Jos tämä ei olisikaan ensimmäinen elämä, jossa tunnette toisenne, niin millainen se aiempi olisi ehkä ollut? Missä elitte, keitä olitte?
Ajatusleikki
Tuhatvuotinen
92544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Aika visaisen pistit....
Uskon että samoissa paikoissa täällä Suomessa, mut eri aika, ja eri heimoista kyllä tietenkin :) Sellasta pronssiaikaista aikaa (meniköhän oikein?)
Ja nyt mentiin sitten n. v. 500 eKr
kylläpäs jollain on kysymyset :) ei riitä nyt ajatus noin pitkälle.
Elimme Amerikassa 50-luvulla olimme orjia samalla plantaasilla
Ei kai silloin ollut orjia Amerikassa? Ei ainakaan mustia.. millasista orjista olikaan kysymys?
Kirjoittaja tarkoitti tietysti 1850-lukua! Tai sitten rinnakkaistodellisuutta! Käytä nyt vähän järkeä!
Jos se tarkottikin seksiorjia...?
seksiorjia seksiplantaasilla? x-D
aivan XDXDXD
Edellisessä elämässä asuimme eri paikkakunnilla. Olimme tietämättämme muutaman kerran samassa paikassa. Katseemme ehkä kohtasivat, en muista. Kumpikin elimme elämämme yksin. Nyt meille on tarjoutunut uusi tilaisuus.
... uusi tilaisuus elää elämämme yksin...?
kuin intuitiooni... olimme vahvimpia intiaaneja, todellisia intiaaneja ja rakkautemme oli suurta, olimme myös prinssejä ja prinsessoja.. Irlannissa ehkä..
Me elimme entisessä elämässä 1700-luvulla. Hän oli upseeri komeassa formussaan ja minä kartanon neito, jonka hän vietteli ja ryösti vieden hevosellaan salaiseen paikkaansa, jossa elimme onnellisina yhdessä :D
Olin liitukaudella kelju K-kojootti ja saattelin pikku myytä sieneen saniaismetsään.
Tuo oli kyllä paras! :D
Olisitpa mun kojootti. Mieltäni kutkuttaisi tulla sun viedyksi satiaismetsään.
Mutta näähän kutiaisit ja ilmoille raikus heleä naurusi.Kusihan siinä housuun menisi,vai mitä myy?
Moi sinäkö se oletkin, kelju K! Muistan vielä viimeisen sienireissumme... Olisit ehkä onnistunutkin jos en olisi ollut pikku Myy....:D
1500-luku ehkä Italiassa. Katseemme kohtasi torilla, ja jäimme toistemme sieluun ikuisiksi ajoiksi. Hän oli ehkä joku taitelijanretku ja minä palvelijatar tai viaton neitonen. Se onko meidän määrä saavuttaa koskaan toisiamme jää nähtäväksi. Tai sitten olen ollut hänen susinaaraansa ja hän on ollu urossusi. Olemmehan voineet olla edellisessä elämässä eläimiä. Tai olemme oleet muurahaisia samassa keossa. Mutta siitä olen varma että olemme varmasti kohdanneet aiemmin.:)
Pidän sua vieläkin viattomana,vaikka mielesi ailahteleekin kuin meriveden pinta konsanaan. Samma här ,kylläkin.
Jos olisit mun suteni niin huomattu on:). Tosin emmehän me ole tässä elämässä saaneet tutustua niin hyvin että näkisimme kuinka ailahtelevaisia olisimme reaalielämässä.
Miten tuonki "työstää"?
Työstää? Ei sitä tarvitse työstää. Missä on ongelmia siellä on myös ratkaisuja varsinkin jos niitä haluaa toisen takia löytää:) Ja oman hukkaseni takia haluaisin.
Kyllä sä oot oikeessa.
