Kysymys teille "terveille"

Itse suhtaudun siihen anoreksiaan vihamielisesti, en ihmiseen. Mutta joskus viha anoreksiaa kohtaan saatta heijastua ihmiseen.

En mäkään vihaa ihmistä jolla on anoreksia , mutta sairautena anoreksia on paheksuttava. Mielestäni on tyhmää että anorektikot haukkuvat itseään lihavaksi, eivätkä itse ajattele ollenkaan miltä tuntuu ylipainoisista.

MUTTA ME EMME TAJUA OLEVAMME LAIHOJA;ME NÄEMME ITSEMME LIHAVINA;EI SIIHEN MITKÄÄN RILLIT AUTA!!!!ME OLEMME SAIRAITA,EI SILLOIN PYSTY AJATTELEMAAN SELKEÄSTI!!!!!!!!!!!!!

Niimpä, sitä minäkin. Eihän ne ns. sairaat voi sille mitään että ovat sairastuneet siihen.

mulla ei ole mitään anorektikkoja vastaan. laihuus on mielestäni kaunista, itse olen ylipainoinen(oikeasti) onhan se sairaus sääli :/

No joo, onhan tullut kommentteja mutta kukaan ei ole vastannut kysymykseen MIKSI vieraat ihmiset nauravat, irvistelevät, antavat todella loukaavia haavoittavia kommentteja?! Siis voisiko joku vastata MIKSI??
Tiedän, että olen mielestänne ruma (omastakin mielestäni) mutta ei se oikeuta moisiin hyökkäyksiin!
Pelottaako teitä? Pelkäävä ihminen hyökkää.. Ja jos, miksi pelottaa?
Pelottaako erilaisuus, poikkeavuus?
Kertokaa nyt joku joka tunnistaa itsensä!

normaalit/ lihavat ovat kateellisia meille laihoille jotka pystymme hallitsemaan itseämme ja meillä on mahtava itsekuri.
Kateus tekee sen. Haukkuvat ja pilkkaavat kateudesta koska ovat itse liian lihavia ja laiskoja tekemään ulkonäölleen ja muodolleen mitään.

mulla on anoreksia myös. Tai siis yritän tällä hetkellä kovasti parantua siitä... olen 174cm pitkä ja painan nyt tällä hetkellä 44kg. Jouduin sairaalaan osastolle, koska olin niin heikossa kunnossa. mä en syönyt mitään muuta kun yhen omenan päivässä ja liikuin viikossa n.60km.vettä mä kyllä join jonkin verran, mutta en kuitenkaan riittävästi. jouduin olemaan sairaalassa sen aikaa, että mun paino nousi 44kg ja että mun pulssi tuli paremmaksi. mut meinattiin viedä teholle, koska mun pulssi laski yöllä niin alhaiseksi(mun pulssi oli 27). Silloin kun menin sairaalaan sillon mun paino oli 43kg. Mulla on ihan hirvittävä pelko siitä, että mä lihoon ja se estää mua syömästä. musta tuntuu myös välillä, että oon ihan terve ja lääkärit ja muut on väärässä. Mulla on niin, että nään itteni laihana kun en ole syönyt, mut heti kun syön niin nään itteni ihan kauheen lihavana ja sit mun on pakko juosta ja kiduttaa itteni siihen pisteeseen, etten kerta kaikkiaan enää jaksa tehdä mitään. en edes kylkeäni kääntää vuoteella. mulla on myös joskus itsetuhoisia ajatuksia ja toivoisin olevani jokú muu, joka on terve. mä en tajuu mitä kadehdittavaa tässä muka on. mä olisin mielummin ylipainoinen, kun anorektikko, koska siitä on vähän helpompaa parantuu, ku tästä sairaudesta. jos joku leuhkii sillä et on alipainoinen ja anorektikko nii se ottaa niin kaaliin, koska tä on pelkkää kidutusta joka päivä ja ei oo muuta elämää ollenkaan. mä käyn onneks nyt terapiassa ja saan sieltä vähän tukea tähän, mut parantuminen tästä tuntuu mahdottomalta! älkää koskaan ruvetko laihduttamaan niin ettette syö, koska sit teille puhkee ennemmin tai myöhemmin anoreksia mistä on niiiin vaikee parantuu ja sit teidän koko loppuelämä menee ihan pieleen ja kidutukseks!! mä antaisin mitä vaa, että saisin olla terve nyt :/

saanko kysyä, että jos olet niin vakavasti sairas, niin minkä takia et mene sairaalaan tiputukseen ?? ja siis en älyy miten kestät tätä sairautta monen monta vuotta ja et tee sille mitää. tai siis ymmärrettäväähän se on ettei haluu hakeutuu hoitoo. en mäkään halunnu, mut mun perhe huomas et oon vakavasti sairas ja ne vei mut hoitoon. eiks sun vanhemat tai kaverit huomaa et sun pitäs mennä sairaalaa jos sul on anoreksia, mut sit taas se on ihan eri asia et jos oot vaan alipainoinen, koska voi olla ihan terve mut kuitenki alipainoinen. anoreksiassa sitte taas ei oo ollenkaan normaali eikä pysty elämään normaalisti....

