Pelkään pahoin, että olen raskaana. Tosin ei todistettavasti vielä voi niin sanoa, tänään on kulunut 26 päivää edellisten kuukautisten alkamisesta (minun normaali kierto), mutta tunne on jollain tavoin tällä hetkellä erittäin epäilevä kuukautisten tulon suhteen... Olen itselleni vihainen, sillä olen ollut liian välinpitämätön ehkäisyn suhteen poikaystäväni kanssa. Tätä en anna mitenkään itselleni anteeksi, enkä jaksaisi kuunnella solvausta siitä, miten idiootti niinkin selvän asian kuin ehkäisyn kanssa voin 22-vuotiaana olla. Todellisuus on vain tällä hetkellä se, että riskipelillä on menty seksin suhteen. On tullut ajateltua "enpä ole aikaisemminkaan tullut raskaaksi", ja sekös se mikä tyhmempääkin tyhmempää on.
Tällä hetkellä on kyllä tullut alavatsa-kipua, ja valkovuotoa, niin kuin aina ennen kuukautisia. Kärttyisä olen myös. Nyt vain toivon, että ne alkaisivat.... Mutta jos, tämäpä se, seitsemän päivän jälkeen tästä eteenpäin kuukautiset eivät ilmaannu, mikä todistaa minut olevani raskaana, on abortti ainoa vaihtoehto. Parisuhteeni ei ole kestänyt kauaa, en voi lasta pitää, opiskeluni yliopistossa ovat todella kesken, eivätkä opiskelijan tulot riitä tarjoamaan pienokaiselle sitä mitä hän ansaitsisi. Päätös on vaikea, tulen todennäköisesti katumaan sitä myöhemmin, kadun varmasti jo nyt, sillä rakastan lapsia yli kaiken. Jos, ja vain jos, parisuhteeni olisi kestänyt sen verran että se lapsen pitämisen kantaisi, ilman muuta pitäisin elämäntilanteestani huolimatta... Tämä on vaikeaa.
Mutta kysymykseni kuuluu, kuinka abortti käytännössä tapahtuu? Olen lukenut jo, että vaihtoehtoina ovat lääkkeellä sikiön poistaminen, tai kirurgisesti lääkärissä. Kumpaa lääkäri todennäköisesti ehdottaa, vai onko itsellä mahdollisuus valita? Kumpi on "helpompi" itselle, tarkoitan vähemmän oireettomampi, kumman puolelle kannattaisi kallistua?
Pidän kuitenkin vielä peukaloitani pystyssä, että kuukautiseni alkaisivat pian. Läksyni olen oppinut tällä kertaa, ihan tarpeeksi kovalla säikähdyksellä.
Tällä hetkellä on kyllä tullut alavatsa-kipua, ja valkovuotoa, niin kuin aina ennen kuukautisia. Kärttyisä olen myös. Nyt vain toivon, että ne alkaisivat.... Mutta jos, tämäpä se, seitsemän päivän jälkeen tästä eteenpäin kuukautiset eivät ilmaannu, mikä todistaa minut olevani raskaana, on abortti ainoa vaihtoehto. Parisuhteeni ei ole kestänyt kauaa, en voi lasta pitää, opiskeluni yliopistossa ovat todella kesken, eivätkä opiskelijan tulot riitä tarjoamaan pienokaiselle sitä mitä hän ansaitsisi. Päätös on vaikea, tulen todennäköisesti katumaan sitä myöhemmin, kadun varmasti jo nyt, sillä rakastan lapsia yli kaiken. Jos, ja vain jos, parisuhteeni olisi kestänyt sen verran että se lapsen pitämisen kantaisi, ilman muuta pitäisin elämäntilanteestani huolimatta... Tämä on vaikeaa.
Mutta kysymykseni kuuluu, kuinka abortti käytännössä tapahtuu? Olen lukenut jo, että vaihtoehtoina ovat lääkkeellä sikiön poistaminen, tai kirurgisesti lääkärissä. Kumpaa lääkäri todennäköisesti ehdottaa, vai onko itsellä mahdollisuus valita? Kumpi on "helpompi" itselle, tarkoitan vähemmän oireettomampi, kumman puolelle kannattaisi kallistua?