Vaistoan tiettyä viileyttä sussa hukkaseni jos hän olet ketä ikävöin olen kai onnistunut loukkaamaan sua jotenkin. En ole sitä tehnyt tahallani. Mietin että ethän yritä liikaa tunkea mua muottiin herttainen ja kiltti ja hämenny/suutu jos en aina ole sitä. Enhän mäkään pidä sua pelkkänä runoilijanretkuna:) Vaan olet todella monitahoisen oloinen persoona niin hyvässä kuin pahassa. Enemmän hyvässä. Mutta nyt hyvää juhannusta.
:D
Kohtasimme edellisessä elämässä Britanniassa. Vihreällä saarella. Tutustuimme ja ihastuimme samantein. Mutta emme saaneet toisiamme, kuten emme näköjään tässäkään elämässä. Tunnistimme toisemme tässäkin elämässä jollain tavalla ja siksi ihastuimme samantien Hän ei vaan muistanut edes salasanaa enää.
Voittehan te saadakkin. Kunhan kumpikin tajuaa ettei se ole kohtalo joka saattaa ihmiset yhteen vaan ihmiset itse.
No mä luulen että me olemme taistelleet samassa joessa. Olimme ( ehkä) molemmat lohia. Pääsimme perille ja lopuksi karhu söi elollisen jäänteen kun olimme toteuttaneet sen mitä meiltä luonto odotti!
niin ja siitä sitten luonnollisena jatkumona elämän kiertokulkuun....
Tämä on kiva aloitus! :-)
Minä olin aatteen vuoksi keskitysleirillä vankina ja hän oli SS-naisvartija. Hän otti minut suojatikseen, leikitteli minulla aikansa, ja kun kyllästyi syytti minua kaikesta mitä vain keksi, pani kaasukammioon ja poltti minut polttouunissa, eikä siinä voinut tehdä yhtään mitään. Muistan tämän ihan kirkkaasti!
Alku oli kiva mutta ...
Hyi kun ikävä lopetus :(
Noo ne oli sellaisia aikoja. Elämältä pitää ottaa se minkä saa.
Joo mutta kun muutenkin on ikävä, ei enempää haluis surra...
Haluu iloisen lopun :)
Loppu hyvin, kaikki hyvin :)
onnellisen lopun
Aika keskitysleirillä hänen kanssaan oli minulle hyvin onnellinen, vaikka se olikin keskitysleiri.
Onnellinen loppu tulee ehkä jossain tulevassa elämässä, kun hän lakkaa olemasta vartija ja minä lakkaan olemasta hänen vankinsa. Jos me ehditään, todennäköisesti ei. Me ollaan vanhoja sieluja molemmat, ehkä meidän on aika kadota sielunvaellun ikuisesta kierroksesta. Ehkäpä se on onnellinen loppu meille kahdelle.
Onnellisia loppuja ei ole, eikä niistä kannata haaveilla. Voi olla tavoitteita, mutta mikä ratkaisee on miten elää, ei se millainen on kuolema. Elämä on matka, ei päämäärä.
Aika kivasti päätit tuon raa-an SS-jutun :) Kauniita ajatuksia vanhoista sieluista. Itse ajattelen samoin.
Haaveilu kuitenkin tuo toivoa ja ainakin minä tarvitsen sitä että elämäni olisi hyvää ja energistä. Uskon että kaikki kääntyy kuitenkin juuri niin kuin toivonkin, näin on tähän astikin käynyt aina. Siis kohteet voivat muuttua mutta tunne ei.
Entäs, jos hän ei halunnut sinua silloinkaan, koska ei yksinkertaisesti ole parisielusi? Riiput kuvitelmassasi, mikä on väärin? Jos sinun pitäisi lopulta päästää irti ja etsiä onnesi sieltä, missä se on?
Puhumattakaan, että toinen henkilö vastaisi kyselyyn ajatellen jotakuta muuta miestä, eikä kokisi minkään sortin kellonsoittoa ss-saapastelua kohtaan...
