Avioehto, joka perustuu rakkauteen

Mielettömän hyvä idea! Tälläisen kun lyö ukon naaman eteen, ni johan loppuu puheet avioehdoista...

Aika huono idea tuo teidän "sopimusmallinne", itse asiassa. Ei tarvitse miettiä kuin sellaista, täysin mahdollista vaihtoehtoa, että puoliso A ryhtyy avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Teillä on avioehto, jonka mukaan avioeron hakijalla ei ole avio-oikeutta. Niinpä puoliso A, joka on liiton petollinen osapuoli, ei kiirehdi hakemaan avioeroa, vaan nauttii täysin siemauksin kahden tai vieläkin useamman ihmissuhteen riemuista. Jossain vaiheessa uskollinen osapuoli B saa tietää toisen syrjähypyistä - ja loukatuin tuntein päätyy hakemaan avioeroa. Mutta hänelläpä ei olekaan avio-oikeutta, koska olette yhteistuumin niin sopineet. Halutessasi voit miettiä myös vaihtoehtoja, että A osoittautuu väkivaltaiseksi, narsistiseksi, alkoholisoituneeksi... mutta hänen ei tarvitse kuin odotella, että B hakee avioeroa!

Käytännön kannalta, sopimuksessanne lukee "avioeroa hakeneella osapuolella ei ole avio-oikeutta toistemme yhteiseen omaisuuteen". Se pitää sisällään, että kumpikin omistaa osansa kyseisestä omaisuuserästä. Ja omaan omistukseensa ihminen ei tarvitse avio-oikeutta, hänellä on siihen omistajan oikeus. Joten tarkkuutta kannattaa käyttää. Avio-oikeus voi olla vain toisen osapuolen omistamaan omaisuuteen tai sitten sitä ei ole. "Yhdessä omistettu" tarkoittaa aina, että kumpikin omistaa esim. 50% eli kumpikin omistaa silloin oman osuutensa. Ja siihen on omistajan oikeus, siihen ei tarvita avio-oikeutta.

Juu, ideana hauska, mutta käytännössä varmaan aika kelvoton paperi tuo teidän.

En ihan pysynyt mukana logiikassasi. Mutta avioehdon kannalta mallisi on huono, koska se mahdollistaa petolliselle osapuolelle ns. kaikki edut. "Saa pettää" eikä edes menetä avio-oikeuttaan, jos "ajaa" toisen hakemaan eroa. Sen toteaminen on realismia. Sinusta mallisi voi tuntua hyvältä, mutta huonon kumppanin sattuessa kohdalle se on varsinainen sudenkuoppa.

Itse en periaatteessa kannata avioehtoja, esim. omassa liitossa sitä ei ole. Kuitenkin tiedän jo pelkästään tuttavien toilauksia seurattuani, että on tilanteita, joissa avioehto olisi hyvä olla olemassa. Jotkut eivät vaan romantiikannälältään tunnu pystyvän pitämään hommaa hanskassa, vaan yhtäältä avioidutaan petturiksi osoittautuvan seikkailjan kanssa ja toisaalta itse petetään luotettavinta mahdollista puolisoa. Ja sitten maksetaan tai tienataan avioehdon puuttuessa.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että rahaa tai mammonaa ei pitäisi käyttää kiristyskeinona suuntaan tai toiseenkaan. Siksi myöskään ajatuksesi "avioehtomalli käännetään sellaiseksi, että siinä määritellään ne asiat jotka eron sattuessa menetät" ei ole oikeilla jäljillä. Paljon oikeammilla jäljillä ollaan silloin, jos ei ryntäillä avioliittoon heti eikä välttämättä edes vielä parin vuoden tuntemisen jälkeen. Avioliitto on nykypäivänä ensisijaisesti juridinen sopimus, ja sen solmiminen suurimmassa rakkauden huumassa on tyhmää. Rahaa ei todellakaan pitäisi sekoittaa rakkauteen, kuten usein avioehdon puoltajat sanovat, ei myöskään konstina pitää pakolla yhdessä liitto, joka muuten natisee liitoksissaan.

Vaikuttaa jotlisenkin kornilta avioehdolta: pakko rakastaa ja sietää, muuten menee rahat ja tavarat ja saan aloittaa alusta.

Keskenkasvuisten touhua.

Edellisten terävienlin huomioiden lisäksi on esittäsi avioehto ilmeisen pätemätön. Eron ja kuoleman osalle voi määrätä ehdon olevan/ei olevan voimassa, mutta muu syiden ja varallisuuslajien räätälöintisi tekee avioehdosta ilmeisen pätemättömän.
Maistraatti ei ota rekisteröidessä kantaa tekstin pätevyyteen ja yllätys voipi tulla avioliiton päätyttyä alkavassa oikeuskäsittelyssä.

Olisikin ihana uskoa noin sinisilmäisesti avioliittoon, mutta mitä teet, jos toinen vaikka alkaa hakkaamaan sinua avioliiton solmimisen jälkeen? Etkö aio hakea eroa vai annatko kaiken hakkaajallesi ilman mitään hakiessasi eroa?