ja minä (ainoa lapsi) kävin sinä aikana hänen asunnossaan kastelemassa kukkia ja hoitamassa postin.
Löysin äidin laatikosta kansion, jossa oli paljon papereita. Muunmuassa hoitotestamentti (äiti sairastaa syöpää), sekä sitten (järkyttävä tieto) kaikkeen äidin omaisuuteen liittyvä täysi käyttö- ja hallintaoikustestamentti hänen miesystävänsä hyväksi. Ovat olleet läheiset yli 20 vuotta, mutta eivät asu yhdessä.
Kaikissa papereissa oli tieto, että ovat kopioita ja alkuperäiset ovat pankin säilytyksessä. Testamentti tämän miehen hyväksi on tehty jo kymmenen vuotta sitten.
Mitä äiti voi tämmöisellä teolla ajaa takaa? Miten täysin vieras mies voisi hallita äitini kuoltua kaikkea, mikä kuuluu minulle ainoana lapsena? Vaikka välimme eivät ole aina olleet hyvät, niin tämä tuntuu jo liioittelulta.
Miten otan asian puheeksi äidin kanssa? Vai pitäisikö puhua ensin jonkun lakimiehen kanssa? Neuvokaa joku, joka tietää.
Äitini oli lomamatkalla
32
494
Vastaukset
- Ei niin ahne tytär
Miten niin "kuuluu" sinulle?
Sehän on äitisi omaisuutta, hänhän saisi sen käyttää eläessään vaikka kokonaan, esim. hakeutumalla jonnekin kalliiseen hoitolaitokseen viimeisiksi ajoikseen.
Miesystävän hallintaoikeus voidaan nähdä jopa verosuunnitteluna äitisi puolelta. Sinä saat omaisuuden, mutta siitä ei mene niin paljon veroa, kun hallintaoikeus huomioidaan.
Äidilläsi on täysi oikeus tehdä tuollainen testamentti. Eikä mies todellakaan ole 20 vuoden jälkeen mikään "täysin vieras", niinkuin annat ymmärtää. Äidillesi hän on läheinen. - Ei vieraalle
Mutta enhän minä äidin kuoltua saisi kotitaloa asuttavaksi, jos tuo mies voi käyttää ja hallita sitä. Lisäksi vielä siinä testamentissa luki, että tämän miehen kuoltua perintö menisi puoliksi minulle ja miehen pojalle.
Hoitotestamentissakin on kummia asioita. Voiko äiti eläessään päättää, ettei hän halua saada hoitoa tietyssä tilanteessa? Ja sitten voiko tuo mies olla äidin nyt jo nimeämä edunvalvoja tilanteessa, jossa äiti ei itse pysty? En ymmärrä, miten oma lapsi voidaan sivuuttaa.- Ei niin ahne tytär
Olit siis ajatellut muuttaa kotitaloosi äitisi jälkeen... Ja nyt testamentin nähtyäsi tämä haave kariutui täydellisesti. Et edes miesystävän kuoleman jälkeen saa taloa asuttavaksesi, koska miehen poika omistaa sen puoliksi kanssasi. (Luultavasti päädytte myymään talon ja jakamaan rahat?)
Tämä on äitisi tahto. Testamentti on laillinen, sinä saat kuitenkin lakiosasi, eli puolet siitä, mikä sinulle olisi tullut ilman testamenttia.
Sinulla on nähtävästi jäänyt huomaamatta, kuinka tärkeä äitisi miesystävä hänelle on, ja nähtävästi myös miehen poika on tullut hänelle vuosien kuluessa rakkaaksi. Luultavasti he ovat jopa olleet enemmän tekemisissä äitisi kanssa kuin sinä.
Oikeastaan oli hyvä, että nuuskit äitisi laatikoita (Mikä oli muuten erittäin rumasti tehty). Nyt sinulla on aikaa tottua ajatukseen, että et tule muuttamaan äitisi taloon ehkä koskaan. Voit myös pohtia uudesta näkökulmasta äitisi suhdetta tähän "täysin vieraana" pitämääsi ihmiseen, sekä omaa suhdettasi äitiisi.
Tässä alempana ketjussa joku ihmettelee, miksei äidin miesystävä kastellut kukkia. Tietysti siksi, koska hän oli samalla matkalla aloittajan äidin kanssa.
