Vaikka tiedän, että meidän on äärettömän epätodennäköistä saada lapsia luomusti, niin tarkkailen itseäni aina ennen menkkoja ja toivo, jota koetan turhaan tappaa kuiskii korvaani typeryyksiä tyyliin "jospa sittenkin tällä kertaa". Teen surutyötä parhaillaan. Tavoitteena on hyväksyä edes jollain tasolla se, että en saa koskaan lapsia. Se on vaan niin hiton vaikeaa, kun keho tuntuu toimivan säännöllisesti ja sen takia kuvittelee ties mitä. Sitten tulee menkat ja itkut, vaikka järjellä ajatellen tiesikin tuloksen. Helpottaakohan tää sitten, kun alkaa vaihdevuodet?
Vihaan tätä PMS-aikaa!
Wasting Life
092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.