Pidän kuitenkin vielä peukaloitani pystyssä, että kuukautiseni alkaisivat pian. Läksyni olen oppinut tällä kertaa, ihan tarpeeksi kovalla säikähdyksellä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Opiskelijana et ole vielä ehtinyt tottumaan mihinkään huikeaan elämäntyyliin, elämä taitaa olla enemmänkin sitä sentin venyttämistä....?
Opiskelijaäitinä rahat olisivat tiukilla, mutta ei tiukemmalla kun nyt...
Opiskeluista voi pitää tauon, ja päivähoitopaikka on taattu kun palaat opiskelemaan...
Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? Siskoja/veljiä?
Miten ystävät suhtautuisivat asiaan?
Itse olen aborttioikeuden kannattaja, mutta....
Jos nyt jo tiedät että tulet todennäköisesti katumaan aborttia, miksi menisit siihen...?
Jos loppuelämäsi ajattelet kuitenkin "mitä jos...."?
Olisinko pärjännyt.. Millainen hän olisi.... Milloin olisi ollut laskettu aika, laskisitko montako vuotta hän milloinkin olisi täyttänyt...
Millaiset silmät, millainen suu, kummalta olisi perinyt mitäkin...
Todella toivon, ja pidän peukut pystyssä, että kuukautisesi alkaa, ja tosiaan, ehkäisy kuntoon!
Mutta muista että vastuu ei ole yksin sinun... Vai oletko pakottanut miestä yhdyntään ilman ehkäisyä....? Tuskin....
Älä ainakaan tee mitään hätiköityä, jos testi on positiivinen, varaa ensin ajan neuvolaan, selitä mikä on tilanne, mutta siellä ammattilainen voi auttaa sinua selvittämään ajatuksiasi.
Joskus se abortti on naiselle se oikea ratkaisu, mutta harvemmin silloin kun nainen itse tietää että tulee todennäköisesti sitä katumaan....
Kiitos vastauksestasi!
On tosiaan totta, että olen tottunut elämään hieman vähällä, mutta en voi sanoa hallitsevani rahatilannettani niin hyvin, paremminkin voisi. Tiedän, että opiskeluista voin pitää tauon, mutta se taas tuo rakoa valmistumiselle, ja sille, että on oikeasti rahaa perustaa perhe, luoda hyvä rahallinen pohja lapselle. En halua, että lapseni joutuu näkemään lapsuutensa ajan samanlaista köyhyyttä, ja rahan kanssa taistelemista, kuin itse olen joutunut näkemään. Siksi haluankin valmistua hyvään ammatiin, ja tarjota lapselle mahdollisimman paljon kaikkea mitä hän haluaakaan, jopa kaikkea sitä mitä en itse lapsena voinut kuvitellakkaan.
Vanhempiini minulla on todella hyvät välit, perhe on minulle todella rakas: tiedän, että vaikka mies jättäisi ja jäisin lapsen kanssa yksin, vanhemmat ottaisi minut avosylin vastaan. Mutta ongelma on se, ettei vanhempani todellakaan voi rahallisesti auttaa. Pikemminkin, olen itse auttanut vanhempiani vähäisistä tuloista... Ja mitä sukuun tulee, tiedän, että toisin kuin vanhempani, he katsoisivat aviotonta lasta kieroon, sukuni on täynnä uskovaisia. Sisaruksistani en voi paljoa apua saada, lapsiahan he vielä ovat.
Ystäväni hyvin tuntien, tiedän, että selkäni takana puhuttaisiin. En löydä yhtään sellaista sydänystävää kaveripiiristäni, joka tilannettani täysin tukisi: siksi en tästäkään ole voinut kavereilleni puhua.
