lopulla olevat

Täällä tähtäillään heinäkuun loppuun, esikoista odotan. Vointi on ollut koko raskausajan ihan luvattoman erinomainen, ja aika täysillä touhuan edelleen... yöt tosin on katkonaisia, joka pissireissun jälkeen uni ei tulekaan heti, joten päikkäreitä saattaa tulla otettua, mutta mikäs tässä oloneuvoksena moisia ottaessa :) Lenkkeilyt, uinnit, pyöräilyt kaikki sujuu vielä entiseen malliin, venytellä en orastavien häpyliitostuntemusten vuoksi uskalla ihan tavalliseen tapaan. Vauva ei paina mihinkään eikä masukaan ole oikeastaan tiellä, mitä nyt joskus huomaa jääkaapin oven avaavansa "mahan päälle" :D Itselle painoa tullut pari kolme kiloa...

Synnytys mietityttää. Perätilan ja oman terveyshistorian vuoksi ei vielä tiedetä yhtään, mitä kautta tämä rakas olisi täältä tulossa ulos, joten vielä ei osaa jännätä sen enempää synnytystä kuin sektiotakaan, kun odottelen, että synnytystapaan ensi viikolla otetaan kantaa. Mutta pientä yleisjännitystä on ilmassa :) Toisaalta heinäkuun loppu tuntuu järjettömän kaukaiselta, mutta ei missään ole vannottu että murunen sinne asti odottaisi, mistä sen tietää... vaikka jotenkin odotan että kai sitä loppuun kuuluu viikko pari tukalampaa oloa, en minä näistä fiiliksistä voi olla "synnytysvalmis"? :) Ainakin rohkenen vielä juhannukseksi mökkeilemään, on sitä sairaala silläkin paikkakunnalla.

Syntymän jälkeiseen aikaan liittyy vieläkin useampi kysymysmerkki kuin synnytykseen! Ihan positiivisessa mielessä. Vauvat yleisesti ottaen eivät ole millään tapaa vierasta maaperää, mutta OMA LAPSI on kuitenkin ihan eri asia, joten suurella uteliaisuudella odotan miltä tuntuu, millainen hän on, miten asiat lähtee sujumaan... luottavaisin mielin. Mies tuntuu olevan niin remontin lumoissa (yrittää saada miljoona asiaa valmiiksi ennen syntymää), että ei varmaan ihan oivalla miten nurkan takana iso muutos on, mutta kukapa sitä esikoista odottaessaan oivaltaisi, varsinkin kun vauva ei hänen mahassaan kulje joka päivä ja joka hetki.

Vauvan sänky on jo pedattuna, vaatteet vaatehuoneeseen viikattuna, kaikki tarpeellinen vaunuja lukuun ottamatta ostettuna tai saatuna. Vaunut osoittautuivat hankalaksi hankinnaksi, mutta vielähän tässä kai on aikaa (ja jos ei ole niin saadaan kyllä lainavaunut alkuun). Remppa ja suursiivous pahasti kesken, mutta kun jo yli kuukausi sitten meidät säikäytettiin ennenaikaisen synnytyksen uhalla (joka myöhemmin osoittautui turhaksi peloksi), niin silloin tulin pienen sulattelun jälkeen siihen tulokseen, että mulla on mahtava puoliso, kaksi tissiä, äitiyspakkaus ja suurin piirtein järki päässä - kaiken muun ehtii kyllä vaikka vauva tulisi tänään!

Tällaisissa tunnelmissa... vaikkei laskettu aika olekaan elokuussa.

