Sairastuin talvella masennukseen, joka syveni keväällä kun parisuhde alkoi rakoilla. Eron ollessa käsillä harkitsin (ehkä vieläkin) itsemurhaa ja yritinkin kerran. Virallinen ero tuli yrityksen jälkeen. Nyt muutama viikko eron jälkeen huomaan olevani raskaana, hätäisten laskujeni mukaan noin viikolla 8-10. Hankalaa arvioida sillä jatkuvan piinaavan stressin takia menettänyt ruokahalun, laihtunut 10kg eikä menkat siksi olleet normaalit laisinkaan.
Olen opiskelija eikä tämä sovi kuvioihini laisinkaan, mutta keskeytys on aina mielestäni ollut väärin jos on periaatteelliset mahdollisuudet selviytyä.
"Isä" ei ole valmis keskustelemaan asiasta, voi olla ettei haluakaan keskustella asian sulateltuaan, mutta pelkäänpä päätöksenteolla olevan kiire. Eka neuvolakäynti seuraavalla viikolla. Olen täysin hukassa.
Muita, joilla samankaltaisia kokemuksia?
Olen opiskelija eikä tämä sovi kuvioihini laisinkaan, mutta keskeytys on aina mielestäni ollut väärin jos on periaatteelliset mahdollisuudet selviytyä.
"Isä" ei ole valmis keskustelemaan asiasta, voi olla ettei haluakaan keskustella asian sulateltuaan, mutta pelkäänpä päätöksenteolla olevan kiire. Eka neuvolakäynti seuraavalla viikolla. Olen täysin hukassa.
Muita, joilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On varmasti, mutta sinä sen päätöksen teet ihan itse. Voimia siihen. Aikaahan sulla ei kovasti ole, ja jos päätyt aborttiin niin parempi mitä nopeemmin tai anna lapsesti adoptioon?????? Täytyy olla pääkoppa kunnossa, että jaksaa lapse kanssa. Itse olen myös masentunut, mutta tilanne hallinnassa, jos on noita itsemurha-ajatuksia niin mielestäni et ole kunnossa jaksaaksesi juuri nyt äitinä. Itse päätät.
Tilanteesi kuulostaa nyt sellaiselta, että sinun tulee suomi24:sen sijaan mennä puhumaan perheellesi, ystävillesi ja esimerkiksi ammattiauttajalle (kunnan perheneuvoja esim.).
Tarvitset tukea, apua ja neuvoja tilanteessasi. Sinun ei tarvitse selviytyä nyt yksin - hae tukea!
Jos olet masentunut, tarvitset apua. Sinun pitää mennä puhumaan lääkärille/terapeutille, ja avautua tunteistasi ja ajatuksistasi läheisillesi. ANSAITSET APUA - sinun ei pidä pelätä avun pyytämistä. Läheisesti varmasti tahtovat auttaa sinua juuri nyt.
Sinun tulee kysyä itseltäsi: pystyisitkö rakastamaan, hoivaamaan ja pitämään huolta (taloudellisesti ja muilla tavoilla) lapsesta? TAHDOTKO lapsen? Muista että sisarukset/ystävät/perheesi tahtovat varmasti auttaa sinua raskauden aikana ja myöskin lapsen synnyttyä. Hoivaajia varmasti riittää!
Mielestäni abortti ei ole ratkaisu, vaikka en uskova ihminen olekaan. Mielestäni jokainen pieni lapsi on upea asia ja suorastaan ihme.
Mutta jos olet VARMA, että ET pysty huolehtimaan lapsesta tai sinulla ei ole henkisiä voimavaroja siihen, ymmärrän, jos päädyt aborttiin. Ja olisihan se epäreilua viatonta lasta kohtaan, että hän syntyisi keskelle masennusta ja rakkaudettomuutta ja haluttomuutta.
Mutta kuten sanoin, hae apua. Hae apua pian. Juttele muiden kanssa. Tukeudu perheeseesi ja ystäviisi. Hae ammattiauttajan apua. Juttele lääkärille. Hoida ITSEÄSI - masennukseen on lääkkeitä ja keinoja. Masennukseen auttaa myös tunnetusti terapia.
Älä jää arvuuttelemaan ja suremaan yksin - sanoisinko, että ryhdistäydy ja ota vastuu: itsestäsi ja lapsestasi.
Näe positiiviset puolet! Elämänmuutokset! Pieni lapsi. Uudet kokemukset. Uusi elämä! Saat antaa rakkautta ja tulet rakastetuksi.
Älä silti unohda tulevia haasteita ja huonoja päiviä.. Mutta nekin kasvattavat.
Tsemppiä sinulle! Älä jää yksin!