Sinä, "huoh``", en tiedä oliko yllä oleva tarkoitettu minulle?
Vastaan siihen nyt kuitenkin.
Ensinnäkin: mistä päättelet etten ole hoidon piirissä? Missä kohtaa niin sanon?
Se asia on siis kunnossa.
Toiseksi: mistä päättelet etten ole ollut sairaalassa, montakin kertaa!
Nyt on vain niin, että anoreksikko ei vain kävele sairaalaan, saa jotain mystistä "terveeksi tekevää" tiputusta ja kävele terveenä ulos!
Kolmanneksi: olen täysi-ikäinen. Mikään perhe tai ystävät ei voi puuttua hoitooni millään tavalla niin kauan kun tilanne ei mene siihen äärimmäisyyteen että aikuisen pakkohoitoon passituksen kriteerit täyttyisisvät. Ja siihen on todella tiukat kriteerit!
Neljänneksi: en pysty elämään "normaalisti". En pysty opiskelemaan, en pysty työn tekoon. Minulla ei ole ruumiillisia eikä henkisiä voimia siihen.
Minulla on osteoporoosi, veriarvot päin seiniä, paljon muita vaivoja ja kipuja ja haittoja joita en tässä ala selvitellä. Olen sairastanut tätä sairautta noin 15-vuotiaasta, ennen sitäkin minulla oli tosi vääristynyt ruumiinkuva sekä suhde ruokaan, en vaan paastonnut vielä silloin. Nyt ole jo 33, siis sairastanut "aktiivisesti" noin 18 vuotta. Tiedän muuten erään 40-vuotiaan miehen joka on sairastanut 20 vuotta ja painaa 34 kiloa. Kyllä tämän kanssa siis voi elää pitkäänkin, kropalla on ihmeellinen kyky sopeutua. Eri asia mitä vammoja se aiheuttaa. Toki moni kuolee paljon nopeammin, yksilöllistä tämäkin.
Lopuksi sanon, että tämä on ... niin.. mitä? Minulla ei ole sanoja kuvaamaan, tyhjyyttä ehkä. Epäinhimillinen loputon tuska, hirvittävä painajaismainen kierre. Kuitenkaan en vieläkään ole antanut periksi! Taistelen viimeiseen hengenvetoon! Pelkään kuolemaa! Minulla on kauhea kuolemanpelko!
Minulle on sanottu, että voin vielä toipua melko hyväänkin kuntoon, että voin vielä saada monta mielekästä hyvää vuotta. Siihen tähtään ja se on päämääräni. Kumpa te nuoret tytöt tajuaisitte millä alatte leikkiä kun tähän haluatte ja tähtäätte. Liityn siihen kuoroon (hyödyttömään, ette kuuntele) joka huutaa: LOPETTAKAA HETI! NYT! Lopettakaa ennenkuin olette tässä pisteesssä!

Ja vielä kerran: En ole VIELÄKÄÄN saanut vastausta yksinkertaiseen kysymykseeni MIKSI!!!!????
Olen kysysnyt nyt monta kertaa, lue ylempää jos et tiedä mistä on kyse, en jaksa toistaa!!!
Eikö teillä huutelijoilla ja pään aukojilla ole pokkaa tulla ja kertoa miksi sitä teette!? Ilmeisesti ei. Herää kysymys kuka on säälittävä ja raukka!? Te, vai minä/me anoreksiaa sairastavat!?

No minusta tämä kysymyksesi on samaa sarjaa, kuin kysyisi, että miksi joku nimittää toista ihmistä n##keriksi tai läskiksi? Miksi joku nauraa invaliidille tai kääpiölle?
Ihmisillä on joskus tapana purkaa sitä omaa pahaa oloa tai turhautumista muihin ihmisiin. Siksi he saattavat huudella tuollaista tai sanoa noin. Kyllä kuule myös lihavat ihmiset saavat tuollaista samankaltaista kohtelua.
Ette te anorektikot ole mikään maailmannapa.

Itse en suhtaudu kollektiivisesti yhteenkään sairautta potevaan ryhmään vihamielisesti. Vain niihin typeriin yksilöihin, riippumatta siis ryhmästä, johon he kuuluvat. Siis sinua kohtaan, arvon aloittaja, voisin osoittaa negatiivisia tunteita vähä-älyisyytesi johdosta, en sen, että sairastat juuri anoreksiaa.