Todellakin, on todennäköistä että katuisin aborttia. Mutta toisessa tilanteessa, voi olla, että katuisin lapsen saamista (jos näin uskaltaa sanoa) siinä mielessä, että olisin myöhemmin voinut tarjota hänelle paljon parempaa. Järjen mukaan, abortti on ainut oikea vaihtoehto.
Olen sairastanut myös vakavaa masennusta, ja pelkään pahoin, että mahdollisesti lapsen saadessa, ja jopa yksin hänen kanssa jäädessä, ei tilanne olisi mielenterveydellenikään otollinen... Kun ottaa huomioon, että suvun ja ystävien tuki olisi olematon.
Poikaystäväni kanssa suhde on tosiaan niin alkutaipaleilla, että pelkään jopa tästä tilanteesta puhua hänelle. Vaan velvollisuushan se on, yhdessä kun ollaan asiat tähän pisteeseen saatu. Pelkään vain, niin typerältä ja mitättömältä kuin se kaiken tämän lisäksi kuulostaakin, että oli päätökseni mikä tahansa abortin suhteen, tulen jäämään yksin...
Monta hyvää pointtia.
Valitettavasti raha ratkaisee niin paljon...
Kun tosiaan ei ole kyse pelkästään siitä, että paljonko rahaa saa/menee lapsen tulon jälkeen, kun niitä kuluja tulee jo raskauaikana...
Ja silloinhan ei saa vielä mitään ylimääräistä.
Henkiset voimavarat on toinen tärkeä asia... jos jää yksin, ja raskaus sattuukin olemaan kaikkea muuta kuin helppo.
Mutta toivotaan A) että et ole raskaana.... ja B) että jos olet raskaana, käy ilmi että miesystävä haluaa juuri nyt perustaa perheen kanssasi.
Ja C) että tapahtui mitä tahansa, pystyt antamaan itsellesi anteeksi, jatkamaan elämää, rakentamaan tulevaisuutta jota haluat ja saamaan rakastamiasi lapsia kun voit tarjoita heille kaiken sen, mitä olisit tällekin halunnut tarjota.
rahallako aattelit sitten ostaa sen puhtoisen omantunnonkin??
Rahatilanne on tässä pelkkä surkea veruke mukavuudenhaluiselle itsekkyydelle, ja tiedät sen varsin hyvin itsekin. Ja jos ns. "ystävät" puhuu jotain ikävää lapsesta selän takana ennemminkin kuin lapsen tappamisesta, vaihda kiireesti seuraa!
Koskaan myöhemmin et voi tarjota enää juuri tälle mahdolliselle lapselle elämää!! Sitä ei tuo takaisin mikään mammona... Suhdetta tuskin ainakaan vahvistaa se että tapetaan sen yhteiset hedelmät.
",,,haluankin valmistua hyvään ammatiin, ja tarjota lapselle mahdollisimman paljon kaikkea mitä hän haluaakaan, jopa kaikkea sitä mitä en itse lapsena voinut kuvitellakkaan."
Tee siis tahtosi mukaan. Anna lapsellesi parasta. Älä suinkaan anna hänelle pahinta eli kuolemaa, sillä ajatuksesi ovat solmussa ja olet paniikissa. Koeta jaksaa ymmärtää aikeesi ja tavoitteesi loppuun asti.
Suojele lastasi ja saatte molemmat paljon paljon enemmän kuin osaat nyt kuvitella.
Juuri tällästen 'abortti on mun "ehkäisy"'-tapausten takia lakia tulisi kiristää kiireesti ja tuntuvasti!!!
Jos olet nyt olet saanut lahjaksi jotakin mitä et ole ansainnut, on tullut aika kantaa vastuusi ja sen seuraukset. Näin ei tehdä lapsi tappamalla, vaan se on pelkurimaista aikuisen vastuusta luikertelua. Voi olla sitten myös ettet niitä "rakastamiasi" lapsia saakaan enää myöhemmin kun haluaisit. Nykyaikana yksinhuoltajuus ei ole mikään ihmeellisyys, yrität nyt vaan keksiä kaikki mahdolliset verukeet itsekkyytesi hyväksyttämiseksi ja omantuntosi lepyttelyksi.
