Kiusatun pojan kertomus.

Vietin elämäni parhaat ajat tietenkin lapsena. Oli paljon kavereita, kun asuin kerrostalossa samalla pihalla heidän kanssa. kävin tarhan onnnellisena ja ensimmäiset vuodet koulussani. Sitten se kiusaamisen ensivaihe alkoi siitä, kun eräs oppilas luokallani alkoi kiusata minua siitä että olin laiha. No ei siinä mitään, mutta 5-luokalla tuli muitakin kiusaajia, niin kouluun kun vapaa ajalle, ne alkoivat siitä kun olin huono tietyissä koulu aneissa ja pilasin yhden ryhmätyön. 6-luokalla kiusaaminen oli jo jonkun laista pahaakin sellaista, niini fyysistä kuin haukkumista. Oli minulla kavereita vielä silloin kuitenkin. Elämäni alamäki alkoi pahemman kerran kun pääsin 7-luokalle kaikkki kiusaajat tuli sinne ja ne minun kaverit mnivät yhteen toiseen kouluun. Koko yläasteen aikana minulla ei ollut varsinaisia kavereita koulusta, joku kaks vapaa ajalla ja niistäki toinen viel suostuu liikuu mun kaa sillo tällöi... Nooh koko yläaste lamaannutti mua tosi pahasti, ku porukat kävi pahimmillaa pääl ja repis/tönis/pöllis veetteita mun päältä, haukkus ja nolas mua ja läpsis koko aja poskil. Aloin 8 luokalla viettää enemmän aikaa sisällä ku ulkona ku ei ollu enää paljo kaverei. Sitte 9 luokan aika tiputti mut täysin, mun serkut oli ennen ku mun parhaimpii kaverei, ne vihoviimeset kenenkaa olin viettäny kesällä kaikkee ku ei ollu muita kaverei ku vaa 1 ja nii pois päi... Nii ne ei enää jaksanu käydä meil tai halunnu mua niil huomasin sen selvästi. Se oli ihan outoo ku oltii aina ku parhaimmat kaverit sitä enne... Ehkä asutaa sit turhan kaukaa et ne kyllästy, mut joo siin meni ne iha viimeset kaverit. Nyt oon ollu 2 vuto amikses, tylsistyneenä ku uudet luokka kaverit jostai syyst taas löysi mut, ketä voi kiusata. Nyt kesäpäivänä vaan istun himas mätänemäs, pelaamas pelei ja käymäl yksin ulkoo, koitan joskus soittaa et tulisko se yks kaveri ulos, kyl se aina kerra viikos kai tulee tunniks... Ei niinko mul oo mtn tekemist tääl himas´koko aja vaa olla yksin. Kattelen vaa albumii ja muistelen ku olin pieni ja kaikki oli hyvin. Jos nyt täst lähtisin ulos ja joku näkis mut nii varmaa tulis jtn kiusaamaan, jopa nyt ku oon 18v nii porukat heitti talvel lunta, mun niskaa ja jääkokkarei päähä ja heitteli mua pitkin maata ku kävin kaupas. Teen täl hetkel autokorttii, nii toivon et saisin sen kesäl tehty et olis jtn tekemist.. Yritin just kysyy serkult et sopiiks jos pyöräilen joku kerta sinne niil, sinne on täst noin 30km ja nyt se ei vastaa mun viesteihi tai ees puhelimee, eikä facebook kaa... Huoh En keksi mitä tällases tilantees kuuluu tehä, odottaa vaan että asiat järjestyy varmaa.