Tavallaan se on monien asioitten summa.
Kohdallani ainakaan ei oma valintani. Yksinäisyys.
Tuntuu, että eronneet 50:set, kuten minäkin
ovat jotenkin "väliinputoajia" ihmissuhteissa.
Lapsi jo aikuinen, hänellä oma elämänsä.
Työttömyys, tukiverkoston (mitä se sitten ikinä onkin) puuttuminen,
luo jonkinasteisen "huonommuuden" tunteen,
ainakin jos on niin hassu, kuten minä itsesäälivaihteella,
että alkaa verrata omaa tilannettaan perheellisten elämään...
Jos vielä on vähän ujo, kuten minäkin, uusiin harrastuksiin lähteminen
yksin, on tosi vaikeaa.
Tulee tunne "tässäkö se sitten oli" ?
Ehkä tekemistä ns. viidenkympin kauhulla.
Asun turussa, ja täälläkin meitä yksinäisiä pitäisi olla
noin yli 50% talouksista, mutta en tiedä onko mitään esim
paikkaa missä voisi samassa tilanteessa olevia tavata...
Kuten Junnu sanoi:
Vielä unelmoi myös "viisikymppinen" :)
Kohdallani ainakaan ei oma valintani. Yksinäisyys.
Tuntuu, että eronneet 50:set, kuten minäkin
ovat jotenkin "väliinputoajia" ihmissuhteissa.
Lapsi jo aikuinen, hänellä oma elämänsä.
Työttömyys, tukiverkoston (mitä se sitten ikinä onkin) puuttuminen,
luo jonkinasteisen "huonommuuden" tunteen,
ainakin jos on niin hassu, kuten minä itsesäälivaihteella,
että alkaa verrata omaa tilannettaan perheellisten elämään...
Jos vielä on vähän ujo, kuten minäkin, uusiin harrastuksiin lähteminen
yksin, on tosi vaikeaa.
Tulee tunne "tässäkö se sitten oli" ?
Ehkä tekemistä ns. viidenkympin kauhulla.
Asun turussa, ja täälläkin meitä yksinäisiä pitäisi olla
noin yli 50% talouksista, mutta en tiedä onko mitään esim
paikkaa missä voisi samassa tilanteessa olevia tavata...
Kuten Junnu sanoi:
Vielä unelmoi myös "viisikymppinen" :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.