PELA mokasi täysin, perhe olikin FIASKO!

Voi miten pahalta tuntuu lukea tuommoista! Syvä osanotto tyttösesi ja sinun puolesta! Mutta IHANAA kun hän ei enää ole siellä.

Tytölläsi on varmasti trauma.

Tiedät itsekin ettei kaannata tai saa kysellä juuri mitään, kuunnella ja kuunnella vain ja paijata...ja valaa luottamusta sillä, että uskoo kaiken mitä lapsi puhuu, esim vain nyökäyttämällä.

Piirtämällä saa jotenkin paremmin kontaktin lapseen kuin puhumalla, jos voit ehdottaa. Se myös etäännyttää tapahtunutta.

Viha on varmasti mieletön! Oikein tarttui tuo inho, kun kerroit perheen ulkoisesta prameudesta! Ja tuo "neuvomisen" kieltäminen...tuttua, koska minun lapsen testiperhe ei myös ottanut maalaisjärkeä käyttöön (oli tod hukassa sivistynyt käytös lapsia kohtaan). Mun lapsi (onni onnettomuudessa) meni siinä määrin kipsiin heillä ollessaa verrattuna yhteistapaamisiin lastenvalvojan ja sos.tt:n ja vanhempien kesken, ettei sijoitus ikinä alkanut (paitsi sitten muu sijoitus, minkä sain puretuksi).

Tuo trauma olisi tärkeä käsitellä. Luotettava auttaja kannattaisi varmistaa lakimiehen tuella, koska noita "osaaja"-asiantuntijoita riittää nimenomaan pela:llakin tai on vastaaviin järjestöihin kytköksissä.

Ehkä kannattaisi sinun pyytää nukkumista varten pientä lääkitystä itsellesi, että pystyt lepäämään. Toivottavasti saat olla tyttösi lähellä paljon vai oletko työssä? (Ehkä pitäisi anoa jotakin sairaan lapsen hoitovapaata mutta luotettavan diagnoosin (trauma) turvin, niin että sinua ei syyllistetä mistään).

Tämä löytyi netistä haulla > huostaanotto traumat

Vanhemmat saavat tehdä vuosien työn tuollaisten huostatraumojen paikkaamisessa. Lapsen tuhotun itsetunnon kokoon kursiminen on todella vaativaa ja aikaa vievää työtä, sen voin sanoa ihan omasta kokemuksesta.

Tuolla lapsella on onni onnettomuudessa, että hän sentään pääsee kotiin korjattavaksi. Sitä onnea kun ei läheskään kaikilla lapsilla ole vastaavassa tilanteessa, vaikka kotona ei mitään huostaanoton syitä olisikaan.

Nämä asiat ovat niin järkyttäviä ja yhteiskunnan häpeä niin suuri, että olen edelleen samaa mieltä kuin ennenkin olen kirjoittanut, että todennäköisesti näistä tapauksista ja yleensä huostaanottojen laittomuuksista saadaan totuuden mukaista tekstiä vasta joskus 50:n vuoden kuluttua. Silloin sitä luetaan sosiaalipolitiikan historiasta tyyliin se oli silloin, mutta nyt Suomessa on kaikki tässäkin asiassa huomattavasti paremmin.

Kerrotko mikä on huostaanottoperuste sijoitukselle. Valititko sijoituksesta ja sijoituspaikasta tai oliko sijoitus yhteistyössä sijoittajan kanssa avohuollon tukitoimena. Palaako lapsi sinun ja isänsä luokse tai onko jo teidän luona takaisin. Vai katsotaanko hänelle uutta sijoituspaikkaa. Ja onko hän nyt terapian tarpeessa.

"Kävi ilmi että perheen äiti käytti tytärtäni kohtaan suurta henkistä väkivaltaa, syrjäytti joka tilanteessa, kielsi kaiken ja jokainen lelu ja tavaran paikka oli tarralapulla merkattu että kumman tytön tavaroita oli."

- Aivan typillistä narsistisen tms. vanhemman käytöstä. Ilmeisesti tarvi jonkun syntipukiksi ja ja hakeutui sijaisäidiksi. Kätevää.

"Tytär ei saanut avata jouluna kalenterista luukkua jos ei syönyt aamupalaa nopeasti, joutui katsomaan vierestä kun vanhempi tytär avasi."

Edelleen sama kuvio, toinen nostetaan jalustalle ja toi nen latustetaan. Erittäin raakaa henkistä pahoinpitelyä.

"Sijaisäiti laittoi hänet myös PIMEÄÄN huoneeseen häpeämään"

Tämä on jo lailla kieletty.

"Eli ilmeisesti tyttäreni oli paljon huoneessaan omissa oloissaan."

Tyypillinen välinpitämätön käytös eli annetaan lapsen olla omissa oloissaan.

Voisin ajatella, että nyt lapsi tarvitsee hoitoa, jossa hän on keskipisteena ja paljon huomiota, myötätuntoa. kuuntelemista jjnee.. ja varmaan terapiaa.