Täällä on laskettuunaikaan viikko 2pv, ensimmäinen lapsi tulossa. Hassua kun puhelin soi vähän väliä ja kaikki kyselee että jännittääkö kovasti mutta oikeastaan ei! En sitten tiedä olenko jotenkin tosi outo... Synnytystä en stressaa koska tiedän että siitä on kuitenkin selvittävä, tavalla tai toisella ja muutenkin vauvan tulo tuntuu vieläkin niin epätodellisen ihanalle että en jotenkin osaa sitä jännittääkkään! :) Kyllähän sitä paljon miettii että millainen tapaus sieltä tulee ja miten elämä muuttuu sen jälkeen, mutta ihan positiivisessa mielessä. Kaikki on jo valmista pienen tuloon ja nyt viimeisen parin viikon aikana on alkanut ilmaantumaan niin paljon kipuja, vaivoja ja unettomia öitä että alan olla jo aika valmis luopumaan tästä mahasta :D

Esikoista odotellaan syntyväksi elokuun alkupuolella ja kyllähän tämä elämä pyörii nyt ihan tämän vauva-asian ympärillä. Synnytyskin pelottaa, vaikka aika hyvin ajatukset ovat vielä pysyneet pois aiheesta.

Mies patistaa pakkaamaan jo sairaalalaukkua, sängynkin sen piti saada jo laittaa valmiiksi meidän makkarin nurkkaan jne. Isot hankinnat alkaa olla tehtynä ja äitiyspakkauksen vaatteet pestynä. Jopa tuttipullon mieheni kävi eilen kauppareissulla nappaamassa kärryihin. Itse tällä hetkellä olen kaivanut ompelukoneen esiin ja aloittanut vauvanvaatteiden ompelun. Ihanaa puuhaa! Kastemekko tosin on ollut kolmisen kuukautta vaiheessa, mutta nyt sen virkkaus/neulominen ei vain inspiroi.

On ollut ihanaa viettää kesälomaa nämä viimeiset viikot tässä ennen äitiysloman alkua. Töissä alkoi tuntua jo raskaalta rv 25 paikkeilla (hoitotyö ja paljon nostelua) ja supisteluja ja muita kipuja oli aika paljon. Lomalle päästyä helpotti, mutta nyt viikon sisällä on taas alkanut tuntumaan aika kovia kipuja. Vauva on tänä aikana kääntynyt oikein päin, joten ehkä se vaikuttaa. Kävelylenkit ovat enää muisto vain, sillä tämä sisätiloissakin liikkuminen alkaa ottaa iltaa päälle koville. Yöt ovat levottomia ja usein pyörin sängyssä hereillä klo 4-6, nukahdan siinä vähän ennen kuin mies lähtee töihin.

Kaikesta huolimatta fiilikset on ihan hyvät ja tämä raskaus on tuntunut lähentävän mieheni ja minun jo valmiiksi tiivistä suhdetta entisestään.

LA 27.6 eli juhannuksen jälkeinen maanantai. Esikoinen tulossa. Ei tietoa onko kohdunsuu auki, kohdun suun pehmentymistä oli vähän viikolla 30 jo ja kohdunkaula oli lyhentynyt 2cm. Tutkimuksia ennen synnytystä ei ole lisää suositeltu neuvolalääkärin puolestä, mitä vähän ihmettelin, kun viimeisin lääkäri oli vkolla 34. Oli silloin ihan samanlaisinä pysyneet nuo kohdunsuun ja kaulan mitat.

Yöt on "hankalia" silloin herää kylkiasennon tuomiin kipuihin; etenkin oikea lonkka ei oikein tykkää kyljellään olosta. Muksu taas on asettunut kohdussa niin, että on selkä oikealla puolella, ja kun nukun vasemmalla kyljellä, alkaa sellainen "räpellys ja punnertaminen" vasenta kylkeä vasten, että ei kovin kauaa voi siinäkään asennossa olla. Laitan aina käden sitten kylkeä vastaan, "painelen" sievästi vastinetta, kun muksaukset tuntuu. Silloin rauhottuu aika usein, jää ihmetteleen, että onko siellä mahan ulkopuolellakin joku :)

Kovasti saa levätä, istuminen on hyvin epämiellyttävää ja siitä alkaa alavatsaan koskea, jos istuu pidempään kuin puoli tuntia. Mutta aikansa kutakin. Olen tästä raskausmahasta tykännyt, ja sitä on olllut ihana silitellä. Kauaa ei varmaan enää mene kun on muksu jo sylissä :')