Voi helvetti!!!!!!

Miten musta tuntuu että tää on taas tällainen 45-v 4 lapsen äiti joka provoilee? Kuka edes vertailee aborttia kortsun käyttöön? :D ei hyvää päivää.

Ja jos tämä ei ole mikään provo: Suomessa kukaan 18 vuotias ei ole tietoinen "seksiin liittyvistä riskeistä" oli ehkäisy käytössä tai ei. Jos lapsen saaminen tuntuu sinusta noin vastenmieliseltä tai vaikealta niin luutlavasti lähdet lätkimään sanoi kuka mitä tahansa. Kannattaisi kuitenkin miettiä tarkkaan ennenkuin teet mitään hätiköityjä päätöksiä.. Olisitko itse halunnut kasvaa ilman isää? Tyttöystävälläsi on tosiaan oikeus päättää mitä raskauden suhteen seuraavaksi tapahtuu mutta tosiasia on että sä olet jo nuori MIES jonka kuuluu kantaa vastuunsa, tuntui se mukavalta tai ei. Sitä se elämä on.

Niin ja et sinä mikään teini-isä ole :) nuori isä kylläkin

Sillä ei ole merkitystä, onko avaus aito vaiko ei.

Totuus on kuitenkin se, että varsin harva nuorista isistä on niin onnellinen isyydestään vaikkapa 17-vuotiaina kuin täällä väitetään. Seuraukset näkyvät siinä suuressa nuorten yh-äitien joukossa, joka uusia kumppaneita itselleen etsii. Sen toiminnan seuraukset taas näkyvät esim. koulumaailmassa, kun aikaa lapsille ei oikein ole.

Ajatus siitä, että joku tieten tahtoen hankkiutuisi vastoin seurustelukumppaninsa toiveita raskaaksi alaikäisenä, tuntuu sairaalta. Onpa täällä kuitenkin joku niinkin tunnustanut toimineensa.

VASTUU on kaunis sana. Todellisuudessa kysymys on eniten siitä, kykeneekö sen vastuun kantamaan vaiko ei. Läheskään kaikki eivät kykene, vaikka halua olisikin. Osalla taas ei ole haluakaan.

Kasvatuspuolen ammattilaisena minua hirvittää se paatos, jolla teinityttöset täällä puhuvat raskaaksi hankkiutumisestaan ja siitä, miten IHANAA kaikki on. Tokihan on selvää, etteivät läheskään kaikki tekstit totta ole, mutta yksi asia on varma: osa ihmisistä (teineistä) on TÄYSIN pihalla siitä, mitä vanhemmuus todellisuudessa merkitsee.

Sadon korjaavat tuttuun tyyliin maamme sosiaali-, terveys- ja koulusektorit, kukin ajallaan. Se on sääli.

Tottakai kyse on siitä että kykeneekö hän vastuun kantamaan vai ei. Itse sain sellaisen kuvan aloituksesta ettei hän edes haluaisi yrittää ja minun mielestäni tuossa tilanteessa on jo vähän pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä tulevaa lastaan eikä vain sitä mikä itselleen olisi mukavinta.

Ajattelen tässä tuota lasta ja vastaan ketjukohtaisesti enkä lähde vastaamaan ympäripyöreästi miten tämä maailman tilanne huolestuttaa minua vaikka minkä takia.
MInuakin huolestuttaa täysin samat asiat. Onneksi tällä palstalla suurin osa näistä äideistä kaunistelee asioita vaikka itsekin tietävät ettei heidän tilanteensa oikeasti ole sellainen, kuin väittävät.

Kyllä, osa teiniestä ovat täysin pihalla vanhemmuudesta MUTTA osa sopeutuu tilanteeseen paremmin kuin monet aikuiset.. Myös monilla aikuisilla on aivan vääristynyt kuva vauva-arjesta ja ovat siksi pulassa heti kun todellisuus iskee päin kasvoja. Tästä esimerkkinä oma äitini lähes kolmekymppisenä, kun minut sai.

Näistä asioista voisi keskustella iät ja ajat. Minua huvittaa se miten täällä puhutaan teiniäideistä ja nimenomaan vain TEINIÄIDEISTÄ, kun samat väitteet sopisivat aivan yhtä hyvin yleiseen keskusteluun äideistä :)

Pohjimmiltaan kysymys on ihmisen ymmärtämisestä.

Valtaosa alle 18-vuotiaista miessukupuolen edustajista EI takuuvarmasti ole kiinnostunut suvun jatkamisesta. Sama asiaintila jatkuu siitä vielä eteenpäinkin enemmistöllä useiden vuosien ajan.