- ...............
"Voiko äiti eläessään päättää, ettei hän halua saada hoitoa tietyssä tilanteessa?"---> Käsittääkseni potilas saa nykyisin AINA määrätä itse, mitä hoitoja ottaa tai on ottamatta, voidaan vain antaa suosituksia. Eri tietysti, jos on holhouksen alainen tai alaikäinen. Paras vain kunnioittaa toisen päätöstä. Kysytäänpä näin, että haluaisitko itse hyvin sairaana, että joku muu päättäisi, kuinka kauan kärsimyksesi jatkuvat, varsinkin jollei toivoa paranemisesta ole? Muihin asioihin en osaa vastata.
- Sumppu Uusimaa
Minulle herää kysymys, miksi tämä mies ei hoitanut kukkien kastelua ja postin käsittelyä sillä aikaa, kun äiti oli lomamatkalla?
Ajattelen vaan, että jos minä jollekin tahdon antaa omaisuutta edes hallittavaksi, ja sitten aikanaan osittain perittäväksi, niin pitäisin itsestään selvänä, että tämä henkilö hoitaa asiat myös loman aikana, ja muulloinkin.
Jos on oikeuksia, on myös vastuita. Mutta tämä on vain mielipide, ei sen enempää kannanotto.
Lapset aivan liian helpolla ajattelevat, että vanhempien kaikki omaisuus tulee heille vanhempien kuoltua, eivätkä vanhemmat kaikesta päätellen saisi päättää omaisuudestaan edes elinaikanaan. Lapsilta jää ajattelematta, että vanhemmat voivat käyttää ja antaa omaisuutensa elinaikanaan miten haluavat, kuten monet niin tekevätkin. Vanhemien omaisuuden periminen ei ole mitenkään itsestään selvyys, eikä sen varaan pitäisi lasten elämäänsä rakentaa. - 22
Vaadi aikanaan lakiosasi, eli puolet siitä mikä sinulle kuuluisi ilman testamenttia. Uskoisin että lakiosasi menee tuon hallintaoikeuden ohi, eli saat puoliskosi omaisuudesta heti, etkä vasta kun tämä miesystävä kuolee.
- Puoliorpo itsekin
Joku teidän väleissä hiertää, koska pengot salaa äitisi papereita ja toisaalta, ettei äitisi avoimesti kertonut testamentistaan. Voihan siitä puhua, vaikka hänellä onkin oikeus tehdä, mitä haluaa.
- Ttppii
Trolli. Ei kannata vastailla.
- .
Trolli mikä trolli..
Sen verran tuosta hoitotestamenttiasiasta; kyllä, kyllä ihminen voi siinä päättää tiettyjä asioita mitä tulee hoitoon tai sen lopettamiseen. Olen itsekin moisen tehnyt jo kauan aikaa sitten.- tämäkin vielä
Ja edellisen hoitotestamenttiasian lisäksi edunvalvonnasta, johon ap:n äiti on miesystävänsä valtuuttanut. Kyllä, edunvalvontavaltuutus-nimisellä paperilla henkilö voi etukäteen osoittaa tahtonsa, kenen haluaa hoitavan asioitaan ja päättävän asioistaan, mikäli ei siihen itse kykene. Asia on ihan virallinen, eli jos valtuutus tulee joskus tarpeelliseksi, se pitää valtuutetun kierrättää maistraatin kautta. Erinomainen paperi, jonka tekemistä kannattaa harkita etenkin, jos ns. itsestäänselvää asioidenhoitajaa ei ole.