Herää kysymys, toistuvatko ihmisten viholliset ja vainoojatkin eri aika-kausina... heh :-D
Niinhän juuri sanoin parisielusta, niitä on ollut muutamia, kokemusta on.
Tunne oli sellainen ettei muut ymmärrä kun meillä "sielunveljillä" toinen aloittaa ja toinen jatkaa siitä mihin toinen lopettaa. Huumoriakaan muut eivät ymmärtäneet. Olimme omassa maailmassamme. Tällasta olen kokenut ja tätä kaipaan, ikävä on vaan yleisesti tätä tunnetta kohtaan - ei kohdistu kehenkään.
Haluaisin olla toisen kanssa yhtä puuta :)
Jäin pohtimaan hetkeksi tätä mitä sanoit haaveilusta, koska se on minullekin elinehto. Haaveet ovat hyvin tärkeitä.
On oikeastaan kolmenlaisia haaveita. On harmittomia haaveita, jotka ovat virkistäviä irtiottoja arjesta, kurkkauksia lähes mahdottomaan tulevaisuuteen, esim. kun haaveilen, mihin kaikkialle matkustaisin heti, jos voittaisin lotossa - vaikken lottoa. Sitten on niitä, jotka voi toteuttaa esim. kun matkustan johonkin maahan, jossa olen haaveillut käyväni. Haitallisia ovat sellaiset pakonomaiset päämäärätietoiset haaveet, jotka estävät elämästä ja tekevät siitä pakonomaista tavoittelua esim. "onnellisuus mahdollistuu vain, jos tämä yksi haaveeni toteutuu" (Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie kuvasi tätä hyvin. On todella parempi, että kohteet muuttuvat, vaikka tunne pysyy samana.
Neljäs haaveilun muoto on yhteinen haaveilu. Se on varmaan vaikein laji, mutta myös hienoin, kun haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta. Ajattelen, että suhteessa ei tulisi kuitenkaan katkoa siipiä toisen haaveilta, olivat ne välillä itsekkäitäkin, vaan pyrkiä miettimään miten ne voitaisiin toteuttaa mahdollisimman hyvin yhdessä. Haaveiden täytyy elää.
Luopumistahan tuo minun kirjoitukseni koko ajan käsitteli, ei oikeasti sielunvaellusta... huomasitko yhtään? :-)
Mukavasti sanottu tuo yhtä puuta oleminen. :-)
Minäkään en kaipaa ketään tiettyä, enkä tunne oloani yksinäiseksi tai kaihoisaksi. Kaipaan yhteyttä toiseen, hetkien ja asioiden jakamista, läheisyyttä, kaikkea sellaista.
Totta tuo neljäs haaveilun muoto, todellakin hienoin. Toivossa on hyvä elää ;) Ja se oikea, kun sen vaan vihdoin ja viimein oivaltais ja löytäis...
En juuri vietä aikaa täällä, mutta ehkä voimme jutella enemmänkin aiheesta. jos haluat, voit pistää sähköpostia osoitteeseen bergeruay(at)hotmail.fi
Kyllä mielenkiintoisia ja viisaita näkökulmia omaat, katsotaan...olisi kiva lisää pohdiskella... ja nyt kuitenkin--->
Lähtee tästä Juhannuksen viettoon ---> Hän :)
Hyvää Juhannusta sinullekin!
Hyvää Johannesta syverisielulle ja varovaisesti vesillä! Nytsillään läppäri taittuu täälläkin ja tämä haaveilija lähtee kaveriporukan kanssa saunomaan ja saunasta eteenpäin :-)
me oltiin kaksi maailman suloisinta hirmuliskoa jotka tykkäs harjotella lisääntymisruljanssia johon kuulu mm. toistemme pureskelu ja silmiin katsominen ja vinkaisut ;)
minä olin semmonen pieni ja hän tosi iso !
Söpöä. Naisellinen fantasia.
näyttäis hirmuliskon hännällä ja otsatöyhtöllä varustettuna :D *hihittää*
korjaan, me oltiin ennen: ;)
http://www.youtube.com/watch?v=q1cm4sbVqMg
TÄÄ OLI KYLLÄ ILLAN PARAS!!!