Abortissa lapsi surmataan joko myrkyillä tukehduttaen tai elävältä silpoen. Tuskin saat itse valita tappamiskeinoa, vaan tehdään se mikä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
Mutta tosiaan, turha hautoa murhaa vielä sen enempää, eihän sitä tiedä oletko tai voitko koskaan edes tulla raskaaksi..
Ihan mielenkiinnosta vaan tiedustelisin, että onko ainoastaan
abortti sinulle pakkomielle, vai välitätkö yhtä suurella sydämellä
myös nälkään kuolevista ja taudeissa kituvista lapsista?
Veikkaan, että sinulle taitaa alkioiden hyvinvointi olla
jostain syystä enemmän sydäntä lähellä kuin lapset, jotka ihan
oikeasti kärsivät ja kuolevat tukehtuen tauteihin ja nälkään?
Pitääkö paikkansa?
sitäpaitsi syntyneillä lapsilla on jo heille kuuluvat oikeutensa. Joten ihan turhaa nyt alat johdatella sivuraiteille 'mutku syntyneet kärsii ja maailmassa on niin paljo pahaa'!! Se ei oikeuta tekeen vielä suurempaa pahaa ja joillekin muille.
"Jos olet nyt olet saanut lahjaksi jotakin mitä et ole ansainnut, on tullut aika kantaa vastuusi ja sen seuraukset."
Siis jos toinen on nyt raskaana, hän ei ole ansainnut lasta? Miksei ole? Miksi sinä noin ajattelet? Pelkästäänkö se, että on harkinnut aborttia tekee naisesta sinusta niin huonon ihmisen, ettei ansaitsisi lasta?
Kun tutustut tähän vastustajan hengentuotoksiin huomaat että jos naisella on jo lapsia, joista on pitänyt monta vuotta hyvää huolta, niin niitä pitäisi heti ottaa huostaan jos näiden lasten äiti epäilee että ei jaksaisi enää viidennen lapsen kanssa, vaan harkitsee aborttia..
Samaten vaikeasti mielenterveysongelmaista naista pitäisi sitoa lepositeisiin kiinni ja pakkosyöttää raskauden ajan jotta ei tekisi lapselle pahaa, lasta voisi sitten antaa adoptioon ja nainen pääsisi synnytyksen jälkeen menemään, eikä tarttis enää murehtia miten naiselle sen jälkeen käy.
14-vuotiasta saisi vaikka kivittää kuoliaaksi abortin jälkeen, ja jos raiskattu nainen haluaa abortin kuuluu hän vielä alhaisempaan saastaan kuin mies joka hänet raiskasi....
Vieläpä tämä vastustaja mainostaa että näin kaikki "normaalit" ihmiset ajattelevat, loput ovat tappamista ihannoivia traumakalloja.
Vaikka kaikki kirjoitettu on totista totta, tulee tämä vastustaja kohta ilmoittamaan että tällainen nälvintäpaska ilmoitetaan poistoon.
kiva kun kerrot aina kaiken muiden puolesta, säästät meiltä "väärämielisiltä" paljon aikaa ja vaivaa! :D
Ajattelinkin että arvostaisit sitä että joku on ainakin lukenut ja pistän korvan taakse mielipiteitäsi=)
Sanon sulle saman, minkä äsken vastasin tuolle 14-vuotiaalle aborttia harkitsevalla (voit käydä lukemassa kirjoitukseni), että pliiis, itsesi takia (ja tietysti myös lapsesi) harkitse abortti todella tarkkaan! Jos abortista tulee jälkikäteen syyllisyyttä (ja tutkimusten mukaan yli puolet abortin kokeneista kokee sitä), siitä on tosi vaikea päästä eroon. Mieheni lapsi abortoitiin (ja hän silloin kannatti sitä), eikä hän ole päässyt 8 vuoteen yli asiasta edes terapian avulla ja asia on vaikuttanut monella tapaa avioliittomme. Mm. seksivaikeuksia, mitkä ovat aika tyypillisiä abortin kokeneille. Itselle on todella vaikea antaa anteeksi, jos kokee olevansa oman lapsensa murhaaja. Kaikki eivät näin koe, mutta monilla on mennyt elämä pilalle abortin takia.
