Jos on vahvoja tunteita jotakuta ihmistä kohtaan, oletteko sitä mieltä, että kaikissa tapauksissa kannattaa kertoa tunteistaan tälle toiselle osapuolelle?
Kyseessä on siis suhde joka tietyllä tavalla kariutui aikoinaan.
Itse olen antanut ymmärtää, että ei kiinnosta tai en halua tästä ihmisestä mitään.
Suojelen kai tätä ihmissuhdetta jotenkin, että en vain kykene kertomaan että rakastan tätä ihmistä. Ehkä juuri tämän takia minun on myös vaikea irrottautua ko. ihmisestä oikeasti.
Kysymys kuuluu; kertoakko vai ei, sillä uhalla että menetän tämän henkilön ikiajoiksi? Jääkö kertomatta jättäminen sitten vaivaamaan lopun elämää..
On nää jutut vaan niin vaikeita. Kykenisin olemaan kyseisen henkilön kanssa vain kaveri, jos mitään muuta en saisi, mutta jos en saisi vastakaikua niin menisikö välit lopullisesti..
Kyseessä on siis suhde joka tietyllä tavalla kariutui aikoinaan.
Itse olen antanut ymmärtää, että ei kiinnosta tai en halua tästä ihmisestä mitään.
Suojelen kai tätä ihmissuhdetta jotenkin, että en vain kykene kertomaan että rakastan tätä ihmistä. Ehkä juuri tämän takia minun on myös vaikea irrottautua ko. ihmisestä oikeasti.
Kysymys kuuluu; kertoakko vai ei, sillä uhalla että menetän tämän henkilön ikiajoiksi? Jääkö kertomatta jättäminen sitten vaivaamaan lopun elämää..
On nää jutut vaan niin vaikeita. Kykenisin olemaan kyseisen henkilön kanssa vain kaveri, jos mitään muuta en saisi, mutta jos en saisi vastakaikua niin menisikö välit lopullisesti..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten se kariutui? Oliko syynä siis se että sinä tunsit liikaa ja halusit jäähylle ja nyt pelkäät torjuntaa? Vai miten tuo nyt meni?
Kerro haluavasi keskustella kahden kesken. Tällöin luottamus pysyy välillänne varmimmin, vaikka vastaus olisi kannaltasi kielteinen.
Pelästyin tiedostamatta omia tunteitani ja käyttäydyin torjuvasti.
En ole koskaan ennen rakastanut ketään, ja luulin että en koskaan rakastuisikaan. Meni melkein vuosi että myönsin itselleni että rakastan tätä ihmistä ja oma olo helpottui sillä joksikin aikaa, kun pystyin asian myöntämään.. Vaan mitäs nyt sitten?!
En pelkää sitä että jos en saisikaan tunteilleni vastakaikua, vaan pelkään että loputki väleistä menee. Tämä ihminen on kuitenkin muutenkin minulle todella tärkeä. En halua menettää tätä ihmistä omien tunteitteni vuoksi.
Itse hän käyttäytyy kuin hänellä olisi tunteita ja saattaisi haluta jotain ehkä enemmän ja aina vetäytyy syrjään silloin kun minulta tulee torjuvaa käytöstä. Välttelee tapaamisia ym aina jos olen käyttäytynyt näin typerästi, suivaantuu silmin nähden jos olen menossa baariin yms. Välillä tuntuu, että meidän ei ole mitään mahdollisuutta olla vain kavereita. Oma pää ei enää tahdo kestää tälläistä, jos todellakin tämä juttu on tuhoon tuomittu, niin olisi aika irrottautua, mutta en voi vaan tehdä sitä, koska pimitän tunteitani! Onko viisasta kertoa, vai mitä pitäisi tehdä!!
Miten oon ollut näin typerä, nyt se on todettava "se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" puuh.
Ei rakkauden myöntäminen itselle saati toiselle voi pilata mitään suhteessanne.
Se voi tehdä siitä vielä hienomman mutta tuskin siihen mikään loppuu
Mun täytyy sitten ottaa itseäni niskasta kiinni. Tälläinen panttaaminen syö hyvinvointia kun kokoajan stressaa! Toivottavasti kaikki ei romahda vielä lisää. Mutta mitä tässä enää juuri menettääkään voi paitsi oman mielenterveytensä.
Kiitos teille! (:
Jos kyseessä on exäsi, niin kerro hänelle tunteistasi ja toiveistasi, et menetä mitään.
Kaikissa tapauksissa ei kannata kertoa, mutta sinun tapauksessasi se taitas olla viisasta ihan oman hyvinvointisi kannalta.