Olin pitkään niin et pystyin syömään normaalisti ja en pelänny koko ajan mun painon nousuu. Nyt tilanne on ihan toinen. Mä pelkään syödä, mä pelkään lihota. Oon kituutellu tosi vähil kaloreil, että laihtuisin. Mul on nälkä ja haluisin syödä, mut joku sanoo mulle "älä koske siihen ruokaan, sä lihoat. Sitäkö sä todella haluat?" Tämän jälkeen heitän ruuan pois ja olen syömättä. Vihaan tätä, miks mä en pääse eroo tästä. Meinasin pyörtyy yks päivä ja sillon ajattelin et tää on sairasta, hullua, mut silti en pysty lopettaa. Mä en jaksais tätä enää, mut pelkään niin paljon lihomista, että en voi itekkää uskoo. Mä haluun syödä normaalisti ja nauttii syömisestä, mut mä en pysty. Miten tää sairaus on näin vaikee?
miks tän pitää olla näin vaikeet?
epätoivoinen93
2172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mä en tiiä, mut mul on iha sama ogelma. Tuntuu siltä et lihois iha siitäki jo ku haistaa jotain esim. pullaa. Sit ahdistuu ihan kauheesti ku syö ja täytyy liikkuu ihan hirveesti et saa huonon omantunnon pois :( mä oon ollu sairaalassaki jo ku mun pulssi laski yöllä 27 :/ mul on sellane tunne et haluisin syödä koko ajan vaa siis iha ahmii ruokaa, mut sit pelkään niin paljon sitä et lihon nii en sit syökkään. ja kaikki mitä syön nii mun on pakko rankaista itteeni nii et liikun sen kaksinkertasesti pois. Mä haluisin ihan hirveesti parantuu täst sairaudesta ja aina välillä mulla tulee sellane olo etten jaksais ees elää. Ja aattelen koko aja et ei tää nii hirveet oo et en oo nii sairas ku muut, enkä voi tajuta sitä et lääkärit sanoo et oon hengen vaarassa. must tuntuu et elämässä ei oo mitää tärkeempää muutaku se et oon laiha. teen kaikkeni vaan että saisin olla laiha.
Olettepaa te sairaita,onko teidän sisällä joku ääni joka sanooo et ei saa syödä?