Päätin lisätä aloitukseni tälle palstalle koska samasta aiheesta näyttää olevan aiemminkin käyty keskusteluja. Täytän tämän vuoden puolella 19 eikä vastaan ole vielä kertakaan tullut mahdollisuutta päästä eroon tuosta kurjasta ja häpeällisestä taakasta. Asia olisi tietysti toinen jo se olisin itse miespuolinen pihtari, joka yrittää pitää itseään fiksumpana sillä perusteella että "tietää mitä tekee" ja pidättäytyy seksistä. Itse pidän edellämainittua piirrettä miehellä jokseenkin feminiinisenä. Ei itselleni tuota vaikeuksia tunnustaa itselleni eikä muillekaan, että samat tarpeet minulla on kuin muillakin ihmisillä ei vaan ole ollut mahdollisuuksia niitä toteuttaa.
Tämä epäkohta on vaivannut itseäni jo vuosia, kun tässä iässä viimeistään alkaa jo ehdottomasti kuulua vähemmistöön. Kaikkein sosiaalisimmat saivat jo yläasteella 15-vuotiaana, ja ne hiukan hiljaisemmatkin vähän myöhemmin mutta tässä iässä tilanne alkaa olla jo epätoivoinen, ainakin siksi etten usko mahdollisuuksieni tästä merkittävästi kohenevan.
Yksi melko tärkeä seikka on varmasti ollut se että olen aina ollut eristäytyneenä sosiaalisista ympyröistä. Kavereita on ollut hyvin niukasti jos aina ollenkaan. Tämä on merkinnyt sitä ettei minua todellakaan ole toivotettu tervetulleeksi mihinkään nuorten bileisiin ja alkoholiakin olen päässyt käyttämään vasta kun olen sitä 18 vuotta täytettyäni saanut laillisesti ostettua.
Yläasteen aikana koettu henkinen väkivalta, myös tyttöjen taholta on kieltämättä aikaansaanut alemmuuskompleksin mitä tulee vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Minun on käytännössä mahdotonta olla toimia aloitteentekijänä, oli aika ja paikka mikä tahansa. Koulussa en ole huomatakseni saanut koskaan osakseni kiinnostuneita katseita (olettaen ettei yhtä ala-asteella sattunutta juttua lasketa) , minkä vuoksi en ole ikinä elämässäni edes seurustellut. Tätäkin tärkeämpää miehiselle identiteetilleni olisi kuitenkin päästä eroon poikuudestani.
Ennenkuin tulin täysi-ikäiseksi uskoin ongelman ratkeavan siinä vaiheessa kun minulla olisi mahdollisuus päästä baareihin. Olen kuitenkin tullut huomaamaan ettei viikonloppuiltojen railakas ja sosiaalinen baarielämä ole minua varten. Kyse ei niinkään ole sosiaalisten tarpeiden puuttumisesta vaan kykenemättömyydestä luoda ja ylläpitää kontakteja.
Minulla ei ole takanani laajaa kaverisuhteiden verkostoa, niinkuin muilla mikä tekee minusta lievästi sanoen kummajaisen. Eihän kukaan muutenkaan baareissa yksin käy, eikä suurin osa muutenkaan näyttäisi siellä olevan iskupuuhissa, kunhan ovat tulleet kaveriporukalla viettämään iltaa. Yhden kaverin kanssa olimme kerran yökerhossa eikä kulunut aikaakaan kun tällä kaverilla oli joku blondi kainalossa. Ei minulle vaan kauniimman sukupuolen edustajat tulleet puhelemaan. En sitten tiedä johtuuko viennin puute ulkonäöstä vai mistä...
Tämä epäkohta on vaivannut itseäni jo vuosia, kun tässä iässä viimeistään alkaa jo ehdottomasti kuulua vähemmistöön. Kaikkein sosiaalisimmat saivat jo yläasteella 15-vuotiaana, ja ne hiukan hiljaisemmatkin vähän myöhemmin mutta tässä iässä tilanne alkaa olla jo epätoivoinen, ainakin siksi etten usko mahdollisuuksieni tästä merkittävästi kohenevan.