Ap:lta kysyisin (jos siis et trollaa), oletko suhteellisen nuori henkilö? Siltä ainakin vaikutat kirjoitustesi perusteella. Jos olet, on äitisi saattanut tehdä edunvalvontapaperinsa sinun ohitsesi, koska olet ehkä niiden tekohetkellä ollut vielä alaikäinen? Jos näin on, kannattaa ehkä jutella äitisi kanssa asioista, ovatko ne nimenomaan siten kuinka hän haluaa niiden olevan nyt, kun olet aikuistunut. Tosin joudut tunnustamaan samalla, että pengoit hänen laatikoitaan ja papereitaan - eli et anna kuvaa mahdollisimman luotettavasta henkilöstä. ;-/
Varsinaiseen omaisuustestamenttiin ikäsi ei tietenkään ole vaikuttanut, joten jäämistönsä suhteen äitisi ilmeisesti haluaa turvata elämänkumppaninsa aseman. - Ei vieraalle
tämäkin vielä kirjoitti:
Ja edellisen hoitotestamenttiasian lisäksi edunvalvonnasta, johon ap:n äiti on miesystävänsä valtuuttanut. Kyllä, edunvalvontavaltuutus-nimisellä paperilla henkilö voi etukäteen osoittaa tahtonsa, kenen haluaa hoitavan asioitaan ja päättävän asioistaan, mikäli ei siihen itse kykene. Asia on ihan virallinen, eli jos valtuutus tulee joskus tarpeelliseksi, se pitää valtuutetun kierrättää maistraatin kautta. Erinomainen paperi, jonka tekemistä kannattaa harkita etenkin, jos ns. itsestäänselvää asioidenhoitajaa ei ole.
Ap:lta kysyisin (jos siis et trollaa), oletko suhteellisen nuori henkilö? Siltä ainakin vaikutat kirjoitustesi perusteella. Jos olet, on äitisi saattanut tehdä edunvalvontapaperinsa sinun ohitsesi, koska olet ehkä niiden tekohetkellä ollut vielä alaikäinen? Jos näin on, kannattaa ehkä jutella äitisi kanssa asioista, ovatko ne nimenomaan siten kuinka hän haluaa niiden olevan nyt, kun olet aikuistunut. Tosin joudut tunnustamaan samalla, että pengoit hänen laatikoitaan ja papereitaan - eli et anna kuvaa mahdollisimman luotettavasta henkilöstä. ;-/
Varsinaiseen omaisuustestamenttiin ikäsi ei tietenkään ole vaikuttanut, joten jäämistönsä suhteen äitisi ilmeisesti haluaa turvata elämänkumppaninsa aseman.En ole mikään trolli ja ihan aikuinenkin olen Nelikymppinen.
Tuskin tuo nyt iso rikos on, jos lapsuudenkodissaan piirongin laatikoita avaa? Hyvä, että avasin, nytpä ainakin tiedän. Ja tuo äidin miesystävä ei ole asunut äidin kanssa koskaan, joten siksi tämä testamentti ja muut papereissa olevat asiat yllättivät. Ihmetyttivät myös, koska olen luullut, että äiti sairaudestaan huolimatta on ihan perinteinen ihminen omaisuuasioissa lastaan kohtaan.
Lähdin kotoa opiskelemaan 18 vuotiaana ja jäin samalle reissulle vuosiksi töihin. Äitini erosi isästäni, kun olin 12 vuotias ja kannoin nuoruusvuoteni äidille kaunaa siitä ja kannan tavallaan vieläkin, vaikkei asia enää arkeani kosketa.
Nyt asun suht lähellä äitiäni ja olen koittanut lähentymistä. Nihkeää on ja se johtuu äidin pitkävihaisuudesta, kun arvostelin hänen suhdettaan. Mutta en vain pidä hänen miesystävästään, joka minun mielestä nyt näillä tiedoilla varsinkin on viemässä minulle kuuluvaa omaisuutta. En voi uskoa, etteikö lapsi ole etuoikeutettu perijä ja vanhempiensa edunvalvojakin tarvittaessa. Aviomies tietysti olisi eri asia, mutta tuollainen, vallan toisella paikkakunnalla asuva sulho ei voi olla sama asia.
Kaipa minä jotenkin koitan juhannuksen aikana avata keskustelua äidin kanssa, jos siihen kahdenkeskisen tilaisuuden saan. - Otan osaa
Ei vieraalle kirjoitti:
En ole mikään trolli ja ihan aikuinenkin olen Nelikymppinen.
Tuskin tuo nyt iso rikos on, jos lapsuudenkodissaan piirongin laatikoita avaa? Hyvä, että avasin, nytpä ainakin tiedän. Ja tuo äidin miesystävä ei ole asunut äidin kanssa koskaan, joten siksi tämä testamentti ja muut papereissa olevat asiat yllättivät. Ihmetyttivät myös, koska olen luullut, että äiti sairaudestaan huolimatta on ihan perinteinen ihminen omaisuuasioissa lastaan kohtaan.
