Kuuntelin äsken yhtä lempparibändiäni The Arkia ja tajusin monta asiaa menneisyydestäni. Kun monta vuotta sitten aloitin terapian, olin aivan romuna. Samaan aikaan Arkilta tuli ulos uusi levy, jota kuuntelin monesti repeatilla. Vasta näin jälkeenpäin ymmärrän todella, mistä Ola Salo lauloi. Outoa kyllä, sanatkin osuivat aika kohdalleen tuonhetkisen tilanteeni kanssa:
"I know many who are worse of than you, but you stick to your fuck ups like they're made out of glue, little dysfunk you, now what you gonna do"
Aloitin terapian aikana irtautumaan monesta ihmisestä, jotka eivät olleet minulle hyviä, vaan käyttivät minua itsekkäästi hyväkseen monella tavalla. Terapian myöstä aloin ymmärtää tilannettani ja saada itseluottamusta ja itsetuntoa. Aloin tuntea, että olen arvokas ihminen, yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Elämäni alkoi näyttää enemmän omanlaiseltani ja minulla on lopuelämä aikaa korjata suuntani.
"You're not afraid of pain, I know what you did, but now the quesdtion is, do you really dare to live"
Halusin kertoa tämän ja laittaa myös biisin kaikille, jotka haluavat kuunnella sen sanoja.
http://www.youtube.com/watch?v=GgmrsNOL6Hs
"I know many who are worse of than you, but you stick to your fuck ups like they're made out of glue, little dysfunk you, now what you gonna do"
Aloitin terapian aikana irtautumaan monesta ihmisestä, jotka eivät olleet minulle hyviä, vaan käyttivät minua itsekkäästi hyväkseen monella tavalla. Terapian myöstä aloin ymmärtää tilannettani ja saada itseluottamusta ja itsetuntoa. Aloin tuntea, että olen arvokas ihminen, yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Elämäni alkoi näyttää enemmän omanlaiseltani ja minulla on lopuelämä aikaa korjata suuntani.
"You're not afraid of pain, I know what you did, but now the quesdtion is, do you really dare to live"
Halusin kertoa tämän ja laittaa myös biisin kaikille, jotka haluavat kuunnella sen sanoja.
http://www.youtube.com/watch?v=GgmrsNOL6Hs
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä myös Ola Salon tarina irtautumisesta ja oman arvonsa löytämisestä.
Death to the martyrs:
http://www.youtube.com/watch?v=OhkCsqsmu7o
Kiitos näistä! Tuli tuosta marttyyrilaulusta mieleen äitini, jonka yksi rooli hallitsemisessa ja manipuloinnissa oli juuri marttyyri. Eikös Ola Salon isä ollut pappi (vai olivatko molemmat vanhemmat pappeja)? Minun äitini oli helluntalainen. Ilmankos nuo sanat upposivat ihan hyvin.
Opettavainen lastenlaulu:
http://www.youtube.com/watch?v=OqtMsQOkgiI
Musiikki, elokuvat, kirjat ym. muu taiteellinen tuotanto voi olla tosi tärkeä osa itseymmärryksen luomisessa. Minulla meni pitkään, ennen kuin ymmärsin, että monet elokuvat, biisit ja kirjat kertoivat tavallaan "samaa tarinaa", jota yritin ymmärtää ja hahmottaa. Musiikki, elokuvat ja kirjat voivat siis tavallaan olla "terapeuttinen väline".
Kun olin tosi vaikeassa tilanteessa elämässäni, aloin yhtäkkiä kuunnella ensimmäisen lapsuuteni idolin musiikkia. Palasin muistojeni lapsuuteen ja sain tavallaan "itseltäni viestin" siitä, kuka todella olen (olin ollut tosi hukassa ennen tätä).
Itselleni muistui mieleen Ingmar Bergmanin elokuva Syyssonaatti. Olen nähnyt sen pariin kertaan ja edelleenkin vähän järkytyn siitä, koska se tulee niin lähelle omia kokemuksia.
Itse en itsemymmärryksen luomiseen ole koskaan oikein ymmärtänyt olevankaan mitään muuta keinoa kuin taiteellisen tuotannon tai itseilmaisun (laajasti, mukaan lukien urheilu. meditaatio ja näin). Oikeastaan en edes tiedä, onko muita. Voiko ymmärtää ajattelemalla? Luulen etten ole itse niin tehnyt. Tai sitten se tapahtuu huomaamatta se "ajattelu", jos sitä olisi. Tarvitsen jonkin välittävän asian, esimerkiksi kirjoittaessani harjoitan välillisesti "ajattelua".
Niin, en siis ymmärrä itseäni järjen avulla. En ole kai koskaan koettanutkaan. En ole ymmärtänyt tätä puutteeksi, en ole sellaista oppinut tarvitsemaan,kukaan ei ole kertonut mitä se voisi olla. Koetan olla avoin ja joustava sellaisen suhteen. Mutten tajua miksi ja mitä. Todellisuudentajuni ei sisällä sellaista?