Heippa kaikki naimisiin menijät! Tulevan puolisoni kanssa alamme miettiä hääkutsujen tekstiä. Miten on, tykkäiskö ihmiset enemmän kivasta runomuotoisesta kutsusta, vai pitääkö olla tylsä "tervetuloa häihimme"-tyyppinen ratkaisu? Minusta runomuotoisesta kutsusta jäisi paljon kivempi muistokin! Puoliso kyllä (vielä) vastustaa jyrkästi runomuotoista. Antakaa tulla perusteluja, että saan puolison mielen muutettua!
runo-vai suorasanainen kutsu
ei vielä naimisis
61952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No, jos runo on hyvä, kaunis ja omaperäinen ja siitä selviää kutsun tarkoitus, niin miksei sitä voisi laittaa. Hyvästä runosta tulee aina hyvälle mielelle.
Jos se taas on miljoonaan kertaan käytetty juttu, esim. "Tänään otan kumppaniksi ystäväni, jonka kanssa..." ym. vastaavat värssyt tai jollain tavalla ontuva (riimit eivät osu kohdalleen, rytmi ei ole sujuva tjsp.), niin suosisin suorasanaista kutsua. Ei se välttämättä ole tylsä...
Nyt on ommeltu valmiiksi puvut ja
on aika kutsua koolle ystävät ja suvut.
Paikalle on pyydetty myös pappi,
tulee äidistä ja isästä nyt anoppi ja appi.
X.X.2004 , klo XX:XX
luetaan X kirkossa pitkät kaavat,
ja niin Morsian ja Sulho toisensa saavat.
Sieltä käy juhlapaikka matkamme,
jossa yhdessä juhlaa jatkamme .
Tervetuloa!
Kutsujien nimet
..mutta mielestäni tuo appi/pappi -runo on just se kaikkein tylsin runo hääkutsuun..
Kuten sanoin, mielipiteitä on monia, mutta minun mielestäni suorasanaiset ovat parempia, voihan senkin muotoilla monella tapaa. Meillä taisi olla jotain tämän tapaista:
[silloin ja silloin] [siellä ja siellä] sanomme toisillemme
tahdon
Tervetuloa blabla (en muista mitä tähän tarkalleen ottaen laitoimme)
Tuntuu todellakin kuluneelta se appi/pappi runo, vaikka se omassa kutsussamme oli lähes 11-vuotta sitten. Silloin se tuntui hienolta ja herätti suurta ihastusta myös muissa, mutta kuten sanottua taitaa ks. runo jo olla liiankin kulunut tänä päivänä. Aika aikaansa kutakin.
Mieluummin lyhyt ja tyylikäs kutsu oli sitten runomuotoinen tai ei.
Oma laatuineb on mielestäni persoonallinen omannäkoinen mä väkersin meille tekstin oman soman. ei kopioiden kopio siksi kiva.
jää mieleen muistoksi paremmin myös vieraille.
runous ja oma laatuisuus kunniaan ei ne häät vakava juhla ole vaan iloinen.
Itse sain kutsun häihin jokin aika sitten. Se oli ns. runomuodossa, mutta täytyy muistaa että kaikki eivät ole automaattisesti sananikkareita. Sen lisäksi, että tämä ns. runo sai "huonolla tavalla" suupielet ylöspäin, niin myös kutsun sanoman (=ketkä, missä ja miten?) meinasi jäädä vähän epäselväksi. Kyseessä on kuitenkin kutsu häihin ei mikään peruskoululaisten runovihko.
Runot ovat tottakai kannatettavia, mutta itsekritiikki on ihan terve ominaisuus toisinaan.