Lähdin kotoa opiskelemaan 18 vuotiaana ja jäin samalle reissulle vuosiksi töihin. Äitini erosi isästäni, kun olin 12 vuotias ja kannoin nuoruusvuoteni äidille kaunaa siitä ja kannan tavallaan vieläkin, vaikkei asia enää arkeani kosketa.
Nyt asun suht lähellä äitiäni ja olen koittanut lähentymistä. Nihkeää on ja se johtuu äidin pitkävihaisuudesta, kun arvostelin hänen suhdettaan. Mutta en vain pidä hänen miesystävästään, joka minun mielestä nyt näillä tiedoilla varsinkin on viemässä minulle kuuluvaa omaisuutta. En voi uskoa, etteikö lapsi ole etuoikeutettu perijä ja vanhempiensa edunvalvojakin tarvittaessa. Aviomies tietysti olisi eri asia, mutta tuollainen, vallan toisella paikkakunnalla asuva sulho ei voi olla sama asia.
Kaipa minä jotenkin koitan juhannuksen aikana avata keskustelua äidin kanssa, jos siihen kahdenkeskisen tilaisuuden saan.Näitä "hyviä ystäviä ja velimiehiä" näyttää riittävän.
Sellaiset vanhemmat kuin äitisi, ovat syvältä persuksista.
Minulla oli samanlainen paskiainen isänä. Ei vieraalle kirjoitti:
En ole mikään trolli ja ihan aikuinenkin olen Nelikymppinen.
Tuskin tuo nyt iso rikos on, jos lapsuudenkodissaan piirongin laatikoita avaa? Hyvä, että avasin, nytpä ainakin tiedän. Ja tuo äidin miesystävä ei ole asunut äidin kanssa koskaan, joten siksi tämä testamentti ja muut papereissa olevat asiat yllättivät. Ihmetyttivät myös, koska olen luullut, että äiti sairaudestaan huolimatta on ihan perinteinen ihminen omaisuuasioissa lastaan kohtaan.
Lähdin kotoa opiskelemaan 18 vuotiaana ja jäin samalle reissulle vuosiksi töihin. Äitini erosi isästäni, kun olin 12 vuotias ja kannoin nuoruusvuoteni äidille kaunaa siitä ja kannan tavallaan vieläkin, vaikkei asia enää arkeani kosketa.
Nyt asun suht lähellä äitiäni ja olen koittanut lähentymistä. Nihkeää on ja se johtuu äidin pitkävihaisuudesta, kun arvostelin hänen suhdettaan. Mutta en vain pidä hänen miesystävästään, joka minun mielestä nyt näillä tiedoilla varsinkin on viemässä minulle kuuluvaa omaisuutta. En voi uskoa, etteikö lapsi ole etuoikeutettu perijä ja vanhempiensa edunvalvojakin tarvittaessa. Aviomies tietysti olisi eri asia, mutta tuollainen, vallan toisella paikkakunnalla asuva sulho ei voi olla sama asia.
Kaipa minä jotenkin koitan juhannuksen aikana avata keskustelua äidin kanssa, jos siihen kahdenkeskisen tilaisuuden saan.ei sillä ole väliä jos se on sinun lapsuudenkoti. kyse on kunnioittamisesta toisen yksityiselämään ja luottamuksesta ! ei ihme jos teillä on nihkeät välit. ja on äitisi asia kenen kanssa hän seurustelee sinun asiasi on vain kunnioittaa häntä tai ainakin vaieta hänhän on aikuinen ihminen. en usko että itsekkään hyväksyisit että sinun avopuolisoasi moittais. äitisi seurustelee hänen kanssaan ett sinä.
tientenkin voi ihmetellä testamenttia kun he eivät elä yhdessä. mutta kuinka moni testamenttaa hyväntekeväisyyteen jne ? aina ei ole sukusuhteet niin hyvät että perintö menee suvulle vaikka onkin kysessä oma lapsi.
kaiken voi testamentata pois ja lapselle jätetään vain lakiosa. en ymmärrä tätä ahneutta ja perimistä. aikuiset ihmiset elättäköön ja hankkikoon omaisuutensa itse ja tehköön sillä mitä haluaa näin vältyttäis monelta sukuriidalta ja oikeudenkäynniltä. siis vapaa valinta !- 30
Ei vieraalle kirjoitti:
En ole mikään trolli ja ihan aikuinenkin olen Nelikymppinen.
