Tilanne lyhykäisyydessään tämä:
Isä EI KOSKAAN ole ollut kiinnostunut lapsistaan,erostakin on aikaa jo monta vuotta.
Nyt,yllättäen,hänen uusi ystävänsä on halukas leikkimään kotia ja lapset on pakolla vietävä tapaamisiin lähes tuntematomalle 2 kertaa kuussa.
Tiedän,että 12 vuotiasta lasta kuullaan ja hän saa itse päättää meneekö isälleen vai ei,mutta pienemmät eivät saa.(12 vuotias ei mene lainkaan)
Kun isä hakee lapset,he kiukuttelevat,protestoivat eivätkä halua lähteä. Kertovat ääneen ennen isän tuloa (puhuvat samasta asiasta usein) miksi eivät halua ja syy on selkeä:Heillä on tylsää isän luona,isä on vihainen koko ajan eikä tee heidän kanssaan mitään, myös naisystävä on kireä viikonlopun. Myöskään harrastuksiinsa he eivät pääse isän viikonloppuna. Minulle on sanottu etten saa "keksiä tapaamisviikonlopuksi ohjelmaa enkä pompottaa isää,koska heillä on omat menonsa" (liittyen juuri näihin harrastuksiin,joissa lapset käyvät muina viikonloppuina).
Viime kerralla päätin,ettei heidän tarvitse mennä,koska he olivat itkuisia ja isä oli paljon myöhässä sovitusta ajasta.
Sen johdosta? isä on tehnyt minusta lastensuojeluun ilmoituksen,koska hän on huolissaan lasten turvallisuudesta. Olen kuulemma tasapainoton.(Pelkään,että tässä sirkuksessa minusta on tulossa)
Joudun todistamaan mielenterveyteni olevan normaali(ainakin luulen sen olevan normaali)
Epäilen,että isä ei haluaisi lapsia luokseen,mutta uuden ystävän sanat painavat enemmän vaa'assa,sillä seurauksella,että nyt lasten elämä on repaleista.
Minua ahdistaa. Olen ollut yksinhuoltaja aina,vaikka virallisesti vasta 4,5 vuotta.
Isää ei ole koskaan kiinnostanut lapsensa,olen ollut vastuussa heistä aina yksin. Nyt elämämme on aivan sekaisin uuden naisystävän halutessa leikkiä perhettä joka toinen viikonloppu. Ja viranomainen ei kuule lasta,vaan yrittää saada näennäistä sopua aikaan.
Lapset kärsivät,minä kärsin,isästä en tiedä,mutta työllistämme viranomaisia koko rahan edestä.
Ennen meillä oli sentään puhevälit lasten isän kanssa. Uusi ystävä ei salli sitäkään: keskustelemme lastenvalvojan ja lakimiehen välityksellä. Nyt alkavat psykologin ja perheneuvolakäynnit ??
Miksi normaali ja tavallinen lapsiperheen elämä voi heittää näin pahasti häränpyllyä.
Koska tämä loppuu.
Isä EI KOSKAAN ole ollut kiinnostunut lapsistaan,erostakin on aikaa jo monta vuotta.
Nyt,yllättäen,hänen uusi ystävänsä on halukas leikkimään kotia ja lapset on pakolla vietävä tapaamisiin lähes tuntematomalle 2 kertaa kuussa.
Tiedän,että 12 vuotiasta lasta kuullaan ja hän saa itse päättää meneekö isälleen vai ei,mutta pienemmät eivät saa.(12 vuotias ei mene lainkaan)
Kun isä hakee lapset,he kiukuttelevat,protestoivat eivätkä halua lähteä. Kertovat ääneen ennen isän tuloa (puhuvat samasta asiasta usein) miksi eivät halua ja syy on selkeä:Heillä on tylsää isän luona,isä on vihainen koko ajan eikä tee heidän kanssaan mitään, myös naisystävä on kireä viikonlopun. Myöskään harrastuksiinsa he eivät pääse isän viikonloppuna. Minulle on sanottu etten saa "keksiä tapaamisviikonlopuksi ohjelmaa enkä pompottaa isää,koska heillä on omat menonsa" (liittyen juuri näihin harrastuksiin,joissa lapset käyvät muina viikonloppuina).
Viime kerralla päätin,ettei heidän tarvitse mennä,koska he olivat itkuisia ja isä oli paljon myöhässä sovitusta ajasta.
Sen johdosta? isä on tehnyt minusta lastensuojeluun ilmoituksen,koska hän on huolissaan lasten turvallisuudesta. Olen kuulemma tasapainoton.(Pelkään,että tässä sirkuksessa minusta on tulossa)
Joudun todistamaan mielenterveyteni olevan normaali(ainakin luulen sen olevan normaali)
Epäilen,että isä ei haluaisi lapsia luokseen,mutta uuden ystävän sanat painavat enemmän vaa'assa,sillä seurauksella,että nyt lasten elämä on repaleista.
Minua ahdistaa. Olen ollut yksinhuoltaja aina,vaikka virallisesti vasta 4,5 vuotta.
