Sä olet saanut aikaiseksi pienoishelvetin mun sydämeen. Haluan nähdä sut, pitää silmät oikein kunnolla auki ja ahnehtia sun eleitä, liikkeitä, silmiä, hymyä. Sitten haluan sulkea silmäni ja antaa muille aisteilleni vallan. Haluan olla puhumatta, selittelemättä vain sun lähellä, kuunnella sisäistä ääntäni, joka sanoisi: "tässä ei ole mitään väärää".
Mutta tiedän aivan liian hyvin, että tämä on vain unelmaa, harhaa, muistojen herättelyä. Lähetän ilmoille täyteläisen suudelman (muistat varmaan ;) ja ainakin minuutinmittaisen halauksen. Ja pienen ilkikurisen hymähdyksen.
s/n>j/m
Mutta tiedän aivan liian hyvin, että tämä on vain unelmaa, harhaa, muistojen herättelyä. Lähetän ilmoille täyteläisen suudelman (muistat varmaan ;) ja ainakin minuutinmittaisen halauksen. Ja pienen ilkikurisen hymähdyksen.
s/n>j/m
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistan oikein hyvin. Miten voisin koskaan unohtaakaan. Kuulosti kyllä kivalta.
Ei väsytä ollenkaan, mistä lie johtuu. No, milloinkas tästä ajatuksesta pääsis eroon? Aika turhauttavaaaaaaa.
Miksi haluaisit siitä ajatuksesta eroon? Mikä lie valvottaisi, varmaan kahvi :)
Tuntuu vähän siltä että tämä pelkkä ajatus ei johda mihinkään, eikä se kai voisi mihinkään johtaakaan. Toisin sanottuna on sellainen olo että ajattelen asiaa yksikseni saamatta vastakaikua.
Ei pitäis juoda kahvia iltakuuden jälkeen, siinä meni taas yhdet yöunet kahvin juonnin seurauksena... ;)
Hyvä sääntö tuo "ei iltakuuden jälkeen". Kerro joku muu kultaisista säännöistäsi. Oletko kova rikkomaan niitä?
Et ole yksiksesi ajatuksinesi, kaiku vastaa täällä :)
En haluaisi rajoittaa itseäni säännöillä, mutta tuntuu että rikon niitä silti jatkuvasti puolivahingossa. Tietenkin kannan vastuuni jos jotain hölmöilen. Joskus täytyy vähän kokeilla... ja huomata, ettei se maailma loppunutkaan siihen :)
Miten se sinun sääntökirjasi? Oletko itse mallioppilas?