Tuskin tuo nyt iso rikos on, jos lapsuudenkodissaan piirongin laatikoita avaa? Hyvä, että avasin, nytpä ainakin tiedän. Ja tuo äidin miesystävä ei ole asunut äidin kanssa koskaan, joten siksi tämä testamentti ja muut papereissa olevat asiat yllättivät. Ihmetyttivät myös, koska olen luullut, että äiti sairaudestaan huolimatta on ihan perinteinen ihminen omaisuuasioissa lastaan kohtaan.
Lähdin kotoa opiskelemaan 18 vuotiaana ja jäin samalle reissulle vuosiksi töihin. Äitini erosi isästäni, kun olin 12 vuotias ja kannoin nuoruusvuoteni äidille kaunaa siitä ja kannan tavallaan vieläkin, vaikkei asia enää arkeani kosketa.
Nyt asun suht lähellä äitiäni ja olen koittanut lähentymistä. Nihkeää on ja se johtuu äidin pitkävihaisuudesta, kun arvostelin hänen suhdettaan. Mutta en vain pidä hänen miesystävästään, joka minun mielestä nyt näillä tiedoilla varsinkin on viemässä minulle kuuluvaa omaisuutta. En voi uskoa, etteikö lapsi ole etuoikeutettu perijä ja vanhempiensa edunvalvojakin tarvittaessa. Aviomies tietysti olisi eri asia, mutta tuollainen, vallan toisella paikkakunnalla asuva sulho ei voi olla sama asia.
Kaipa minä jotenkin koitan juhannuksen aikana avata keskustelua äidin kanssa, jos siihen kahdenkeskisen tilaisuuden saan.Kylläpä virisi moralisoivaa juttua, mutta konkreettisia ohjeita melko vähän.
Laadi valmiiksi yksinkertainen teksti: "Minä allekirjoittanut peruutan täten kaikki laatimani testamentit". Paperin alle viiva äitisi nimikirjoitusta varten ja viivan alle nimen selvennys. Jos keskusteluissanne äitisi on halukas muuttamaan mieltään testamentin osalta, niin sitten esität peruuttamista ja äitisi allekirjoittaa kahden vieraan (naapurit) todistajan myötä paperin.
Testamentin peruutuksena toimii oikeudessakin paljon vapaampi paperi kuin määrämuotoinen testamentti. Testamenti repiminen/hävittäminen on epävarmaa jos alkuperäisillä allekirjoituksilla on tehty useampi kappale, jopa testamentinsaajalle. - käytännössä koettu
30 kirjoitti:
Kylläpä virisi moralisoivaa juttua, mutta konkreettisia ohjeita melko vähän.
Laadi valmiiksi yksinkertainen teksti: "Minä allekirjoittanut peruutan täten kaikki laatimani testamentit". Paperin alle viiva äitisi nimikirjoitusta varten ja viivan alle nimen selvennys. Jos keskusteluissanne äitisi on halukas muuttamaan mieltään testamentin osalta, niin sitten esität peruuttamista ja äitisi allekirjoittaa kahden vieraan (naapurit) todistajan myötä paperin.
Testamentin peruutuksena toimii oikeudessakin paljon vapaampi paperi kuin määrämuotoinen testamentti. Testamenti repiminen/hävittäminen on epävarmaa jos alkuperäisillä allekirjoituksilla on tehty useampi kappale, jopa testamentinsaajalle.Viimeisenä tehty testamentti on pätevä. Olkoonkin edellisestä tehty vaikka kuinka monta kopiota ja jaettu niitä eteenpäin.
- rikollinen tytär
Ei vieraalle kirjoitti:
En ole mikään trolli ja ihan aikuinenkin olen Nelikymppinen.