Edellä mainitusta kielteisestä ominaisuudestasi kertoo esimerkiksi se, että luulet alipainoisuuden olevan mielipidekysymys. Toisin kuin noinkin pitkälle (painosta päätellen) anoreksiaa sairastaneen luulisi tietävän painoon ja laihtumiseen liittyvistä faktoista, taidat olla aivan pihalla. Taidat itse suhtautua vihamielisesti syömishäiriöiltä välttyneisiin.

Ja niin, olen itse sairastanut 5-6 vuotta.

"KIINANHERHILÄINEN", kiitos asiallisesta vastauksestasi! Harvinaista tässä foorumissa : /
"SWIRE." ; lue vastauksesi, ehkä oivallat jotain.... ; ) .....tai sitten et...! (todennäköisesti..)

ihmiset yksinkertaisesti osoittelevat ja latelevat ''ilkeyksiä'' ihan vaan sen takia koska he ovat huolissaan, he huomaavat että olet kuoleman laiha mitä itse et nää, sen takia varmaankin itse ihmettelet minkä takia ihmiset tölläävät ja supattavat tai jopa huutelevat, koska itse et nää sairasta itseäsi.

Undrende, tässä muut ovat jo antaneet sinulle monen monta teoriaa siitö miksi muut ihmiset huutelevat. Sinä et ymmärrä,. Taidat olla liian nälkiintynyt pysymään tajuissasi.

En vihaile oikeasti sairaita anorektikoita, ainoastaan niitä jotka kokevat tuon touhun "elämäntyylinä". Itse anoreksiaa sairastaneena tiedän senkin olevan vain sairauden vaihe ja koitan ymmärtää, mutta aina ei jaksa. Kamalinta on kun joku neuvoo toista netissä laihduttamaan jo alipainoisista mitoista tai syömään vähemmän ja se "vertaistuki" mitä pro-anoilla on on vaan jotain niin ällöttävää. En toivoisi kellekään samaa mitä itse olen kokenut ja siksi pistää vihaksi.

Mutta siis jos näen kaupungilla selkeesti anorektisen henkilön, en koe muuta kuin surua tämän puolesta. Koskaan en halveksisi anorektikkoa tämän sairauden takia, sehän olisi vähän sama kun jos halveksisi syöpäpotilasta tämän syövän takia.

En halveksu niitä IHMISIÄ, joilla on anoreksia.
Halveksuisin niitä, joille se tuntuu olevan elämäntapa.
Elämäntavaksi pitäisiä sanoa jotain sellaista, joka tuo iloa ja elämisenhalua elämään. Elämäntapa ei voi olla sairaus. Mutta jos ihminen on sairastunut anoreksiaan, voi hän pitää sitä elämäntapana. Jos jokin ihminen on tiedostaen valinnut itselleen tälläisen 'anorektikon elämäntavan', silloin se voi tuntua halveksuttavalta ym. Mutta jos sille ei voi mitään, vaan siihen on suoranaisesti sairastunut tahtomattaan, kun käsitys kaikesta on ollut päin helvettiä tms, ei sille silloin voi mitään. Silloin ei saa halveksua ihmistä, jos hän kuitenkin yrittää parantua siitä ja yrittää kaikkensa päästä siihen normaaliin käsitykseen ja normaaliin elämäntapaan. Se on ihan normaalia että ihminen pelästyy nähdessään jotain 'erilaista', ja valitettavasti jotkut tekevät siitä suuren numeron...

Toivon vaan kaikkea hyvää niille, jotka valitettavasti ovat joutuneet siihen kierteeseen. Parantuakseen pitää vain unohtaa, pitää uudistaa ajatukset ja käsitykset ja tuoda sitä jotain hyvää elämään jotta tulisi sitä elämänhalua. Onhan se helppo mun näin sanoa. Itse en ole koskaan sairastanut tai meinannut sairastaa anoreksiaa tai muuta syömishäiriötä. Olen kuitenkin kokenut muita traumaattisia asioita nuorena monen vuoden ajan. En voi verrata sitä anoreksiaan, eikä anoreksiaa siihen. Kun se pahin ajanjakso siitä traumaattisesta ja kamalasta vaiheesta meni ohi, päätin vain unohtaa sen ja kehittää itseäni. Minun ei tarvinnut parantua fyysisesti, mutta paransin henkisesti traumaattiset kokemukseni omaksi hyväkseni. Se ei johtunut minusta, enkä voinut sille mitään. Mutta se teki musta vahvemman ja pelottomamman ihmisen joka nyt arvostaa asioita ja omistaa erilaisia käsityksiä!

