onko kenelläkään täällä pyörivistä ikävöivoistä tilannetta, että ikävä alkaa helpottaa ja pääsee vähitellen yli tästä toisen aiheuttamasta tuskasta -jos suhde on siis sellainen ollut??
Miltä uusi ihmisuhde/ihastuminen on tuntunut sen suuren myrskyn jälkeen?
Meille on tullut työpaikalle uusi ihminen ja hän on hyvin...mielenkiintoinen ja näyttää vähän pelottavasti siltä että hän suhtautuu minuun eritavalla kuin muihin. Hän on aina mua kohtaan kohteliaan hienotunteinen ja olen kyllä huomannut että hän katselee minua erityisen pitkään... Pelottavasti vaan tuntuu siltä että se tuntuu hyvälle tuo kun katseemme kohtaa ja molemmat on selvästi vähän vaivaantuneita tai ainakin hän on jäätyään kiinni....
Oon itsekin aika uusi tuolla ja oon siitä syystä aika tunari kaikkien loistavien ja taitavien ihmisten joukossa ja mua muutenkin vähän rökitetään siellä nyt mutta siitä huolimatta tää yksi tapaus ei niinkään ole ainakaan kiinnittänyt huomiota siihen että mun hommat ei aina mene niin putkeen. tai hän ole ainakaan siitä välittänyt kun on mulle aina vaan tosi kiva.
No, joka tapauksessa tämän aikaisemman tapauksen jälkeen musta tuntuu, että olen tullut aivan äärimmäisen herkäksi kaikelle, jossa vähänkään olisi merkkejä molemminpuolisesta ihastumisesta. Voi kun nämä tunteet mitä nyt ehkä heräisi pysyisi piilossa, en haluais toisaalta olla tylyn oloinen, puhuessa sen kyllä jo huomaa että katsookin hieman tarkemmin toista...äh, ei jaksa!!!
No, kai se on vaan mentävä päivä kerrallaan ja pidettävä pää kylmänä. En ainakaan aio ruokkia mitenkään tätä juttua. Kuka nautii ihastumisen tunteesta? En ymmärrä!
Miltä uusi ihmisuhde/ihastuminen on tuntunut sen suuren myrskyn jälkeen?
Meille on tullut työpaikalle uusi ihminen ja hän on hyvin...mielenkiintoinen ja näyttää vähän pelottavasti siltä että hän suhtautuu minuun eritavalla kuin muihin. Hän on aina mua kohtaan kohteliaan hienotunteinen ja olen kyllä huomannut että hän katselee minua erityisen pitkään... Pelottavasti vaan tuntuu siltä että se tuntuu hyvälle tuo kun katseemme kohtaa ja molemmat on selvästi vähän vaivaantuneita tai ainakin hän on jäätyään kiinni....
Oon itsekin aika uusi tuolla ja oon siitä syystä aika tunari kaikkien loistavien ja taitavien ihmisten joukossa ja mua muutenkin vähän rökitetään siellä nyt mutta siitä huolimatta tää yksi tapaus ei niinkään ole ainakaan kiinnittänyt huomiota siihen että mun hommat ei aina mene niin putkeen. tai hän ole ainakaan siitä välittänyt kun on mulle aina vaan tosi kiva.
No, joka tapauksessa tämän aikaisemman tapauksen jälkeen musta tuntuu, että olen tullut aivan äärimmäisen herkäksi kaikelle, jossa vähänkään olisi merkkejä molemminpuolisesta ihastumisesta. Voi kun nämä tunteet mitä nyt ehkä heräisi pysyisi piilossa, en haluais toisaalta olla tylyn oloinen, puhuessa sen kyllä jo huomaa että katsookin hieman tarkemmin toista...äh, ei jaksa!!!
No, kai se on vaan mentävä päivä kerrallaan ja pidettävä pää kylmänä. En ainakaan aio ruokkia mitenkään tätä juttua. Kuka nautii ihastumisen tunteesta? En ymmärrä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo.. niin se menee. Ei voi sanoa mitään yksittäistä syytä, miksi juuri kaksi ihmistä alkaa kiinnostaa toisiaan, onneksi näin on ja kaikille tai melkein kaikille löytyy se oikea. Joku puhuu kemiasta. mutta se on aika naturalistinen tapa ajatella kun kyse on tunteista eikä ihmine ole pelkkää kemiaa kuten eläimet usein on. Tunteet on ja vaikuttaa ja se on usein molemminpuolista.
Työpaikoilla kannattaa todellakin pitää pää kylmänä mutta olla kuitenkin ystävällinen ja avoin. Olet jo alkanut ruokkimaan sitä juttua kun kirjoitit tänne.
Tsemppiä vaan sinulle ja yritä selvitä, ei siihen oikein osaa mitään neuvoja antaa.
No kiitti vaan vastauksesta, kaikki tunteet on kyllä perusteellisesti analysoitu ja koettu tämän exän kohdalla.
Mä en mielestäni tuota mitenkään ruoki vaikka sitä kuvailinkin. Tuntuu vaan niin ihmeelliseltä, että joku muu ihminen saa jotakin tuollaista heräämään. Se on jotakin sellaista, mitä en halua kokea. Mä olen toinen jalka haudassa tuon exän takia enkä tiedä ja ajatuskin siitä että pitäisi käydä jotakin tunnetasolla läpi saa minut uneliaaksi. Todella.Tulee tarve vain nukkua :/No onneksi tämä ei ole mitään sen vakavampaa enkä edes halua että se menee yhtään sen pidemmälle. Oloni on vain helpottunut kun hän poistuu samasta tilasta ://
Ainakin itsetuntemus on kasvanut edes hieman, mä en ole niitä ihmisiä jotka pistää uutta matoa koukkuun edes laastari tarkoituksessa.