Esim. 17-vuotias poika on kaikkea muuta kuin mies. Elämässä on aivan muita intressejä ja se, että jotkut tyttöset puhuvat heistä sanalla "mies", on aika koomista. Se, että kykenee jonkun raskaaksi saattamaan, ei tee kenestäkään miestä. Eikä tyttö muutu naiseksi vaikka kuukautiset alkaisivatkin.

Totta on se, että aikuinenkin ihminen voi olla ensimmäisen lapsensa kanssa uudessa tilanteessa. Totta kai niin on! Opettelemista on kaikilla.

Täysi-ikäinen ihminen on kuitenkin käytännössäkin vastuussa itsestään. Hänellä on ehkäpä jopa jonkinlainen ammatti pohjalla ja näin ollen hän ei ole erilaisissa yllättävissä tilanteissa - kuten vaikkapa suhteen kaatuessa - tyhjän päällä. Kyky elättää itsensä ja jälkikasvunsakin on olemassa.

Myös aikuisen ihmisen parisuhde on usein eri tilanteessa. Huolimatta teinityttöjen prinsessaunelmista vuoden tai parinkaan seurustelu ei kerro mistään mitään. Parisuhde on todellisuudessa koetuksella lasten tullessa maailmaan aina. Asiat, jotka olivat aikaisemmin itsestäänselvyyksiä, eivät enää olekaan sitä.

Sama koskee KAIKKIA pariskuntia, mutta erityisesti teinit ovat myllertävien tunteidensa kanssa suossa. Ei toista tunne ennen kuin on oikeasti elänyt ihan tavallista arkea toisen kanssa yhdessä. Monilta puuttuvat arjen kannalta tavalliset perustaidot. Ruuanlaitto ei onnistu. Siivoaminen on uutta. Talousasiat ovat kuralla.

"Kyllä, osa teiniestä ovat täysin pihalla vanhemmuudesta MUTTA osa sopeutuu tilanteeseen paremmin kuin monet aikuiset.."

Mihinkähän tosiasiaan tämä perustuu? Suomessa on ymmärtääkseni tutkittu teinivanhemmuutta varsin vähän.

Minun eteeni työssä tulee vanhempia, joilla on nuorina tehtyjä lapsia. Yh-äidit ovat poikiensa kanssa ulalla ja isäpuolten auktoriteetti ei riitä. Uudelleenkoulutusrumba tai ensimmäisen ammatin hankkiminen päällä ja hyvää jälkeä tulee.

Teiniäideistä on syytä puhua, jotta virheitä ei tehtäisi vain ajattelemattomuuden vuoksi. Kun nuorille yritetään järkeä päähän puhua, prosessilla on nimikin: kasvatus. Jos vanhemmat eivät ole tehtäviään hoitaneet, vastuu jää muille tahoille. Usein teiniäitiys periytyy. Sama koskee monia muitakin ongelmia.

Kun teinivanhemmuutta ja sen seurauksia tutkitaan, tutkimus pitäisi ulottaa pitemmälle aikavälille. Se, että elämä ehkä vauvan kanssa sujuu, ei kerro totuutta siitä, mikä tilanne on kouluikäisten ja teini-ikäisten kanssa.

Lapsiperheet ovat tutkimusten mukaan Suomessa usein köyhyysloukussa. Kun molemmatkin vanhemmat mahdollisesti opiskelevat ja uusia lapsia silti koko ajan hankitaan, köyhyysloukku on joskus osin itse aiheutettukin.

Niin aloittajahan tosiaan sanoi olevansa 18 vuotias eli täysi-ikäinen eli minun silmissäni nuori mies joka jo saisi tällaisessa tilanteessa tehdä muuta kuin tuijottaa omaa napaansa. Tilanne on tottakai ikävä, mutta ei tässä vaiheessa enää kiroamiset auta, vaan tilanteesta on vain pakko yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla, täydellisyyttä ei tietenkään tarvitse tai "pidä" tavoitella.

Ai mihin tosiasiaan se perustuu? No ihan siihen samaan kuin nämä "useimmat teiniäidit eivät tiedä vanhemmuudesta mitään" eli nähty on. TIedän näitä toivottomia tapauksia, mutta tunnen myös sellaisia teiniäitejä jotka ovat sopeutuneet tilanteeseen LOISTAVASTI ! :) Kun samalla olen myös nähnyt näitä surkeita aikuisia äitejä niin voin todeta että kyllä, joskus jopa teiniäiti voi suoriutua vanhemmuudesta paremmin kuin aikuinen. Yritän tässä sanoa että meitä on moneksi. En väitä, että teiniäidit ovat parempia äitejä, vaan edelleen, ihmisiä on monenlaisia.