Paranemisia!

Synnynnäisesti tai onnetomuuden jäljiltä invalidisoituneelle en ole ikinä ollut ilkeä. Mutta itse itsensä tuhonneelle, kuten anorektikolle tai alkoholistille, minulla on Oikeus olla totuudenmukainen, ja siksi heidän näkökulmastaan ilkeä.

Mielestäni mikään ei ole itsekkäämpää kuin itse aiheutettu sairaus, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä, joiden asiat todella ovat huonosti. Vanhempani olivat alkoholisteja ja toinen narkomaani, enkä vielä vuosienkaan jälkeen voi ymmärtää sitä itsekkyyttä ja mentaliteettia, kun ratkaisun avaimet olivat koko ajan omissa käsissä.

Kuten sinulla, hyvä anorektikko, mene lääkäriin.

Voit parantua, minäkin olen parantunut monista haavoistani, jotka tämä "julma" maailma on minulle antanut.

KAIKKIKUOLEVATONNEKSI: Mitä ihmeen ainetta käytät sädekehäsi kiillotukseen??! Se säteilee niin että silmissä kirvelee!!

itse arvelen sen johtuvan siitä, että monet eivät tajua anoreksian olevan oikea sairaus. Ihmiset varmaan ajattelevat heitä huomionkipeinä, jotka itse sairastuttavat itsensä tahallaan. Se myös heijastaa sitä, miten pielessä nykymaailma on ihastellessaan langanlaihoja malleja ja joka tuutista tulee ohjeita miten laihtua. Laihoja pidetään jotenkin parempina ihmisinä. Ehkä jotkut ajattelevat, että anorektikot ovat vähän tyhjiä päästään kun alistuvat muoti-ihanteille.

ystävättäreni tytär kuoli juuri tuohon anoreksiaansa 22-vuotiaana. torjui kaikki imiset jotka ehdottivat että syö tai juo nyt jotain. Alunperin älykäs ja koulussa menestynyt tyttä, teki nommoisen hitaan itsemurhan. äitinsä ja isänsä lohduttomia kun syyttelevä itseään vaikka kaikkensa yrittivät auttaa.

typerä tyttö, aiheutit surua vanhemmillesi ihan tieten tahtoen. olit hirveän näköinen luut törröllään ja myssy päässä peittämässä irtoavaa arvaa hiustuppoa.
Miksi....ei voi tajuta. Eikö pakkohoitoon saa näitä itsemurhaajia?

Undrende//Minkä vastauksen haluat? Teorioita on jo vaikka kuinka monta,mutta mikään ei näytä kelpaavan!
Ainakin kun itse näen todella laihan ihmisen,katson kerran,katson toisen kerran... Se mitä ajatuksissani liikkuu,on:Onpa tuo ihminen laiha,onkohan sillä anoreksia?
Ihmiset tuijottavat myös siksi,koska se on luonnotonta olla luuranko. Ihmiset katsovat kaikkea,joka on epänormaalia,esim.jos hevonen on kaupassa,sehän on epänormaalia,kuin että ihminen on kaupassa.
Saanko kysyä,että mitä ihmiset ovat huutaneet?Siitä saat jo selville paljon.
-Kato,tuolla on luukasa! Siitähän tietää että ihminen näkee sinut laihana.
Mieti vähän mitä kirjoitin.Toivottavasti tämä vähän auttoi.

Omasta kokemuksesta tämä. Minäkin olen anoreksiaa sairastava, sellanen ruma zombi siis. Minun kokemukseni, yksi joka on p a h i n!
Kaksi vuotta sitten löysin vanhempani kuolleina, olivat tehneet itsemurhan yhdessä kotona. Löysin omasta sängystään. Menin katsomaan kun puhelimeen ei muutamaan päivään vastattu. Tämä oli niin kova kokemus että jouduin menemään kriisiosastolle muutamaksi viikoksi. Lisäks oli tämä anoreksiakin siinä päällä. Hullu menin tästä kertomaan vieraalle ihmiselle ja arvatkaas mitä sanoi? OIKEIN SULLE! EI NE VARMAAN JAKSANEET SUA KATTELLA KUN OLET NIIN H---TIN RUMA!! Ja tää on totta!! Että mistä tää viha tulee!!??? MITEN joku voi sanoo noin toiselle!???!!! Hullu menin sen sanomaan kun luulin jotain ymmärrystä saada, ihmiseltä jota en tunne mutta joka irvisteli mulle sitä osastolla oloa. Tuli puheeksi yhdessä yhteisessä tapahtumassa. Nyt en enää kelleen puhu. En kehenkään luota. VIHATKAA RAUHASSA!!!!