Hän

Niin minäkin välillä täällä vierailen - lukemassa/kirjoittamassakin - kuin siihen ennen vanhaan,ettei pääse tämäkään puoli unohtumaan.

Tämä runo oli eräällä tavalla laadittu jossa suljettu mutta myös tavallaan yritteliäs suhde etsi omaansa,kuitenkin lopulta päätyi yksinäiseen olemassa oloonsa.
Tätä kirjoittaessani minulla oli todella vahva tunne kurkistaa tuonne elämänaaltojen syvemmälle puolelle ... Ja hienosti huomioit nuo sanaset
runostani - erityisesti Yhden !

Kiitos jälleen Sinulle kun jaksoit kommentoida !

Ilahduin Sinun kommentistasi - Yllätyin Positiivisesti : Kiitos !

Erityisen hyvin pääsit runoni sisälle että niin syvälle löysit tien,joihin minä tällä kirjoituksellani pyrinkin.Ehkä oli kantopinta-alaa kun noinkin pitkälti löysit tekstistäni kerrottavaa.

Tämä voisi olla hyvinkin totta kuin myös kuvitelmaakin - arjen realismia - kun tunne ei tavoita vastinetta yrityksistä huolimatta.
Kuinka paljon nykyään on ongelmia miel.terv.ongelmista kuin monista eri syistä,jotka toisia ajavat jopa epätoivoisiin aatoksiin kun määrätty kestomitta on elämässä ylittänyt tietyn sietokyvyn... silloin ihminen murtuu henkisesti. Niin yleistä jopa mutta tavallaan myös salattua.

Tarkoituksella ja tunteella kirjoitin kun oli sellainen "olotila" että nyt oli tälläisen vuoro tulla ulos tekstien puitteissa että pyrin poikkeavaan tapaani juuri tätä runoa kirjoittamaan ... eräänlaista tunnetilan aistimista itsessään - mitä todella haluaa tuoda ns.julki.

Määrätyt runot vaativat ainakin minulta vahvaa tunnetilaa,jolla voin ilmentää sitä mikä ikäänkuin tahtoo/pyrkii runoiksi,sillä sen kyllä itsessään tunnistaa,milloin jokin " salamana " iskee tajuntaan.

Olet oikeassa eräänlaisesta "tyylilajistani" kun siitä poikkeava runo tulee minulta ja ehkä vahvimpana tunne tuossa oli " että nyt jotain poikkeavaa pitää synnyttämän".
"Vaarana" voi olla että lukija saattaa jopa "samaistua" tai käsittää että nyt kirjoittajalla on vaikea elämäntilanne mm.siitäkin on täällä aikoinaan käyty keskustelua kuten ehkä muillakin palstoilla.

Eikä saisi liiaksi jäädä yhden tyylinsä vangiksi,vaan pitäisi välillä edes irroittautua tavanomaisuudestaan.Sitä minäkin mm.olen kirjoittanut täällä ollessani muiden kanssa,sitä vain jotenkin vain luutuu yhden sapluunan käyttäjäksi mutta itse kirjoittaminen on kuitenkin : Pääasia !

En loukkaannu - päinvastoin - on aivan oikein että aidosti kuin perustellusti lukija kertoo runojen sisällöstä omista lähtökohdistaan - mielipiteellään. Se saattaa parhaimmillaan edesauttaa "tyyliinsä vajonnutta kirjoittajaa". Rohkeasti vain esiin että perustellen,sillä se on OK !
Itse olen oppinut kestämään monienkin kriitikoiden mielipiteet,niin hyvässä kuin "pahassakin",sillä ihan harrasteen pohjalta näitä kirjoitan,vaikka kyselyitä on tullutkin että olenko kirjoittanut jopa mahdollisesti runoteoksia ymv. En ole !

Laulelmiakin olen aikoinani kirjoittanut mutta siitä amm.kriitikot eivät oikein kauan sitten suositelleet,vaikka osasta pitivätkin.
Laulajana - itsekin olen aivan onneton.

Sinulle näin poikkeuksellisesti kirjoitin enemmän kun vaivauduit noinkin pitkälti runoani kommentoimaan.

Hyvää Juhannusviikkoa Toivottaen !

Kiva Yllätys - ihan muistuu ne edesmenneet ajat mieleeni että olet vielä täällä edes joskus käymässä ... tutut nimet lämmittävät kun heitä täällä tapaa,vaikka sitten harvemmin.

Runoni oli ehkä hiukan poikkeuksellinen mutta niin oli tarkoituskin että taisin jopa hiukka onnistuakin.

Runothan on tavallaan kuin elämänvesiä... aallonharjanteineen kuin syvänteineenkin - tyyni ja välillä myrskyinen - poutaa että sadettakin.

Kiitos Sinulle : Riemukasta Juhannusviikkoa !