Hyvää Jussia, toivottavasti tollasia panopupuja ei ole tod.aikuisten ihmisten elämässä ihan kauheesti :) Mut hyvä oli!!!
KIITTÄÄ JA KUMARTAA! Ei kuitenkaan köyrimiseks...
Ettekö sitten enään ole sellasia ;D
Kivikaudella ryöstit minut klaanistani ja otit minut naiseksesi. Alkupelästyksen jälkeen nautin kun kiedoit lihaksikkaat käsivartesi ympärilleni ja otit minut luola-majassasi rajusti.Liikkuessamme maastossa kohti merta ja uutta majapaikkaa lähelle kallionkoloa poimin samalla sinulle illaksi mustikoita pieneen kuppiin jonka olit vuollut minulle puunpahkasta. Olit yhtä taitava kuin nykyäänkin näissä hommissa :)
Tulee mieleen Aylan ja Jondalarin tarina. Taitaa se "Jondalar" olla taitava muissakin asioissa kuten se alkuperäinenkin ja yhtä suurella avulla varustettukin :D :D :D :D :D :D
Joo, siitähän tää vähän...ööö
Mitäpä tuo haittaa. Sä oot Ayla ja toinen sun Jondalar. Pitäähän sitä olla lisäpotkua silläkin elämänosalla ettei ihan kaavoihin kangistu ;)
Olen ollut linnan neito espanjassa, hän sillitynnyriltä tuoksahtava meri karhu :F
Ja olen ollut luutimassa ehkä niitä linnan portaita ja hän saapunut mereltä suoraan linnan kahvilaan huiko palalle..ja ehkä samalla toimittanut materiaalia kahvilan tarpeisiin..ja katseemme kohdanneet siinä tilanteessa.
Yksin olen taitanut ne entisetkin elämäni elää. Ehkä upposin viimeksi Titanicin mukana hyiseen mereen. Tai sitten olen ollut suvun vanhapiikatäti, joka tekee taloustyöt ruokapalkalla, kuollut sitten vanhana keuhkotautiin pikkupirtin puusohvalla :)
Kertakaikkisen karua. Eläs ny :/
Täällä on kaikki muut ollu kuninkaallisia. Ei yhtään sandaalinkiillottajaa Egyptistä.
Tai sitten olen ollut yksi niistä lapsista jotka mayat uhrasivat jumalille saadakseen paremman sadon tai voiton taistelussa vihollista vastaan :)
sulla on tosi negatiivinen minäkuva, luulen lukeneeni kommenttejasi aiemminkin.
vaikka ne on aina hymiöity huumorintajun osoittamiseksi, mutta silti :)
Ei yksinäisen kannata kuvitella mitään rakkausstooreja entisistä elämistä. Parempi kun mieltää eläneensä ennenkin yksinänsä. Ehkä musta on kouliintunut negatiivisesti ajatteleva hyvän ja pitkän elämänkoulun myötä. Ei ole mtään syitä olla positiivinenkaan
Kukapa tietää. Ja ennenvanhaan, nää taiteilijat jotka on nyt suuria nimiä, eli ja kuoli omana aikanaan köyhinä karuissa paikoissa. Ihmiset kuoli muutenkin nuorempina.
Toi sun näkökulma (negatiivinen) on niin vieras..
Mut on vaan koulutettu niin hyvin etten löydä mitään hyvää ja positiivisista itsestäni. En osaa tehdä mitään hyvin tai oikein. Kaikki mitä teen on väärin. Mussa ei vain ollut mitään hyvää vaan pelkkiä vikoja. Mitäpä tuosta. En mä ole mikään tärkeä että musta kannattais huolta kantaa. Ehkä olinkin entisessä elämässä kärpänen, joka tapettiin tapettiin yhdellä lyönnillä >LÄPSSS!!!
manipuloidaan :( kurjaa.
