Mulla on masennus diagnoosi ja lääkitys. Olen suht ok kunnossa ja etsin parhaillaan itselleni töitä. Kävi niin että olin tuossa viimeviikolla työhaastattelussa ja se oli suoraan sanottuna aivan kamalaa. Työ ei ollut ihan oman alani hommia mutta joita pystyn kuitenkin tekemään. No haastattelia sitten kyseli erittäin ärsyttäviä kysymyksiä. En ehkä osannut sitten vastata kaikkeen kovin hyvin niin hänpä rupesi vittuilemaan ja lopuksi nauroi vielä päin naamaa. Tuli kyllä niin paska olo että huhhu. Nyt lähti taas kaikki motivaatio työnhakuun, ahdistaa, en saa nukuttua, ei ole ruokahalua ja kaikki tämän yhden haastattelun takia. Miten päästä yli vastoinkäymisistä ?? Tiedän että mulla on huono sietokyky arvostelulle, miten voisin kuitenkin kestää sitä niin etten ole taas aivan maassa. Nyt on melkein yhtä huono olla kuin sillon kun sain masennus diagnoosini.
vastoinkäymiset
ja kusipäät
2217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Lähes tuskaisena (itkuisena voimatta itkeä, vain se tuska tuntuu purkautumatta) minäkin olen työhönottohaastattelusta lähtenyt, ja kai suorastaan pakenin suoraan kotiin ja sänkyyn. En tiedä, oliko siinä tilanteessa mitään erikoista, mutta minä koin sen ihan hirveän tukalana ja tavallaan kuin olisin menettänyt kasvoni. Romahdin. Vaadin lääkäriltäni vuosien tauon jälkeen kuuriksi Xanor depot -lääkityksen paljolti tuon seurauksena.
Niin että heikoissa kantimissa minäkin olen. Tällainen (kai itsetunnon puute) on harmillinen vaiva.
tuttua on... töihin pitäisi päästä kun ei tässä sentään työkyvyttömiä olla, ja yhteiskunta vaatii sitä. Eikä sitten siellä työhaastattelussa voi sitäkään alkaa sanoa että joo mulla on masennus ja huono itsetunto, sitten ainakin on ihan turha kuvitella saavansa töitä... eli pakko yrittää kestää se mitä tulee... on se vaikeaa olla tälläinen kun ei polla kestä kaikkea