Tuskin tuo nyt iso rikos on, jos lapsuudenkodissaan piirongin laatikoita avaa? Hyvä, että avasin, nytpä ainakin tiedän. Ja tuo äidin miesystävä ei ole asunut äidin kanssa koskaan, joten siksi tämä testamentti ja muut papereissa olevat asiat yllättivät. Ihmetyttivät myös, koska olen luullut, että äiti sairaudestaan huolimatta on ihan perinteinen ihminen omaisuuasioissa lastaan kohtaan.
Lähdin kotoa opiskelemaan 18 vuotiaana ja jäin samalle reissulle vuosiksi töihin. Äitini erosi isästäni, kun olin 12 vuotias ja kannoin nuoruusvuoteni äidille kaunaa siitä ja kannan tavallaan vieläkin, vaikkei asia enää arkeani kosketa.
Nyt asun suht lähellä äitiäni ja olen koittanut lähentymistä. Nihkeää on ja se johtuu äidin pitkävihaisuudesta, kun arvostelin hänen suhdettaan. Mutta en vain pidä hänen miesystävästään, joka minun mielestä nyt näillä tiedoilla varsinkin on viemässä minulle kuuluvaa omaisuutta. En voi uskoa, etteikö lapsi ole etuoikeutettu perijä ja vanhempiensa edunvalvojakin tarvittaessa. Aviomies tietysti olisi eri asia, mutta tuollainen, vallan toisella paikkakunnalla asuva sulho ei voi olla sama asia.
Kaipa minä jotenkin koitan juhannuksen aikana avata keskustelua äidin kanssa, jos siihen kahdenkeskisen tilaisuuden saan.Sinulla ei ole mitään oikeutta mennä penkomaan kenenkään laatikoita, vaikka kyseessä olisi kuinka lapsuudenkotisi. Et ollut siis äitisi luottamuksen arvoinen. Enpä kauheasti ihmettele, ettei hän ole halunnut jättää sinulle kaikkea, kun lähipiiristä löytyy parempiakin perijöitä!
Olet syyllistynyt rikokseen ja äitinäsi tekisin sinusta rikosilmoituksen.
- Suvulle aina rahat t
Ota asia puheeksi elin aikana. Mutta keskustele asiallisesti .
Muuttaa testamentia , kun perustelee asian.
Mies on ehkä vaikuttanut asiaan 10 v. sitten - Sisarukset
Äitisi miesystävä voi itse kuolla taikka sairastua niin, että tulee kykenemättömäksi hoitamaan (omia ja) toisten asioita, ennen äitiäsi, äitisi olisi hyvä varautua myös siihen.
Oma äitini lahjoitti vuosien varrella paloittain osakehuoneistonsa veljelleni, joka nyt omistaa sen kokonaan EIKÄ SITÄ LASKETA ENNAKKOPERINNÖKSI. Äidillämme on elinikäinen asumisoikeus. Hyvä, että äiti kertoi aikeestaan, ettei asia paljastunu vasta äidin kuoleman jälkeen. - Kraksukriksu
Äidilläsi on vapaa tahto, miten hän aikanaan haluaa omaisuutensa menevän. Ja se on nimenomaan hänen oma tahtonsa, vaikkka ei rintaperillistä miellyttäsikään.
- kokemusta hieman
Uusi testamentti heti (jo 10 vuotta vanhakin) tai ei mitään testamenttia, niin äidin omaisuus jää rintaperilliselle. Hävitä ne testamentit. Selvitä varovaisesti keskustellen, onko testamentti esim. asianajajalla, joka on sen tehnyt.
Varo ottamasta pesänselvittäjää ja tai jakajaa, silloin saatat menettää sen viimeisenkin perintöosan näille ketkuille juristeille. - Sumppu Uusimaa
Vanhemmat saattavat tehdä testamentin perusteilla, joista eivät ole enää samaa mieltä esim. 10 vuoden kuluttua. Moni katuu ratkaisuaan myöhemmin, ehkä myös liian myöhään. Tästä on useampi kokemus, tietämys.
