Runo skitsofreniasta

Viha ja raivo, pohjaton kaivo.
Kiukku, uho, päivän tuho.
Rajuilma, paska maailma.
Säälittävä vikisijä, nujertamiseen tahto.
Sinuako liehitellä, aina kumartaa.

Temppuilla ja onnesta taputtaa.
Saatanan kurppa, ”ala laputtaa!”
Aina vailla, aina vaatimassa,
että ilonaamalla olen vastassa.

Saatanan pakottaja, saatanan alistaja.
”Mene jo helvettiin elämästäni!”
Kasvattaja, äiti, aikuisen asemassa.
Oikeasti yksi kakara, joka ei kykene mihinkään.

Saatanan huora, älä ramppaa minun luona!
Älä anelemassa käy, kysele, miksi kiitosta ei näy.
Sinuako kiittäminen mielisairaudesta.
Tuhoamaasi vielä pakotat itseäsi liehittelemään?

Saatanan saatana, vittujen vittu.
Kemiallista lobotomiaa tarjoat ratkaisuksi.
Tahdon vain sinut ulos!
Tahdon vain sinut nujertaa,
kuten nujersit minut,
ja yhä koitat nujertaa!

Koita jo saatana ymmärtää,
että en jaksa sinua enää.
Saatanan säälittävä anelija,
roikkuvainen itsesi korottaja.

Korkealle nousit, kun lapsesi tuhosit.
Toisen sairaus, toisen mahtavuus.
Valtaa sekin, jos ei rakastaa osaa,
osaa ainakin valtavan tuhon tehdä.
Siinäpä vaikuttava ihminen.