Miksi on niin, että joskus, jonkun ihmisen kohdalla rakkaus vaan on ja pysyy. Säilyy sydämessä vaikka vuosikymmeniä, eikä millään häviä, vaikka sitä yrittää saada sydämestään pois.
ja sitten taas toisinaan, jonkun muun ihmisen kohdalla, se vain yhtäkkiä lakkaa olemasta. Katoaa. Kuolee pois sydämestä, vaikka sitä yrittäisi vaalia, hoitaa ja hoivata.
On se oikukas tunne tuo rakkaus...
ja sitten taas toisinaan, jonkun muun ihmisen kohdalla, se vain yhtäkkiä lakkaa olemasta. Katoaa. Kuolee pois sydämestä, vaikka sitä yrittäisi vaalia, hoitaa ja hoivata.
On se oikukas tunne tuo rakkaus...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu, miten hyvin tunnet ensin mainitun henkilön. Onko pelkkä ihannoinnin ja idealisoinnin kohde, vai tunnetko hänet oikeasti, huonoissakin hetkissä.
Itseasiassa nämä mahdollistavat toisensa. Sinulle todellinen läheisyys on vaikeaa. Haikailet jonkin epätodellisen perään, kun lähellesi pyrkivä saa tunteistasi vain muruset.
Ainakin minä tarkoitin juuri sitä, että ihannointi ja idealisointi on jotain muuta kuin rakkautta, se on ehkä itserakkautta, omien unelmien projektiota otollisiin kohteisiin. Todellinen tunteminen ja rakkaus eri asia.
'Lähelle pyrkivä' kuulostaa jo itsessään hirvittävältä, sori :-) eikä saa edes murusia, kuvitella voi.
Riippuu myös siitä, miten rakkauden kohde kohtelee sinua. Rakkauden VOI tappaa. Paha käytös tuhoaa tunteet. Kun taas toinen on sinua kohtaan rakastava ja hyvä, molempien rakkaus kasvaa. Rakkautta voi ja tulee vaalia ja hoitaa.
Molemmat vuorotellen, kyllä.