Isää ei ole koskaan kiinnostanut lapsensa,olen ollut vastuussa heistä aina yksin. Nyt elämämme on aivan sekaisin uuden naisystävän halutessa leikkiä perhettä joka toinen viikonloppu. Ja viranomainen ei kuule lasta,vaan yrittää saada näennäistä sopua aikaan.
Lapset kärsivät,minä kärsin,isästä en tiedä,mutta työllistämme viranomaisia koko rahan edestä.
Ennen meillä oli sentään puhevälit lasten isän kanssa. Uusi ystävä ei salli sitäkään: keskustelemme lastenvalvojan ja lakimiehen välityksellä. Nyt alkavat psykologin ja perheneuvolakäynnit ??
Miksi normaali ja tavallinen lapsiperheen elämä voi heittää näin pahasti häränpyllyä.
Koska tämä loppuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsia kuullaa, aina vaikkeivat he olisivat vielä täyttäneetkään 12 vuotta. Tapaamisista syntyneet riidat saadan selvitettyä ja sinulla on oikeus hakea yksinhultajuutta (ilmeisesti tällähetkellä yheishultajuus). Yksinhuoltajuuden myötä lapsien ei enää tarvite mennä isän luokse lainkaan, isällä ei enää sen jälkeen ole elatusmaksu velvollisuutta, eikä hänellä ilmoiteta jos lapselle tapahtuu jotain. Suomessa viran omaiset kyllä selvittävät sen ja etenkin jos lapsella ei ole hyvä olla isän luona, niin asiassa toimitaan nopeammin.
Huoltajuus on eri asia kuin tapaamisoikeus ja elatusvelvollisuus.
Vaikka isä ei näkisi lapsiaan ikinä, pitää elatusmaksu silti maksaa. Ja tapaamisoikeus säilyy lapsella hamaan tulevaisuuteen (keillä se sitten toimii, onkin eri asia)
Nämä asiat tiedän sen takia, että minä olen juuri hakenut ja saanut yksinhuoltajuuden.
Todellakin minuakin ihmetyttää tämä nykyaika, lapsia pompotellaan miten sattuu. Koskakohan nuo (meidän tapauksissamme) miehen ( lastesi isän uusi vaimoke) köriläät rupeaisivat ajattelemaan muitakin kuin omaa napaansa.
Helvetti varmaan jäätyy ennen sitä...
Toivon alkuperäiselle kirjoittajalle voimia!! Olen syvästi pahoillani, että meitä kohtalotovereita riittää. Onneksi ei yksin tarvitse kaikkea skeidaa kestää..
Olen isän sanojen mukaan käyttäytynyt tasapainottomasti lähes puoli vuotta ja HE ovat huolissaan jaksamisestani.(½-vuotta,kuinka ollakaan)
Huvittavinta asiassa on se,että hän ei ole ollut vuosien varrella lainkaan huolissaan jaksamisestani,vaikka vastoinkäymisiä on ollut paljon ja olen ollut useasti pulassa lastenhoidon kanssa ja myös väsynyt.
Nyt kun minun ja lasteni elämä on mallillaan,alkoi koko kevään kestänyt kiusaaminen,joka (kieltämättä) on ollut väsyttävää. Ja sen johdosta olen menossa lastensuojeluviranomaisten kyselytunnille.
Asiassa on se hyvä puoli,että tapaamisessa istumme vain ME vanhemmat,ilman uusia ystäviämme ja lasten toiveet tulevat myös kuulluiksi ilman,että niiden sanotaan olevan äidin manipuloinnin tulosta.(Elän varmasti pilvilinnoissa kirjoittaessani tuon)
Kiitos Pirp kommentistasi,tieto siitä,että en ole ainoa rauhoittaa ja on helpompi uskoa itseensä,olla vahva jälleen kerran.
Ei tullut selväksi että oliko sinulla uutta miesystävää? Kerroit,etteivät "uudet ystävät" ole läsnä keskustelutilanteessa.Jos sinulla sellainen on,niin miksi hän ei ole sinua puolustanut jo ajat sitten?
Kirjoituksestasi todellakin saa sen kuvan,että olet tasapainoton ihminen,joka kateellisena yrittää pilata uuden naisen ja exänsä suhteen,lapset mukaan lukien.Koska emme täällä tiedä KAIKKIEN osapuolten näkemyksiä,on todella vaikeaa antaa kovin monipuolista kommenttia,vai mitä?Usein tasapainottomat ihmiset haluavat tukea muilta ihmisiltä niille omille näkemyksilleen ilman että sitä toista,ja kolmattakaan osapuolta kuultaisiin.