Tottakai teiniäitiydestä pitää puhua, seksuaalivalistuksessa olisi paljon parantamisen varaa (terveisiä vaan sinne kasvatuspuolen ammattilaiselle ja kolleegoille). En minäkään kannusta teinejä leikkimään perhettä. On todellakin idioottimaista ryhtyä sellaiseen tietoisesti, etenkin vain lyhytaikaisen seurustelun jälkeen. Mutta kun "vahinko on jo tapahtunut" (toistan) on parasta vain koittaa selvitä tilanteesta, eikä voivotella ja laukoa jotain tilastotietoja.

Kyllä, lapsiperheillä on usein vaikeaa, mutta sitä voimme kiittää yhteiskuntaamme joissa rikkaita paapotaan ja tavallinen kansalainen kärsii. Toivottavasti tämä uusi hallitus tosiaan alkaa parantaa meidän pienituloisten asemaa ja antaa mahdollisuus päästä tällaisesta "loukusta".
Niin, jotkut aiheuttavat tilanteensa itse, kaikilla rahan tienaaminen ja ulkomaanmatkat eivät tuo onnea, vaan haluavat perheen, lapsia, opiskelusta huolimatta. Eivätkä he omasta mielestään jää mistään paitsi :) joskus on tiukkaa, mutta sen oman rakkaan perheen vuoksi se on sen arvoista.

Aika paha tilanne. Lapsen tekoon tarvitaan kuitenkin aina kaksi, vahinko voi sattua koska vaan ja kenelle vaan, se riski on tiedostettava.
Alkujärkytys on ihan ymmärrettävää, mutta sinun on myös otettava itseäsi niskasta kiinni ja kohdattava tämä asia.
Suhdetta ei ole mikään pakko jatkaa, varsinkin jos tyttöystävä on huijannut sinua törkeästi. Lapsen kannalta on kuitenkin parasta yrittää säilyttää asialliset välit. hän on viaton tähän sotkuun.
Kannattaa myös miettiä ihan tosissaan sitä, millainen ihminen haluat olla. Haluatko olla vastuuntuntoinen aikuinen mies, vai pakoon juokseva pelkuri?
Et saa pyyhittyä tätä lasta pois elämästäsi, vaikka tekisit mitä. Joskus ehkä tulee se aika, kun tosissasi haluat perustaa perheen. silloin ei vättämättä tunnu kovin kivalta ajatus menetetystä lapsesta joka on tuolla jossain vailla isää. Tuleva vaimokaan tuskin arvostaa lapsensa hylännyttä miestä.

Elämä yllättää, toivottavasti saatte asiat järjestykseen!

tönäise tyttöystäväsi muka "vahingossa" rappuset alas..jos vaikka raskaus menisi näin kesken ja lopeta suhde sen jälkeen..ei tuollaisen epärehellisen lehmän kanssa kannata edes seurustella.

olet jokatapauksessa vastuussa lapsesta, vaikkei se olisikaan niin toivottu, jos tyttöystäväsi on päättänyt pitää lapsen, sinun tulee tukea häntä mahdollisimman paljon, ja toivon todella ettet hylkää sinun syntymätöntä lasta, ja vaikket olisikaan niin iloinen, tulet kyllä rakastumaan pikkuseen samantien kun sen näet, tietenkin kestää tottua ajatukseen mutta näin ne asiat nyt vaan ovat, puhu sun tyttöystävän kanssa ja pyydä häntä ottamaan huomioon sinunkin mielipide... onnea tulevaan :)

no unohda koko asia
tyttoystäväsi jätti pillerit joten varmaan tiesi et nyt on ite vastuussa siitä

anna olla ja jatka elämääsi

jos voit, niin mene opiskelemaan ulkomaille. ei voi sua sieltä vaatia isyystesteihin

elämäsi on sinun

Musta toi on väärin!! Siis likka kusettaa että ei syö pillereitä no kas kummaa tulee raskaaksi, poika ei halua lasta, likka haluaa ja päättää pitää sen, poika pakotetaan ottamaan vastuu siitä mitä ei ole koskaan halunnut ja luuli että tälläistä ei tule tapahtumaan koska likka on koko ajan valehdellut!!

Mulla itelläni on lapsi ja tiedän miten rankkaa se on ja en todellakaan olisi tahtonut tätä vastuuta vasten omaa tahtoani.

