Munatorvien aukiolotutkimus takana, laparoskopia edessä

Minulla oli sama tilanne n. 1.5 vuotta sitten ja oli ihan samat fiilikset kuin sinulla. Eli siinähän nukutetaan ja tulee navan alle viilto ja minulla vasemman munatorven kohdalle. Nukutuksen jälkeen minulla oli kovat kivut ja hartiapistos oli tosi kivulias.. jouduin jäämään osastolle yöksi, kun oksentelin aina, kun yritin nousta seisomaan.

Lopputulos oli, että molemmat oli auki. Joten elä vielä hätäile :) Ja olen kuullut, että aika monella muullakin käynyt samalla tavalla.. Tsemppiä sinulle!

Ja vaikka ne olisi tukossa niin koeputkihedelmöitys on vaihtoehto.. vaikka minulla oli auki niin silti olen käynyt yhdessä ivf:ssä. Muistan, kun itse mietin, että voi kauheaa, jos joutuu koeputkihedelmöitykseen.. mutta ei se ole ollenkaan paha.. :)))))))))

Minut lähetettiin myös laparoskopiaan, koska aukiolotutkimus oli kovin kivulias. Lisäksi löytyi polyyppeja ja lääkäri oli sitä mieltä, että ne olisi hyvä poistaa ja samalla varmistuisi johdinten tilanne. Polyypit sinänsä eivät kuulemma aiheuta lapsettomuutta, Pelkäsin myös tuota laparoskopiaa aika tavalla, minua ei koskaan ollut nukutettu jne. Leikkaussaliin vietäessä tärisin aivan horkassa. Turhaan pelkäsin. Herätessä olo tokkurainen, mutta sain kipulääkkeitä niin, että kivut eivät mitenkään sietämättömiä todellakaan olleet. Samana päivänä kotiuduin. Ikävä kyllä molemmat munanjohtimet olivat tukossa (syy ei selvinnyt). Polyyppejakin oli lopulta todella paljon ja olivat poistaneet kaikki, mitä saivat. Johdinten tukkoisuus ei toisaalta kauheasti surettanut pidemmän päälle, koska pitkän lapsettomuuden jälkeen tuntuikin helpottavalta päästä "kunnon hoitoihin". Jos johtimet olisivat olleet auki, olisi pitänyt vielä kokeilla inseminaatioita (julkisella tutkimuksissa ja hoidoissa). Ensimmäinen IVF-hoito aloitettiin vajaa kolme kuukautta leikkauksesta ja nyt olen onnellisesti raskaana. Ja itse tuosta toimenpiteestä vielä. Minulla navassa on pari senttinen viilto, joka jää melkein kokonaan navan sisäpuolelle ja alavatsalla yksi pyöreä pieni arpi (siinä oli leikkauksen jälkeen yksi tikki). Sairaslomaa sain kaksi päivää toimenpidepäivän lisäksi. Tämä minulle myös riitti. Tosin, jos työ olisi yhtään fyysistä, olisin varmaan hakenut lisää sairaslomaa. Sen verran aristi vielä, jos jotain raskaampaa olisi pitänyt tehdä. Vähän hidasta oli aluksi esim. sängystä nouseminen, mutta ei mitään sietämättömiä kipuja. Minulle ei mitään hartiapistoksia tms. tullut, vatsa oli kuitenkin selvästi turvoksissa useamman päivän. Kaiken kaikkiaan menisin mieluummin ehkä uudestaan tuohon toimenpiteeseen, kuin siihen ensimmäiseen aukiolotutkimukseen (joka sekin sattuu ilmeisesti vain, jos johtimet ovat tukossa kuten minulla). Jälkikäteen olen myös ajatellut, että laparoskopian avulla sain ainakin varmaa tietoa kohdun, munasarjojen ja johdinten tilanteesta.

Kiitos kannustavista vastauksista molemmille! :) Melkoista vuoristorataa menee tunteet. Eniten pelottaa minuakin se nukutus, kun en ole sitä ennen kokenut ja tietysti epätietoisuus tulevasta on raastavaa. Sitä koittaa suhtautua positiivisesti ja onnistuukin siinä aina hetkisen, kunnes taas mennään alas ja lujaa. Onneksi mies on tukena ja molemmilla sama ajatus siitä, että ollaan valmiita odottamaan ja käymään läpi hoitoja ja tekemään uhrauksia yhteisen unelman, oman vauvan vuoksi. Puolitoista vuotta olemme jo sitä maailman suurinta ja ihaninta ihmettä odottaneet, kyllä me sen ihmeen vielä joskus aikaan saamme, milloin ja miten? Sitä pitäisi jaksaa odottaa...

Itsellä on tuo aukiolotutkimus edessä syksyllä. Tänään juuri tulin gyneltä, ultrassa näkyi kummassakin munanjohtimessa olevan jotakin vialla. Toinen on luultavasti tukossa, koska minulla on aikaisemmin talvella ollut munasarjatulehdus. Toisessa näkyi myös jotain vikaa olevan, ehkä kysta, jokin kiinnike tms. Eli tukossa voivat olla kumpainenkin johdin. Lääkäri myös ehdotti laparoskopiaa, mutta ainakin ensin nyt se aukiolotutkimus. Mahtaakohan tutkimus olla aina kivulias jos jompikumpi tai molemmat johtimet ovat tukossa??
Odottaminen on pahinta ja pelko siitä voiko saada lapsia. Jos voin tulla/tulen raskaaksi normaalisti eli kumpikin putki ei ole tukossa, on kohdun ulkoisen raskauden riski kai normaalia suurempi... Tai jos ovat tukossa, niin sitten koeputkihedelmöitykseen... enpä olis uskonut tästä tilasta itseäni löytäneen... Yritän olla hermoilematta vaikka aika matalaksi mielen vetää. =(

Minulla ei ole ollut mitään oireita eikä lääkärit ole osanneet sanoa mistä lapsettomuutemme voisi johtua. Minulle tehtiin aukiolotutkimus "varalta" ja me itse ja lääkäri olimme melko varmoja ettei mitään vikaa löytyisi. Mutta kuinkas kävikään. Minulle tuo tutkimus oli kivulias ja se lopetettiin kesken kipujen yltyessä sietämättömiksi. Ilma ja neste eivät lähteneet etenemään kohdusta normaalisti. Lääkäri suositteli tosiaan laparoskopiaa, koska ei voinut aukiolotutkimuksella varmistua onko putket tukossa vai ei. Kuitenkin suurimmalla osalla kenen kirjoituksia olen lukenut tuo tutkimus ei ole ollut kovin kivulias, joten älä suotta jännitä liikaa. Särkylääkettä kannattaa ottaa jo ennen toimenpidettä ja varautua ottamaan rauhallisesti loppu päivän tutkimuksen jälkeen.
Minulla on nyt jotenkin epätodellinen olo. Vaikka kuinka olen yrittänyt olla pessimisti ja varautua pahimpaan, niin kyllä tämä silti on tosi iso kolaus, kun on vastakkain sen asian kanssa että todennäköisesti lapsen saamienn ilman hoitoja on mahdotonta. Koitetaan kuitenkin kaivaa jostain positiivisuutta peliin, Onneksi on mahdollisuus näihin tutkimuksiin ja hoitoihin!