Sisäinen

Pitäsi hommata jotain nappeja, alkoholilla ei kauaa itseään lääkitä, vaikka se on tässä hetkessä
ainoa kuka saa auringon paistamaan, edes hetkeksi.
Elämä muutenkin vajoaa, tiedä vaan miten kauan se jatkuu, miten pohjalla pitää käydä.
elämä on tällä hetkellä pilalla, elän
kuin haamu, mitään sanottavaa, mitään tehtävää, satunnasia
viikonloppu sekoilua, elämää, se on elämää, tunne sitä sanaa
enää, koskaan kai tuntenut. Kaikki sosiaaliset tilanteet suorastaan vituttaa.
Kaikki itsekeskeiset empatia kyvyttömät kylmät kusipäät,
ketkä omalla teoillaan ja sanoilla siihen on vaikuttanut, paska lapsuus.
Ne hyvät muistot ei paljoa kannata, kun paska ympäröi sitä.
Ei jaksa miettiä enää mitään, haluan vaan pois.
Huomenna on taas helpompi päivä, tiedän kokemuksesta, joskus mieli vajoaa pimeään,
eikä valoa näy, kaikki toistuu ja pyörii paikallaan.
Ei rakkautta, ei välittämistä, ei mitään. Näistä on vaikea puhua, ulkoisesti kaikki
näyttää normaalilta, yritän hymyillä ja olla kuin mitään ei olisi vialla, silti
kuoren sisäällä on jotain, mikä pitäisi päästää ulos.