Kun tilanteet on muuttuneet, voi myös keskustella esim. äidin tai isän kanssa, että ovatko he todella sitä mieltä, mitä ovat testamentissaan määränneet. Tarkkaan harkittuaan se on myös uusittu, sillä testamentti on aikaisemmin saatettu tehdä esim. harkitsematta sitä pidemmälle, esim. pettymyksestä lapsiinsa tai jopa kiusallakin. No, saahan se sellaiseksikin jäädä, mutta onko se pidempi tahto, on jo toinen asia. Viimeisin testamentti on myös viimeisin, joten sen toivoisi olevan kunkin myös viimeisin ja harkituin tahto. - Eräs äiti
On hieman outoa testamentata omaisuus henkilölle, joka ei edes asu samassa taloudessa. Lakiosa on kuitenkin sinun. Jos äitisi ystävä on todella rakas ja vastuullinen ihminen asia on ok. Toisaalta taas hän on voinut manipuloida testamentin itselleen.Kannattaa ottaa selvää varovasti äidiltäsi mistä on oikein kysymys ja miksi. Koita olla myös vastuullinen ja välittävä lapsi äidillesi, ehkä testamenttikin on todella jo vanha asia ja unohtunut muuttaa. Kuka tietää vaikka pankissa olisi erilainen testamentti.Entä voiko äitisi parantua syövästään ?
- Myöhäistä rypistää
Joo perseen nuoleminen jälkitilanteessa/perinnön toivossa on tosi viisasta toimintaa. Sille testamentti, joka on ollut aidosti toisen tukena ja läheisenä.
- Samanlainen paperi
Varmasti tarkoituksella jätetty helposti nähtäväksi. Äitisi tietää miten pengot kaikki paperit heti kun mahdollisuus on. Ahneelle usein käy näin.
- Myöhäistä rypistää
Totta. Samalla äiti huomaa, että tyttö on luottamuksen arvoinen, kun penkoo yksityisiä asioita. Se kukkienkastelu pesti on luottamustehtävä.
- minäkin olen äiti
Myöhäistä rypistää kirjoitti:
Totta. Samalla äiti huomaa, että tyttö on luottamuksen arvoinen, kun penkoo yksityisiä asioita. Se kukkienkastelu pesti on luottamustehtävä.
Provohan tämä tietysti on. Niin tai näin. Minusta kuitenkin veri on vettä sakeampaa. Niin huonosti ei lasteni kanssa voisi mennäkään, että joku äijä heidät syrjäyttäisi, vaikka olisi rakaskin. Perintö on lasten ja sillä siisti. Muu ei tulisi kuuloonkaan.
- Krankkila
minäkin olen äiti kirjoitti:
Provohan tämä tietysti on. Niin tai näin. Minusta kuitenkin veri on vettä sakeampaa. Niin huonosti ei lasteni kanssa voisi mennäkään, että joku äijä heidät syrjäyttäisi, vaikka olisi rakaskin. Perintö on lasten ja sillä siisti. Muu ei tulisi kuuloonkaan.
Pitäisikö minun jättää perintö ainoalle lapselleni, joka on pahasti päihdeongelmainen (huumeet yms.), eikä itse edes halua muuttua?
Vai elämänkumppanilleni, onka kanssa olen elänyt yli 10 vuotta, ja joka on seissyt rinnallani vaikeina aikoina ja seisoo edelleen. - Sumppu Uusimaa
minäkin olen äiti kirjoitti:
Provohan tämä tietysti on. Niin tai näin. Minusta kuitenkin veri on vettä sakeampaa. Niin huonosti ei lasteni kanssa voisi mennäkään, että joku äijä heidät syrjäyttäisi, vaikka olisi rakaskin. Perintö on lasten ja sillä siisti. Muu ei tulisi kuuloonkaan.
Vaikka veri olisi kuinka vettä sakeampaa, niin lapsilla voi olla elämän tyyli sellainen, että mieluummin omaisuutensa antaa vaikka hyväntekeväisyyteen, kuin verisukulaisille. Moni vanhempi on kovalla työllä ja säästeliäällä elämällä saanut omaisuutensa kasaan, joten hänellä voi olla arvot toiset, kenen tai minkä hyväksi haluaa omaisuutensa antaa.
Olen nimimerkin Krankkila kanssa samaa mieltä, on suoranaisesti vanhempien muiston häväistys käyttää perintö esim. huumeisiin ja holtittomaan elämään. Ja näitä tapauksia on riittävästi.