Itse olen juuri tekemässä aborttia. En o le vain vielä saanut puhelinta käteen ja varattua aikaa lääkärille.. Tulin raskaaksi ulkomailla. Joimme ystäväni kanssa pari paukkua, ja humalluimme vahvasti. (epäilemme etä joku oli sujauttanut paukkuihin jotain muutakin sillä kolmannen paukun jälkeen lähti muisti, ja ympärillä oli paljon miehiä jotka tarjosivat meille paukkuja) Muistan vain että jotkut miehet saattoivat meidät hotellille, tarjosimme heille lasit viiniä ja ystäväni rupesi vehtaamaan toisen miehen kanssa. Itse sammuin sängylle ja seuraavaksi heräsin alasti sängyltäni. (olin tässä vaiheessa jo selvinnyt jonkin verran) En tiennyt mitä mies oli tehnyt minulle, mutta ajoin hänet ulos ja ajoin myös ystäväni kumppanin ulos.
Tämän jälkeen ei ole kuukautisia kuulunut! Olen täysin abortin kannalla sinullekkin, jos sinusta kuitenkin tuntuu yhtään että haluat pitää lapsen, mieti tarkkaan! Itse olen varma abortista. En halua lapsia tämän ikäisenä, enkä tahdo varsinkaan tuntemattomalle miehelle lasta. Sinulle toivon vain tsemppiä! Mieti rauhassa ja keskustele asiasta poikakaverisi kanssa! Ei se lapsen kanssa eläminenkään niin kauheaa ole, ja opiskeluja voi keventää ja pitkittää valmistumista vaikka vuodella.
no ehkä sun pitäs olla huolissaan pikemminkin mitä muuta suhun on voinu pesiytyä jostain ulkomaalaisista.. lapsesi on sentään juurikin siellä paikassa missä hänen nyt luonnostaan kuuluukin olla!
Minä olen kokenut samantyylisen seksuaalisen hyväksikäytön nuorena kuin sinäkin. Seurustelin tuolloin paskan poikakaverin kanssa. Hän pyysi minua kanssaan Kangasalle ratsastuskilpailuja seuraamaan. Meidän oli tarkoitus yöpyä siellä kolmestaan isäni ikäisen miehen kanssa mökissä keskellä metsää.
Tämä poikakaverini lähti muiden nuorten kanssa ryyppäämään viereiseen kaupunkiin ja jätti minut äijän kanssa mökkiin. Äijä tarjosi minulle illalla mökissä alkoholia, vietimme iltaa yhdessä ilman minkäänlaista merkkiä siitä, että hän olisi milläänlailla riski seksuaalista hyväksikäyttöä ajatellen. Illan päätteeksi sanoi miehelle hyvää yötä ja menin mökin yläkertaan nukkumaan. Heräsin siihen, kun mies käytti minua hyväkseen. Siinä vaiheessa kun mies puhui tajusin tilanteen ja työnsin äijän pois. Hain seuraavana päivänä varmuuden vuoksi katumuspillerit.
Menin aidstestiin varmuuden vuoksi, rikosilmoitusta en uskaltanut tehdä. Et sinäkään varmaan tehnyt, kun et tiennyt miehen nimeä? Minun olisi kannattanut tehdä rikosilmoitus, koska teko on aivan selvä rikos, johon tekijän olisi kuulunut saada rangaistuksen. Tosin minun olisi ollut vaikea todistaa tilanne, äijä itse sanoi poikakaverilleni, että mitään tällaista ei tapahtunut ja poikakaverini uskoi häntä. Sama tilanne on myös sinulla, mies syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ja jopa raiskaukseen, koska tarjosi sinulle alkoholia.