Jos saat täältä jotain vinkkejä,mitä sun pitäis tehdä asian suhteen,niin noudatatko niitä sokeasti?Kerrot,että kävit täältä keskustelupalstalta hakemassa apua...heh vaan.Kyllä tasapainoinen ihminen itse tietää,mitä pitää tehdä-ei tuollaisia tulla täältä kyselemään.Ja lue säkin PAS-oireyhtymästä-siinä on nimittäin totuutta kerrakseen.Jotkut lapset katsos osataan niin taitavasti manipuloida,ettei sitä huomaa edes sosiaaliviranomaiset.
sosiaaliviranomaiset ne vasta manipuloivatkin...ovat ihan todella viisaita...haistakoon paskat vaan, valehtelevat itse niin että korvat heiluu ja videoivat näytelmiään ja arvioivat kumpi vanhemmista osaa näytelmässä olla lapsensa kanssa luonnollisemmin !!!!???mitäs sinä täällä sitten yli-ihmisenä teet kun olet tota mieltä täällä neuvoa kyselevistä....eihän sun kuuluis olla tällaisessa paikassa vitun idiootti...!!!!!
Aikoinaan minun 2 vuotias lapsi pakotettiin tapaamisiin ulosottoviranomaisilla ja sossuntätien painostuksella vaikka isä oli syyllistynyt ja tuomittu alaikäiseen kohdistuneesta siveysrikoksesta. Sossu jopa suositteli isälle yksinhuoltajuutta, vaikka minulla ei ole koskaan ollut alko tai mt-ongelmia, onneksi oikeudessa sentään otetaan huomioon vain faktat eikä siellä mutu-lauselmat paina yhteishuoltajuus pysyi nyt 13 vuotias tyttö ei tapaa isäänsä juuri ollenkaan ja pienempänä pakotettuna tapaamisiin vain mummon luona. Mutta kyllä tämä rankkaa oli. Viranomaisetkin on ihmisiä ja eivät aina objektiivisia jopa manipuloitavissa.
Purin sydäntäni,kun en halua levitellä asioitani ympäriinsä. Täällä asiasta voi kertoa anonyymisti. Loppussa ollut lausahdus ei ollut kysymys,vaan lähinnä epätoivoinen nyyhkäisy.
Yritän ymmärtää,että kaltaisiasi ihmisiä on ja tulee aina olemaan. Sinun on helppoa olla ilkeä,kun voit tehdä sen nimettömänä.
Valitettavasti se vain on niin, että jokainen purkaa omaa pahaa oloaan tavalla tai toisella. On yritettävä ymmärtää, että jollekin se tapa on hyökätä ja arvostella toisen tekemisiä, silloin ehkä oma olo unohtuu?
Tiedän miltä sinusta voi tuntua, kun lapset eivät halua isälleen, olen joutunut saman asian kanssa painimaan.
Meilläkin eron jälkeen isän uusi nainen halusi lapsia heille, olivat jopa valmiita hakemaan isälle yksinhuoltajuuden, no toisin kuitenkin kävi.
Tänä päivänä lapset tapaavat isäänsän n. kaksi kertaa vuodessa ja kaikki toimii hyvin.
Parasta aikaa ovat kaksi viikkoa isän luona. Erosta on pian kuusi vuotta, kasvamista se on ollut isällekin, jolle työ oli aikoinaan tärkein.
Nyt sanoi, kun lasten matkaa järjesteltiin puhelimessa, ettei silloin tajunnut kuinka pian lapset kasvavat.
Onnellinen olen, että tähän on päästy, koska lapsilla on vain yksi isä ja äiti.
Toivon sinulle jaksamista ja aurinkoisia päiviä lastesi kanssa!
totta.
Minua kiusasi eniten tuossa purkauksessa se, että näyttää sille kuin lapset tekisivät kuten tietävät äidin haluavan. Eli kiukuttelevat eivätkä "halua" isälleen.
Kyllä äidilläkin on tässä tapauksessa keinoja (jos kerran on hyvät välit lapsiin) auttaa lapsia sopeutumaan uuteen malliin. Mutta jos ei ole halujakaan...
Miehelläni on lapsi ja lapsen äiti ajattelee juuri samalla tavalla minusta, kuin sinä.
Jo tuo tapasi syytellä hänen uutta vaimoaan ja sitä, että "haluaa leikkiä kotia" paljastavat, että todellisuudessa olet vain katkera valittaja, joka ei todellakaan ajattele lapsensa parasta!Kyllä äidin kuuluisi olla onnellinen siitä, jos isä tahtoo tavata lapsiaan. Ei hän sitä tekisi, jos ei oikeasti tahtoisi! Hän on varmasti kireä, jos ei ole tottunut olemaan lasten kanssa ja varsinkin siksi, että äidillä on tuollainen asenne isää kohtaa. Varmaan haukut siellä lasten kuullen isäänsä ja juonittelet, niin, että lapsillekin tulee sellainen olo, että hän on joku hirviö!
Vähän ymmärrystä ja avarakatseisutta.
Ettei ne kaikki miehet ole mitään enkeleitä ja hyväksi lapselleen! todella sairasta porukkaa täällä. Oma isäni onnistui jatkamaan helvettiä juuri tuollaisten sairaiden ihmisten takia, jotka voivat pompotella ihmisten elämää ja ovat helposti manipuloitavissa. Olette todella tyhmiä jos ette tajua sitä että isä voi olla täysi katastrofi lapselle. Minä olen kärsinyt helvetisti tollasten paskiaisten takia. Yritetään väen vängällä tehdä kylmäkiskoisesta miehestä "isää", voi vittu!