Vaikee tilanne. Et välttämättä kadu jos olet lapsen kanssa tekemisissä, ja uskon että lastasi rakastat vaikka nyt tuntuukin että et ole siihen valmis. Lapsissa on kova työ ja vastuu. Mielestäni on väärin että joudut tuohon vasten tahtoasi. Mutta ota tuleva vastaan avoimin mielin, sinuna en ainakaan kokonaan hylkäisi lasta.

haha,juu et todellakaan ole tarpeeksi kypsä isäksi.
Tyttös taitaa olla hieman kypsempi kun osaa ottaa vastuun teostaan:)
onnea tyttöystävällesi!!

Itsestäni tuli 19-vuotiaana isä, ja se on ehkäpä parasta mitä elämässäni on tapahtunut.

Minulla on sellainen tilanne itsellä, että olen 20 vuotias nuorinainen, joka odottaa ensimmäistä lastaan. Raskausviikolla 6 vasta. Olen sellaisessa tilanteessa, että minä haluan pitää lapsen, koska mielestäni olen siihen valmis. Kolikon kääntöpuolella on se, että avomieheni ei hyväksy raskautta. Hän sanoo jättävänsä minut ja jos pidän lapsen. Hän myös ilmaisi minulle, että pilaan hänen elämän sillä jos pidän lapsen! :(

Ymmärrän mainiosti mieheni reaktion. koska olemme nuoria ja raskaus ei ollut suunniteltu. Todellakin söin pillereitä koko ajan ihan normaalisti ja silti kävi näin :/ Itse tunnen itseni niin hyvin, että tiedän sen että tulen aborttia katumaan. Myös appivanhempani yrittävät painostaa minua aborttiin..

Omat vanhempani taas ovat niin mahtavia, että sanoivat, että tukevat minua aina, vaikka päättäisin asian suhteen mitä. Ja onhan minulla aina rakastavat ystävät jotka varmasti tukevat asiassa.

Onko teidän mielestä oikein mieheltä vaatia aborttia ja uhata erolla?

Ymmärrän aloittajaa hyvin :( vaikkakin siihen tarvittiin 11 vuotta että se shokki iski silmille.
Itse olin 17vuotias kun aloin odottamaan esikoistani poikakaveri jäi vierelleni.
Menimme naimisiin saimme kaksi lasta lisää ja elämä oli ihanaa arkea ja kamalaa niinkuin jokaisessa parisuhteessa on tapana olla huonompiakin jaksoja kun olin 23 vuotias alkoi alamäki joka ei ikinä päättynyt. Mies meni ja rällästi kavereidensa kanssa (alkoi elämään menetettyä nuoruuttaan) itse olin kolmivuorotyössä ja kaiken vapaa aikani lastenkanssa viimein 25 vuotiaana hain avioeroa ja lähdin lastenkanssa. Nyt noin vuosi jälkeenpäin kun näen ex miestäni tiedän että ratkaisuni oli oikea hän pitää lapsia luonaan ja on heille läsnä.
En halua yleistää että aina näin kävisi mutta nyt olen eronnut kolmenlapsen yh äiti voisiko ihminen enään parempaa titteliä itselleen saada?
En kadu päätöksiäni (paisi sitä minkä ikäisenä lähdin toteuttamaan niitä) ja rakastan lapsiani mutta paremmilla lähtökohdilla heilläkin olisi ehjä perhe mitä en heille toiveistani huolimatta kyennyt tarjoamaan.
Toisin sanoen älkää pitäkö kiirettä olkaa lapsia ja olkaa nuoria ehditte äideiksi ja isiksi myöhemminkin kun voitte tarjota lapsillenne tasaisen perhe elämän.

Tekstisi on kypsää aikuisen ihmisen tekstiä, mutta ei se täällä osu eikä uppoa. Kun teiniprinsessa on valintansa tehnyt, järkeä on turha puhua.

"Suomessa kukaan 18 vuotias ei ole tietoinen "seksiin liittyvistä riskeistä" oli ehkäisy käytössä tai ei."

Älyvapaata porukkaa tosiaan. Jokainen 18-vuotias on vastuussa omiasta teoistaan, omista valinnoistaan. Ja jos tosiaan silmät pyöreänä väität, ettei kukaan 18-vuotias ole tietoinen seksiin liittyvistä riskeistä, olet todellakin naiivi. Sen ikäisen TULEE tietää, että jos seksiä harrastetaan, raskautuminen ja / tai sukupuolitaudit ovat mahdollisia, ellei sitten ole tosiaan tynnyrissä kasvatettu henkilö kyseessä.

Ei tässä enää tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Tosiaan porukalla homma hanskassa, mutta hanskat hukassa.