Oletko sinä ollut ahdistunut tapauksesta jälkikäteen? Minulle tuli muutama vuosi sitten, eli monia vuosia tapauksen jälkeen kauhea ahdistus. Minä jotenkin syytin itseäni, minusta tuntui, kun olisin jotenkin huono. Rinnastin hyväksikäytön jotenkin yhdenyön suhteeseen. Minulla ei ole ikinä ollut yhtään yhdenyön suhdetta, ja siksi tuntui, että tapaus olisi jotenkin pilannut muuten kohtalaisen hyvämoraalisen menneisyyteni. Ajatteletko sinä yhtään tämän suuntaisesti? Onko sinulla ollut yhtään yhdenyönsuhdetta? Miten kaverillesi kävi tämän toisen äijän kanssa?
Muista, sinä et ollut törppö ulkomailla, varomaton kylläkin. Varomattomuus ei ole rikollista, seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka uhriksi jouduit, kylläkin.
vain todella kylmä ja kyyninen ihmisen käyttää aborttia ehkäisynä!!!
ymmärrän kyllä jos ehkäisy pettää että raskaus keskeytetään tai jos äidillä on alkoholi/huume ongelmaa ei siinä se ehkäisy ole ihan päällimmäisenä heillä mielessä, mutta sinä joka väität olevasi tasapainoinen AIKUINEN ihminen, piuhat sitten kerralla poikki, ei tartte enään miettiä..
Abortti ei todellakaan ole mikään jälkiehkäisy,siitä olen samaa mieltä,... mutta on myös naisia, joilla on vaan ollut niin paska tuuri, että ovat tulleet raskaaksi, vaikka ovatkin huolehtineet ehkäisystä. Itselleni kävi niin, että ehkäisy petti pahan kerran. Kyse ei siis aina ole omasta huolimattomuudesta, joten on aika epäreilua, että ihmiset syyttelevät tietämättään asioista mitään. Abortti on jokaiselle naiselle sekä henkisesti, että fyysisesti todella raskas prosessi ja he jotka eivät ole koskaan tätä kokeneet, voivat pitää suunsa kiinni. Ärsyttää tommonen toisten mollaus ja syyttely..päätös ja prosessi on aivan tarpeeksi vaikeeta ilman sitäkin.
Lääkärit tulee suosittelee sinulle lääkkeellistä, koska se on luonnollisempi ja huomattavasti halvempi vaihtoehto, mutta itse valitsin kirurgisen menetelmän. Lääkkeellisessä olisi mennyt liian kauan enkä olisi henkisesti selvinnyt siitä..ja aika huono kipukynnys muutenki. Kirurgisessa ei tullut mitään kipuja, eikä ollut vuotoakaan paljon eli jos keskeytykeen päädyt, niin kirurginen mielestäni helpompi vaihtoehto. Paljon tsemppiä!
kuule edelleen ihan kunnon ihmisetkin (jotka ei oo mukavuustappanu lapsiaan) saa kertoo mitä mieltä tollasesta julmuudesta on! Ihan itse sinäkin kai siihen seksiin ryhdyit TIETÄEN että ehkäsykin voi pettää! Tän jälkeen ei ois mikään pakko tehdä aborttia, joten turha seliselitellä. Ja toi nyt aivan törkeetä että tappamishinkuja hyysätään että saa jopa valita yhteisten varojen haaskaus- ja tappamiskeinon!! HYI. Toivottavsti tajuaa edes hävetä.
Mukavuustappo.. Onhan tuo mukavuustappamista jos joku väkisin maataan ja sitten hän haluaa eroon sen hedelmistä. Aika hirveetä kyllä tuo aborttihomma.. Huhhuh, kyllä ite ainakin pitäsin lapsen jos vaikka tapahtuis insestiä ja oisin omalle isälleni raskaana! HEI HALOO!?
