Ajatuksia

Täällä oli joskus kirjoitus "itsekkäistä äideistä." Teksti sisälsi jotain tyyliin, että naiset tulevat itsekkäiksi tultuaan äidiksi, mm kaupoissa rynnätään kärryillä muiden päälle ja he ovat etuoikeutettuja moniin asioihin yms.

Aloin miettimään sitä kirjoitusta ja pohdin, olenko itse muka sellainen.. olenko todella sellainen yhtä kamala?

No, tulin siihen tulokseen että kyse ei ole oikeasti aina itsekkyydestä. En lukenut koko ketjua, koska kirjoituksia oli paljon, en siis tiedä mihin juttu lopulta on päättynyt vai onko päättynyt yhtään mihinkään mutta, tässä vähän minun ajatuksiani =)

Itse olen 2 lapsen äiti ja lisäksi kahdelle lapselle ns. äitipuoli. En ole mikään ns "lapsirakas" ihminen, mutten mikään lastenvihaajakaan. Omat lapset ovat tietysti kaikki kaikessa, mutta muidenkin lapset kyllä kiinnostaa! Olen vielä hyvin nuori äiti, mutta minulla on jo hirmuisesti kokemusta äitiydestä.

BTW, eräänä kauniina päivänä, ruokakaupassa ollessani, muistin aivan yhtäkkiä tämän kyseisen keskustelun itsekkäistä äideistä täällä suomi24.fi:ssä. Ja ihan siitä syystä että, olin hemmetti vieköön jättänyt ostoskärryni keskelle käytävää... =/

Noh, samantien kun huomasin tilanteen, aloin pohtimaan, että miten tällainen tilanne pääsi tapahtumaan? Huomasin ensinnäkin olevani hyvin väsynyt (minun omat lapseni ovat: 2kk ja 4v.) Olin siis jättänyt kärryt vahingossa keskelle käytävää, enkä taatusti ajatellut sillä hetkellä mitään muuta kuin että käyn pikaiseen hakemassa kaurapuuropaketin tuosta, ja.... sitten vahingossa jätinkin kärryt aivan typerään paikkaan. Huomatessani tilanteen, oikein hävetti! Katselin muita kaupasssa olleita, ihan kuin olisin jokin rikollinen jota kaikki seuraavat..

Toinen tilanne oli sellainen, että pikkuinen vauvani itki todella kovaa sylissäni, kärryn kuormakin oli jo niin painava etten jaksanut työntää sitä ja kantaa toisella kädellä vauvaa. Kun lähellä kassaa huomasin, että yksi tosi tärkeä juttu oli unohtunut, painelin samantien huutava vauva sylissä hakemaan ko tarviketta ja jätin 4v. (joka on hyvin tunnollinen lapsi) autokärryyn odottamaan ja toki kerroin että äiti on nopea ja vain kahden hyllyn välistä hakemassa yhden jutun. No, olin pysäköinyt siinä stressissä ja huudossa, huomaamatta kärryt aivan väärin... kun palasin, olin taas että DAA, olenpa helvetin idiootti. Vauva ei enää huutanut koska pääsi syliini ja rauhoittui, mutta olin stressitilanteessa ajatellut vauvaa ja toivonut pääseväni tilanteesta nopeati pois... ja siis toiminut hullusti.

Mutta, pisti oikein naurattamaan seuraava tilanne =D Olin hakemassa (tämä siis jo toisena päivänä) kaupasta maustetta. Yksinäinen vanhempi nainen oli parkkeerannut ostoskärrynsä koko maustehyllyn eteen ja lueskeli siinä kaikessa rauhassa maustepurkkien etikettejä, mitään aikomustakaan siirtää kärryjään, että muut asiakkaat pääsisivät noutamaan omansa. No, normisti olisin varmaan seonnut, mutta kiitos suomi24:n, olin varsin tyyni =) Kauniisti pyysin että voinko siirtää kärryjä hieman, ja yllättäen, sain pitkän mutta ikävän silmäyksen osakseni ja jostain kumman syystä, kärryt siirtyivät vain hitusen, siis niin hitusen, että juuri ja juuri sain maustepurkkini noukittua.... Tässä kohtaa olin oikeastaan hieman "vahingoniloinen", olihan kyseessä mitä todennäköisimmin lapseton (tai ainakaan sitä lapsikatrasta ei ollut läsnä sillä hetkellä, ja oliha rouvalla jo ikääkin..)

Tulinkin siis siihen tulokseen, että ei se äiti-ihminen ole aina itsekäs tällaisiissa itsekkäiltä -tuntuvissa tilanteissa. Äiti voi olla joskus kauppareissuilla ykinkertaisesti vaan vähän TUMPPU =) Joskus voi oikeasti olla myös niin, että äiti huomio niin paljon muita, että unohtaa mitä on tekemässä!

Monesti myös tulee ajateltua asioita lapsen kannalta, lapsi on pieni, eikä ymmärrä kaikkea, tai ei esim. näe kaikkia asioita niin kuin aikuiset, joten täytyy lapsen takia toimia välillä niin, että joskus aikuisia saattaa harmittaa. Lapsi voi olla hidas, puhua paljon tai kovaan ääneen, puhua hassuja ja kysellä "tyhmiä." Lapsi voi myös sanoa suoran ja rehellisen mielipiteensä koska ja milloin tahansa, jolloin vanhemman on selitettävä tilanne lapselle ja silti pysyttävä mahdollisimman neutraalina ettei loukkaisi ketään...

Oikeasti, äitinä olo on välillä varsin hankalaa =D Toivoisin että saisimme joskus anteeksi, ei me varmastikaan tahallaan tehdä muiden oloa tukalaksi..