä en keskity siihen mitä näkyy ja mitä ei.

Tiedäthän sä
Kyllä sä mun tunteet tiedät. Olet suloinen. Olisitpa täällä. :)

No mulla se tunteiden "salaaminen" ei riipu niin pätkääkään työyhteisöstä vaan siitä että tää ko. henkilö saa mut täysin kipsiin :( Vois kyllä olla muutenkin melkoinen shokki niille muille jos ilmi tulisi ;))

Harvoin työyhteisöissä on tunteita, joita pitäisi näyttää. Pientä sanomista voi työkavereiden kesken tulla, ei muuta.

Minä lähdin "karkuun" kun huomasin, että tunteita alkoi olla työkaveriin liikaakin. Ei se auttanut.

En minä ainakaan puheista päätellen kyennyt kovin hyvin niitä salaamaan, saati itse kohteelta. :)

Mua ei ainakaan hetkauta oman työpaikan miehet. Kaiken maailman leuattomia analysoijia riittää

Vähän riippuu mistä tunteista on kyse. Kyllä monikin näyttää inhonsa ja vittuilee työkaverilleen jota ei voi sietää, harva kai sellasia tunteita peittää. Mulle ainakin tuli hyvin selväksi entisessä työpaikassa mitä toiset musta oikein ajattelivat, eivät ne sitä pahemmin peittäneet. Ihan avoimesti ykskin kuittaili itseään huonompana pitämälleen, kaikesta mahdollisesta. Ei pahemmin peitellyt sitä että inhos mua ja piti mua arvottomana ihmisenä/toisen luokan kansalaisena. Myös työnjohtajakin osoitti aika suoraan ettei mua kovin korkealle noteerannut "unohtelemalla" sovittuja asioita.Opin aikoja sitten ettei mun kannata tuntea mitään ketään miespuolista työkaveria kohtaan, joutuu vain työporukan naureskelujen kohteeksi. Jos työpaikka ei muutenkaan ole hääppönen ilmapiiriltään, tulee vain vielä vaikeampaa olla sellasessa paikassa töissä. Pitäisi vaan pyrkiä olemaan näyttämättä minkäänlaisia tunteita, vaikka kuinka loukattaisi ja haukuttaisi selän takana/ naamankin edessä ja tehdä pelkästään töitä.

Mä ainakin haukun kaikki pataluhaksi ja mustamaalaan, ei ole ymmärrystä parempaan käytökseen.