Itse huomasin kuukausi sitten olevani raskaana. Osasin kyllä jo epäillä kun kuukautisia ei alkanut kuulumaan, jotka ovat muuten olleet tosi säännölliset. Rinnoissa oli arkuutta, ja jotenki vain tunsin kroppani, että nyt on tapahtunut kropassani jotain. Sitä vaan jotenki tuntee oman kropan. No tein sen testin, ja samantien huomasi et positiivinenhän se on. Soitin samantien lapsen isälle (mies jonka kanssa ollaan tunnettu kauan, ja ollu aina jotain juttua, mutta emme seurustele), kerroin tilanteeni. Mies otti hyvin asian vastaan, tuli samantien luokseni. Ja juttelimme pitkän tovin ja tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että tähän meijän tilanteeseen ei kuulu vauva, joten päätimme että soitan heti seuraavana päivänä neuvolaan ajan. Sain neuvolaan ajan, kävin ensin terveydenhoitajan kanssa juttelemassa tästä tilanteesta, ja se varasi minulle ajan seuraavalle päivälle neuvolan lääkärille. Lääkäri teki gyne-tutkimuksen, ja ultrasi, ja kirjoitti lähetteen naistentautien poliklinikalle raskauden keskeytykseen. No siinä meni aikaa että aika tuli (n.2vkoa). Tunteeni mylvi ees taas koko tuon ajan, mutta onneksi lapsen isä ja hyvä ystäväni oli minulle kokoajan tukena, yksin en varmasti siinä tilanteessa olisi jaksanut ja pärjännyt. Sitten kun aika tuli polille, menimme lapsen isän kanssa sinne yhdessä. Lääkäri jutteli kanssani vielä tästä, ja teki gyne-tutkimuksen jälleen, ja samalla ultrasi että varmistui viikkojen määrästä. Koska viikkoja oli 9 1, lääkkeellinen keskeytys piti tehdä polilla (koska viikkoja oli yli 9) (tätä ennen mietin että ehdottomasti haluan lääkkellisen keskeytyksen tehdä kokonaan kotona) No myönnyin tietysti, ja luotin että kyllä lääkärit tietää. No sinä päivänä polilla sain ensimmäisen lääkkeen, joka pysäyttää keltahormonin tuotannon. Sitten pääsi kotiin, ja kolmen päivän päästä takasin polille. Sinä samaisena aamuna piti laittaa 4 tablettia sisälle, jotka alkaa supisteleen kohtua. Ja sitten polille seurantaan. Ja polilla odottelua että kohtu alkaa tyhjentyyn. Melko nopeaa alkoi vuoto (normaalina kuukautisvuotona ja hiukan hyytymiä) ja alavatsakivut, jotka ei ollut kuukautiskipuja kummempia, ja niihin sai särkylääkkeet jotka aina helpotti kipua. Lääkäri puolessa välissä tarkisti ultralla oliko tyhjennystä tapahtunut tarpeeksi. Ja koska sikiö oli vielä kohdussa, niin sain suun kautta otettavaksi 2 lääkettä lisää jotka supistelee kohtua. Ja vartin päästä alko tapahtuun, ja se tyhjennys oli tunnissa ohi (sinä aikana vuoto oli tosi runsasta, ja hyytymien määrä myös) Sitten vuoto tasoittui, ja lääkäri uudelleen ultrasi, ja sikiö oli poistunut kohdusta. Sitten pääsin kotiin kotihoitoon, odotteleen että loppuraskausmateriaali poistuu. Polilla meni n.6,5h, eli ihan kohtuudella selvisi. Kotiin päästyä vuoto oli jo normaalia kuukautisvuotoa. Ja hyytymiä tuli jonkin verran. Mutta pärjäsi hyvin. Toisena päivänä kotona ollessa alavatsa oli kipeä, niinku kuukautiskivuissa, mutta särkylääkkeellä sen sai kuriin. Muuten vointi hyvä ollut eikä kipuja eikä suurta vuotoa. Vaikka polilla varottelivat että ensimmäiset päivät voi olla tosi runsasta vuotoa. Ja olen enemmän ku tyytyväinen että tuon sain kokea polilla, siellä hoitaja oli aina kyselemässä vointia, ja ammattilaisen kanssa sait jutella aina ku itestä siltä tuntui. Ja kun tiesi että kotia pääsee sitten vasta kun sikiö on poistunut, niin ei tarvinu kotona arpoa että millonhan sikiö poistunu. Ku kotikeskeytyksessä olisi vasta saanut 5-6 vkon päästä tietoon terveyskeskuksessa otettavalla pissanäytteellä että onko raskaus keskeytyny. Kovin kivulias se ei fyysisesti ollut, ja nopeasti oli ohitte. Ja vaikka tälläinen asia, niin minusta polilla käyttäytyivät kaikki lääkärit ja hoitajat asiallisesti ja potilaan parasta aatellen. En kokenut yhtään piikittelyä tai syyllistämistä tästä ratkaisusta. Pikemminkin olivat tukena ja kyselivät vointia, ja kertovat rehellisesti miten aina asia etenee ja mitä odotettavissa. Siellä oli kyllä hyvissä käsissä.