Eikä ole mitenkään uutta sekään, että eletään kuin viimeistä päivää, koska pidetään itsestään selvyytenä, että perintöjä tulee eikä raha pääse loppumaan. - valitettavasti
Krankkila kirjoitti:
Pitäisikö minun jättää perintö ainoalle lapselleni, joka on pahasti päihdeongelmainen (huumeet yms.), eikä itse edes halua muuttua?
Vai elämänkumppanilleni, onka kanssa olen elänyt yli 10 vuotta, ja joka on seissyt rinnallani vaikeina aikoina ja seisoo edelleen.Syy lapsen ongelmiin löytyy usein peilistä. Ehkäpä se uusi onni vei mennessään niin, että lapsi pääsi unohtumaan. Nykyäänhän lapsesta usein luovutaan, että hän ei ole uuden onnen tiellä!
- Krankkilax
valitettavasti kirjoitti:
Syy lapsen ongelmiin löytyy usein peilistä. Ehkäpä se uusi onni vei mennessään niin, että lapsi pääsi unohtumaan. Nykyäänhän lapsesta usein luovutaan, että hän ei ole uuden onnen tiellä!
Lapsi aloitti huumeidenkäyttönsä yli 5 vuotta aiemmin, kuin tapasin nykyisen mieheni.
Opettajana uskon osanneeni olla normaali kasvattaja ja Äiti, mutta kun veri vei juniorin muualle.
Syyllistäkää vain, olen kaikkeni tehnyt, enkä enää jaksa. - Sumppu Uusimaa
Krankkilax kirjoitti:
Lapsi aloitti huumeidenkäyttönsä yli 5 vuotta aiemmin, kuin tapasin nykyisen mieheni.
Opettajana uskon osanneeni olla normaali kasvattaja ja Äiti, mutta kun veri vei juniorin muualle.
Syyllistäkää vain, olen kaikkeni tehnyt, enkä enää jaksa.Kun lapsen elämä ei mene niinkuin kukin toivoisi, niin mistä se sitten voi johtua, että äitiä aina syyllistetään. Kyse voi olla sairaudesta, huonoista elämäntavoista, niin "äiti se on aina syyllinen". Toivon ja uskon, että pystyt armahtamaan itsesi, sillä itsensä syyllistäminen on luonnollista, mutta asian käsiteltyä perusteellisesti, se on myös turhaa. Vanhemmat eivät voi ohjata lapsensa tietä hyvään, vaikka kuinka olisi tehneet parhaansa.
Olen saanut vastaavaa "haarniskaa" kantaa harteilla, vaikka lapseni ongelma on ollut psykosomaattinen sairaus ja sen oireilu edelleenkin yli 10 vuoden jälkeen.
Testamentti on uusittavissa vaikka kuinka usein, joten se olisi jopa syytä uusia, jos tilanteet on ratkaisevasti muuttuneet suuntaan tai toiseen. - Krankkilaxx
Sumppu Uusimaa kirjoitti:
Kun lapsen elämä ei mene niinkuin kukin toivoisi, niin mistä se sitten voi johtua, että äitiä aina syyllistetään. Kyse voi olla sairaudesta, huonoista elämäntavoista, niin "äiti se on aina syyllinen". Toivon ja uskon, että pystyt armahtamaan itsesi, sillä itsensä syyllistäminen on luonnollista, mutta asian käsiteltyä perusteellisesti, se on myös turhaa. Vanhemmat eivät voi ohjata lapsensa tietä hyvään, vaikka kuinka olisi tehneet parhaansa.
Olen saanut vastaavaa "haarniskaa" kantaa harteilla, vaikka lapseni ongelma on ollut psykosomaattinen sairaus ja sen oireilu edelleenkin yli 10 vuoden jälkeen.
Testamentti on uusittavissa vaikka kuinka usein, joten se olisi jopa syytä uusia, jos tilanteet on ratkaisevasti muuttuneet suuntaan tai toiseen.Kiitos Sinulle Sumppu Uudeltamaalta:)
Yksikin tällainen ymmärtävä viesti voi pelastaa päivän jos toisenkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1325381Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella313862No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452480Eipä tunnu se "pedofilia" huuto kiinnostavan
Lähinnä se sekohäirikkö ressukka joutuu itse vastaileen itselleen, mitään näkyvyyttä ei saa, palstalla ylipäätään on hyv382044- 241753
Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv241704- 411640
- 501608
- 291463
- 381424