Mä kannan susta huolta ja sussa on niin monia hyviä puolia.
Mitä noista. Kaikki koettu on ollut mulle opiksi. Enpähän luule liikoja itsestäni tai tavoittele turhia. Hyvähän se on tietää ettei kelpaa kellekään ettei siinäkin eläis enään turhissa luuloissa. Mulle ei vain ollut mitään sijaa tässä elämässä. Ehkä se seuraava olis se parempi elämä, jossa olis jotain hyvää mullekin tarjolla. Nyt pitää tämä elämä jotenkuten rämpiä läpi yksiksensä. Ei mussa oikeasti ole mitään hyviä puolia. Paska on paska vaikka miten päin kääntäis :)
elämä on hyvä ja maailma valmis..
Elämä on paha ja joka päivä se lyö rätillä naamaan. Maailma on ehkä valmis, mutta se ei ollut mua varten. Mulla ei ollut sijaa, ei ystäviä. Pelkkiä rumia sanoja ja tekoja tuli mun kohdalle. Ehkä kaikella on joku tarkoitus, joka selviää ehkä siellä seuraavassa elämässä.
Eikä tätä stooria kannata turhaan enään jauhaa, ei se ketään kiinnosta. Yhtä tylsä ja joutava kuin sen kertojakin. Nauttikaa te muut elämän hyvyydestä ja kaikesta kauniista mitä se teidän elämäänne on tuonut ja tuo lisää. Toisilla on parempi onni mukansa ja toisilla sitten se huonompi onni.
Minä Roomassa valkoisessa puvussa kadulla ruukkuni kanssa, hän komea soturi läpikulkumatkalla... silmät
synkkinä hetkinä tältä
http://www.youtube.com/watch?v=w1SsTBv_cbg&feature=related
Mutta onneksi ne menee ja tulee.
Tiedän itse todeksi ainakin kaksi elämää: renessanssiajan Italiassa kun hän oli sotapäällikkö, ja 1800 -luvun lopun Englannissa.
Just joo. Joltakin lääkkeet jääneet sitten ottamatta tai tullut otettua vähän liikaakin ;) ;) ;) ;)
Tarviiko näitä noin tosissaan ottaa?
sivulta... sehän oli huumoria, pilkettä ;)
Ei tarvitse uskoa jos ei halua, mutta niin se vain on. :)
kaikki taitavat olla täällä eriasteisia humoristeja :-)
joo uskotaan me jos sä kerran niin sanot :D
Hyvä. ;)
Vietettiin kiihkeä hetki titanicilla. Nyt meidän luut lepäävät meren pohjassa.
Rakastan häntä edelleen!
Varmaan sisko ja sen veli.
En tiedä kantsiiko toivotella mutta teen sen kuitenkin,HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Niin Just ;D
Sinullekin mukavaa Mittumaaria vaikka en tiedä kuka olet tai mitä tarkoitat ("kantsiiko").
Varmaan tahdot täsmentää. Vai eikö verbaalinen lahjakkuus riitä ?
Ai jaa se ei ollutkaan tässä elämässä!
oltiin antiikin Roomassa ja Kreikassa, molemmat miehiä ja homopari.
Sitten oltiin keskiajalla Brittein saarilla, siinä elämässä hän oli kaunis neito ja minä mies.
Senkin jälkeen varmaan ollaan jossain oltu, mutta kaikkia elämiä ei muista.
Nyt mä oon nainen, ja se on vaikeaa kun on tottunut olemaan mies. :(
Me olimme toisessa avaruudessa!!!! Ja meillä oli silloin hauskaa!!!
http://best-image.org/_ph/1/2/285739302.gif
Ja sitten me olimme yhdessä elämän toisella puolella!!!!
http://best-image.org/_ph/29/2/23454375.gif
Ja nyt minä löysin hänet uudestaan!!
http://best-image.org/_ph/38/166903379.gif
:)