Yksi melko tärkeä seikka on varmasti ollut se että olen aina ollut eristäytyneenä sosiaalisista ympyröistä. Kavereita on ollut hyvin niukasti jos aina ollenkaan. Tämä on merkinnyt sitä ettei minua todellakaan ole toivotettu tervetulleeksi mihinkään nuorten bileisiin ja alkoholiakin olen päässyt käyttämään vasta kun olen sitä 18 vuotta täytettyäni saanut laillisesti ostettua.
Yläasteen aikana koettu henkinen väkivalta, myös tyttöjen taholta on kieltämättä aikaansaanut alemmuuskompleksin mitä tulee vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Minun on käytännössä mahdotonta olla toimia aloitteentekijänä, oli aika ja paikka mikä tahansa. Koulussa en ole huomatakseni saanut koskaan osakseni kiinnostuneita katseita (olettaen ettei yhtä ala-asteella sattunutta juttua lasketa) , minkä vuoksi en ole ikinä elämässäni edes seurustellut. Tätäkin tärkeämpää miehiselle identiteetilleni olisi kuitenkin päästä eroon poikuudestani.
Ennenkuin tulin täysi-ikäiseksi uskoin ongelman ratkeavan siinä vaiheessa kun minulla olisi mahdollisuus päästä baareihin. Olen kuitenkin tullut huomaamaan ettei viikonloppuiltojen railakas ja sosiaalinen baarielämä ole minua varten. Kyse ei niinkään ole sosiaalisten tarpeiden puuttumisesta vaan kykenemättömyydestä luoda ja ylläpitää kontakteja.
Minulla ei ole takanani laajaa kaverisuhteiden verkostoa, niinkuin muilla mikä tekee minusta lievästi sanoen kummajaisen. Eihän kukaan muutenkaan baareissa yksin käy, eikä suurin osa muutenkaan näyttäisi siellä olevan iskupuuhissa, kunhan ovat tulleet kaveriporukalla viettämään iltaa. Yhden kaverin kanssa olimme kerran yökerhossa eikä kulunut aikaakaan kun tällä kaverilla oli joku blondi kainalossa. Ei minulle vaan kauniimman sukupuolen edustajat tulleet puhelemaan. En sitten tiedä johtuuko viennin puute ulkonäöstä vai mistä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos luulet, että sinusta tulee mies, kun vatkaat elintäsi jonkun random huoran jalkovälissä, niin ei sinussa taida paljon miestä olla alun perinkään.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt enkä hyväksynyt tuota huora-termin käyttöä. Miksi nainen ei voisi modernissa maailmassa yhtä seksuaalisesti vapaamielinen kuin mieskin. Maksullisten seksipalvelujen käyttö on tietenkin asia erikseen, sellaisten löytämiseenkin tarvitsisi luultavasti astua vähän hämärämpiin piireihin.
Vaikka olisin muiden silmissä säälittävä niin eipä minulla ole juuri varaa alkaa hurskastella. Jo se että pitäisi vielä vuosikausia odotella sitä ensimmäistä seksikokemusta tuntuu mahdottomalta, toiseksi en usko minkään seurustelusuhteen koskaan onnistuvan kohdallani. Jos ja kun se se vähänkään halukas nainen löytyy niin eipä minulla ole vaatimuksia paitsi ulkonäön suhteen, ja senkin puolesta olen suhteellisen avarakatseinen.
Taidat olla nörtti, jo huolitellusta kielenkäytöstäsikin päätellen :) Älä välitä, vielä se nainen löytyy sinullekin! Itse olin ensi kerran yhdynnässä 25-vuotiaana myös neitsyen kanssa :) Ja hyvin ehdin opetella kaikki temput :) Mutta ymmärrän hyvin huolesi naisen saamisesta, siltähän se jo tuossa iässä tuntuu!