Toivottavasti tästä oli jotain apua sinulle päätöksen tekoon, jos olet raskaana.
P.s. Voin lohduttaa, että meidänkin kahden omasta tyhmyydestä ehkäisyn suhteen, tämäkin raskaus sai alkunsa..
Yritittekö mitenkään estää raskautta?
ja myrkkycocktailein pienempi potilas saateltiin sitten manan majoille.
RIP, pikkuinen.. jälleen yksi itsekkyyden veriuhri synkkiin kalmantilastoihin.
Ehkäpä se paavo onkin sitten paavo jo isänsä kasseissa? Ja kun elämä kerran alkaa hedelmöityksestä, niin silloinhan sen paavon muodostavat sukusolutkin ovat jo paavo. Eli kun isä pekka ja äiti pirkko vetävät kännit ja päätyvät jurrissa samaan punkkaan ja ilman spärdäriä painimaan, on paavon elämä alkanut. Oikeastaan paavon elämä alkoi handelin tiskillä kun pekka osti perjantaipullon, mitäs jos pekalle ei olisi myyty? Handelin myyjä olisi lapsentappaja! Ja enemmän asiaa jalostaen, ei paavoa olisi ilman pekkaa, joten pekan isukki ja äiti ovat päättäneet aikoinaan lavatanssien jälkeen pistää paavonkin aluille.
Ja sitten laitetaan raamattu kiinni ja pidetään huolta syntyneistä ihmisistä, ei tulevaisuuden paavoista, joiden elämä ei todellakaan ole alkanut ennen syntymää.
Tietenkään Paavoo ei oo olemassa ennenkun Paavon osaset muodostaa Paavon. Jos osaset ei ois kohdannu, Paavoo ei ois koskaan ollu olemassakaan. Jos Paavon elämä alkaa hedelmöityksessä Paavon muodostuttua, on sitä tietenkin olemassa jo 9kk ennen mahasta ulos tuloo.
En ymmärrä miten jotkut ovat sitä mieltä että "kärsi nyt tekojesi seuraus eli pidä lapsi". Ei lapsen kuulu olla mikään rangaistus!! Vähän järkeä nyt peliin. Jos kokee ettei ole valmis huolehtimaan lapsesta niin eihän sitä tänne maailman kannata synnyttää.
Mutta olen myös sitä mieltä että keskustelun aloittajan on nyt syytä laittaa ehkäsy asiat kuntoon, ihan oman henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa sekä vastuullisuuden nimissä. Ja mikäli kuukautisesi eivät ole alkaaneet niin tee raskaustesti ja ala nyt ottamaan elämästäsi ohjat käsiin äläkä anna vain "kohtalon kuljettaa"
miks tappamis"oikeuden" vaatijat aina unohtaa sen ettei kukaan oo pakottamassa pitään lasta! Miks lapsi pitäs saada tappaa vaan siks ettei synnyttäjä halua sitä??