Lääkkeellinen globotomia

Olen samaa mieltä surun läpikäymisen tärkeydestä ja siitä, ettei lääkitys ole se millä ensisijaisesti vaikka menetystä tai surua hoidetaan. Eikä se olekaan lääkityksen tarkoitus. Mutta:

joskus kun ihminen ei kykene käymään läpi suruaan, tuskaista ja traumaattista tapahtumaa, voi seurauksena olla posttraumaattinen stressi, joihin saattaa olla aiheellisena ottaa lääkitys. Erityisesti tässä olisi tarpeen intensiivinen terapia ja hoito, jota täällä kotosuomessa ei tunnu saavan.

pakkohoito ja lääkitys eivät ole koskaan ensimmäinen vaihtoehto. Niihin kun joudutaan turvautumaan on hoidon verkko usein jo katkennut. Ensin käytetään avoimen puolen tukitoimia. Toisaalta, joskus järkytys voi olla niin suuri, että asiakas menee psykoosiin jolloin se vaihtoehto on lähes aina intensiivinen sairaalahoito ja lääkitys jotta psykoosi saadaan katkeamaan.

Masennuslääke ei ole yhtä kuin riippuvuus ja addiktioiden aiheuttamista. Se mitä lääkettä syödään, millä annoksella, mihin tarkoitukseen on merkityksellistä. Mm. SSRI:t eivät aiheuta addiktoitumista.

On olemassa diagnosoituja mielisairauksia, kuten juuri se masennus, tai pakko-oireinen häiriö, tai skitsofrenia, maanisdepressiivisyys. Suru ei ole mielisairaus, vaan nimenomaisesti normaali reaktio normaalista poikkeavaan tapahtumaan, yleensä jonkin menetykseen. Kun surusta ei pääse irti, eikä elämä palaudukaan, saattaa siitä kehkeytä masennus, joka voi johtaa lääkityksen tarpeeseen. Kyse ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa ole surusta, vaan sairaudesta.

Että tämmöisiä näkökulmia nyt tahdoin vain tuoda esiin.

Mikä ihme on globotomia?

Globaalin hallituksen poistaminen.