Niin se sitten taitaa olla että ne äänekkäimmät ja laholatvaisimmat räkänokat vaan saavat helpommin naisia. Itse en ole nörtti enkä edes ole tietokoneista kiinnostunut, olen käytökseltäni korkeintaan hillitty ja etäinen, enkä oikein osaa eläytyä ihmisten arkipäiväiseen, sisällyksettömään rupatteluun.
Jotkut ovat muodostaneet minusta sen kuvan että olen älykkö, ainakin olen aina ollut muihin ikäisiini verrattuna aikuisempi ja henkisesti kehittyneempi.
Minulla ei sinäänsä ole mitään sitä vastaan, että ihmiset valitsevat partnerinsa pinnallisin perustein, esim. asettavat ulkonäön ja seksuaaliset ominaisuudet prioriteetiksi sielun kauneuden sijasta.
On tietenkin mahdotonta että kykenisin naisrintamalla kilpailemaan jonkun erittäin hyvännäköisen miehen komistuksen kanssa, mutta sitä en ymmärrä miksi ulkonäöltään ja älyllisiltä ominaisuuksiltaan varsin keskinkertaiset mieshenkilöt saavat naisseuraa mutta minä en.
En usko että älykkyys tai henkinen kehittyneisyys karkottaisivat kaikki naiset. Mutta naisten(kin) kanssa olisi hyvä joskus osata jutella myös kevyeen tyyliin kaikkea kivaa. Siitä asiat lähtevät helpommin etenemään. Itseään ei kannata tyrkyttää eikä tuoda esille, mutta huomaavainen kannattaa olla. Tietysti on niin, että useimmat tytöt lähtevät "keskinkertaisten" miesten matkaan, mutta ne parhaat, ne säästyvät sellaisille kuin sinä :)
oon ite tällane syrjitty luuseri enkä ole koskaa edes aatellu että pitäis pukille päästä kun ei ole edes mahdollisuuksia niin mitä sitä alkaa tollasilla asiolla päätä vaivaan. oon hyväksyny sen että kohtaloni on jäädä poikamieheksi.
t: vm-93
Ei sillä ole väliä milloin poikuutensa menettää, vaan kelle sen menettää.
No itselläni ei mitään hirveän korkeita "laatuvaatimuksia" ole kumppanilta, mikä on kai ihan järkevääkin tilanteeni huomioonottaen. Se tosin olisi mieluista että se tyttö/nainen itsekin oli "sillä tavalla" mukana siinä tilanteessa ja nauttisi itsekin.
Kyllä susta varmasti joku nainen kiinnostuisi, kunhan ensin vähän uskoisit itseesi. Se asia mistä uskon suurimman osan naisista pitävän on erittäin klisee, itseluottamus. Ja tällä tarkoitan tervettä itseluottamusta, uskoa siihen että: kyllä olen aivan yhtä ihana/komea/haluttava kuin nuo muut miehet tuolla noin.
Jos sä et usko saavasi ikinä seurustelusuhdetta toimimaan/saavasi muuten, niin miten voit luulla että joku muu siihen uskoo. ?
Ryhtiä kehiin siis, reippaasti baarissa jollekin sopivalle juttelemaan tai sitten johonkin harrastukseen missä käy paljon naisia (tanssikurssit?).
Good luck! ;)
Näin juuri neitsyytensä menettäneen naisen näkökulmasta voin yrittää antaa jonkinlaisia neuvoja:
Ikävä myöntää, mutta helpoiten naisen saa seurakseen baarista.. ja tuolla joku mainitsikin tästä, mutta ikävä kyllä baari ei sinänsä oo mitenkää elämän syvimpien filosofisten ajatusten yhdessä pohtimisen paikka.. Itsehän lähdein kolme vuotta vanhemman miehen mukaan toissapäivänä, ja "juttumme" alkoi siitä, että baaritiskillä jonottaessani hän istahti viereen ja alkoi juttelemaan rentoja.. :) En ollut ajatellut, että 18v synttärit menis koko yön panemiseen, mutta vittu oli kivaa! :D Onnea yritykseen, toivottavasti sinäkin saat kokea!